Mulla on sittenkin kp 1/26. Edellinen kierto nähtävästi venähti, vaikka mulla oli jo alkamassa kk lauantaina... Mutta ainakin testi näyttää negaa, vaikka vuoto on tuskin huomattavaa...
Pahoittelut tästä, oli tylyn kuuloinen sitä kuitenkaan tarkoittamatta. Olin asfalttityömaan jonossa jossa selailin näitä viestejö ja viesti jäi typoksi kun olikin aika lähteä jonossa liikkumaan.mä en oo täällä tylyjä kirjoitellut aikaisemminkaan, mut sorry tästäMä en ymmärrä tän tyylisii viestejä. Miksi olla noi kylmä /tyly. Positiivisuudella ne vauvat tähän maailman tulee eikä negatiivisuudella, joha testitkin sen kertoo et pitää olla positiivinen!
Selkeesti näkyy punertavaa haamua tuossa kuvassa(vertaa kontrolliin, seki on aika tummanpunainen, nii aamussa samaa sävyä) , nii tullaa tällee totee et väritön näkyy tee uudestaan parin päivän päästä. Kyllä varmaan tällä palstalla kaikki tajuaa tehdä testin uudestaan ja varmaa heti seuraavana päivänä eikä haamun perusteella lähde esim. heti soittaa neuvolaan tai ostaa vauvan vaatteita.
Välillä ärsyttää nää negatiivisuudet toisen intoiluissa ja haanukuvissa ku ollaan lyttäämässä toisen toivoa heti. Näitä on nii nähty. "vaa viivanpaikka" kuvan perusteella vaikee sanoo.
Sori avautuminen, mut nyt positiivisuutta kehii naiset!!
Eka inseminaatiossa oli aika paljonkin arkuutta kohdun seudulla, menkkakipumaisia. Näitä tulee minulla myös esim. papakokeen yhteydessä. Kesti vuorokauden. En ollut siitä huolissani, enkä edes muistanut kysyä lääkäriltä. Tässä toisessa inssissä ei ollut vastaavaa, ihan normaalilta tuntunut koko ajan. Toivottavasti ei ole tuo haitaksi, jännää että sitä ei aina tule! Tsemppiä piinapäiviinHei! Kysymys inseminaatiosta käyneille. Tuleeko teille koskaan inseminaation jälkeen kohtuun semmoista arkuutta? Mulla on ollut sellai aristava tunne siellä nyt eilisillasta tähän hetkeen. En oo mitenkään erityisen huolissaan tai mitään, kuhan vaan ihmettelen ku ei aiemmilla kerroilla oo ollu. Toki siis se voi varmaan johtua myös esimerkiksi ovulaatioon jotenkin et jos on kokemuksia tän tyyppisistä ovulaation jälkeen esiintyvistä kivuista nii kuulen niistäkin mielelläni
Mä en itse ottanut pahalla, ei hätääPahoittelut tästä, oli tylyn kuuloinen sitä kuitenkaan tarkoittamatta. Olin asfalttityömaan jonossa jossa selailin näitä viestejö ja viesti jäi typoksi kun olikin aika lähteä jonossa liikkumaan.mä en oo täällä tylyjä kirjoitellut aikaisemminkaan, mut sorry tästä
Insseistä ei oo kokemusta, mutta nyt oli ekaa kertaa oviksen jälkeen sekä kohdussa että munasarjoissa hyvinkin aristava olo. Ovisplussa tuli lauantaina, sunnuntaina tuli mun mittapuulla kovat tuikkimiskivut ja maanantaina oli siellä seudulla jotenkin kaikkensa antanut olo. Aika sama fiilis on usein menkkojen toisena päivänä.Hei! Kysymys inseminaatiosta käyneille. Tuleeko teille koskaan inseminaation jälkeen kohtuun semmoista arkuutta? Mulla on ollut sellai aristava tunne siellä nyt eilisillasta tähän hetkeen. En oo mitenkään erityisen huolissaan tai mitään, kuhan vaan ihmettelen ku ei aiemmilla kerroilla oo ollu. Toki siis se voi varmaan johtua myös esimerkiksi ovulaatioon jotenkin et jos on kokemuksia tän tyyppisistä ovulaation jälkeen esiintyvistä kivuista nii kuulen niistäkin mielelläni
Me ollaan aika samassa tilanteessa, mäkin olen 29v, ekaa lasta yritetään ja yk2 menossa. Mullekin oli toi eka pettymys ihan tosi kova isku, vaikka tietää että se ei tarkoita mitään ongelmia. Sitä vaan elätteli toivoa että ois niitä joilla nappaa heti.. lisäksi tuli petyttyä useammin, kun teki noita varhaisia testejä ja niiden jälkeen kuitenkin jäi vielä toivonkipinä. Tässä kierrossa yritän vaan odottaa ne menkat, mutta hitto kun tuolla kaapissa on noita testejä! Nyt ei toki oo ovistakaan vielä ollut että hetki pitää malttaa joka tapauksessa.Hei, olen jo toiselle palstalle samasta asiasta laittanut, mutta laitan tännekin, niin jotenki mielen päällä nää raskautumisasiat et tuntuu et tuun hulluksi..
Eli meillä siis miehen kanssa syvästi toiveena ensimmäinen lapsi, vasta yk2 menossa, ensimmäisellä kerralla itkin vuolaasti kun ei tärpännyt, vaikka tiedän et helposti vois mennä vuosikin. Nyt jännätään kun perjantaina "pitäisi" alkaa menkat, jos ei ole tärpännyt. Yritän koko ajan päässäni toppuutella että voi olla että taas huti tulee, mutta se vauvakuume on niin kovana itsellä ja kovasti haluttaisiin pienokainen.. Mies on 32v ja minä 29v. Koen että täältä ehkä saa helpostusta kun voi näitä omia ajatuksiaan tänne laittaa. Onko täällä jollain vinkkejä miten sais pään rauhoittumaan koko tässä hommassa, vai onko aika ainoa mikä auttaa?
Hätähousuna tein tänään jo sellaisen varhais raskaustestin tänään, näytti negatiivista, eli ei siis ole raskautumista tapahtunut, kun eikös nuo varhaistestitkin ole aika paikkaansa pitäviä..? nyt siis vaan odotellaan menkkojen alkamista ja ens kuussa sitten yk3.. tässä nyt sulattelen tätä tietoa ja yritän jotenki ennakoivasti jo valmistautua tuleviin menkkoihin, pettymys kova jälleen. Jotenki tuntuu niin kurjalta kun oviksen aina varmistelee ja silloin kyl miehen kanssa aktiivisia jne, mut todella tuuripeliä taitaa tää olla.. Tsemppiä kaikille muillekin ketkä tällä polulla on!
Me ollaan aika samassa tilanteessa, mäkin olen 29v, ekaa lasta yritetään ja yk2 menossa. Mullekin oli toi eka pettymys ihan tosi kova isku, vaikka tietää että se ei tarkoita mitään ongelmia. Sitä vaan elätteli toivoa että ois niitä joilla nappaa heti.. lisäksi tuli petyttyä useammin, kun teki noita varhaisia testejä ja niiden jälkeen kuitenkin jäi vielä toivonkipinä. Tässä kierrossa yritän vaan odottaa ne menkat, mutta hitto kun tuolla kaapissa on noita testejä! Nyt ei toki oo ovistakaan vielä ollut että hetki pitää malttaa joka tapauksessa.
Joku vinkkas että jos tekis jotain toisin, niin jättäisi noi varhaiset testailut pois.
Tervetuloa!Hei, olen jo toiselle palstalle samasta asiasta laittanut, mutta laitan tännekin, niin jotenki mielen päällä nää raskautumisasiat et tuntuu et tuun hulluksi..
Eli meillä siis miehen kanssa syvästi toiveena ensimmäinen lapsi, vasta yk2 menossa, ensimmäisellä kerralla itkin vuolaasti kun ei tärpännyt, vaikka tiedän et helposti vois mennä vuosikin. Nyt jännätään kun perjantaina "pitäisi" alkaa menkat, jos ei ole tärpännyt. Yritän koko ajan päässäni toppuutella että voi olla että taas huti tulee, mutta se vauvakuume on niin kovana itsellä ja kovasti haluttaisiin pienokainen.. Mies on 32v ja minä 29v. Koen että täältä ehkä saa helpostusta kun voi näitä omia ajatuksiaan tänne laittaa. Onko täällä jollain vinkkejä miten sais pään rauhoittumaan koko tässä hommassa, vai onko aika ainoa mikä auttaa?
Hätähousuna tein tänään jo sellaisen varhais raskaustestin tänään, näytti negatiivista, eli ei siis ole raskautumista tapahtunut, kun eikös nuo varhaistestitkin ole aika paikkaansa pitäviä..? nyt siis vaan odotellaan menkkojen alkamista ja ens kuussa sitten yk3.. tässä nyt sulattelen tätä tietoa ja yritän jotenki ennakoivasti jo valmistautua tuleviin menkkoihin, pettymys kova jälleen. Jotenki tuntuu niin kurjalta kun oviksen aina varmistelee ja silloin kyl miehen kanssa aktiivisia jne, mut todella tuuripeliä taitaa tää olla.. Tsemppiä kaikille muillekin ketkä tällä polulla on!
Mulla ei oo ikinä ollut vauvakuumetta, mutta aina se nyt on ollut kuitenkin ajatuksissa että joskus sitten oma lapsikin ois kiva. Elokuussa iski ihan yllättäen sellainen olo että sen aika on NYT, ihan kuin biologinen kello olis vaan päröhtänyt käyntiin ja päättänyt asian mun puolesta. Onneksi mies oli ihan messissä.Mulle selkeesti tää vertaistuki tarpeen naisilta jotka on samassa tilanteessa, heti oloa helpottaa kun saa ymmärrystä ettei ole yksin näiden ajatusten ja tunteiden kanssa. Ja joo, ounastelin kanssa et nää varhaiset testit kannattais suosiolla jättää pois, mut nyt vaan sortui tuohon, jatkossa mäki ootan et ne menkat tulee, jomottelua on eli onkohan ne menkat nyt sit tuloillaan.. tää on niin hurjaa miten niin niin kovasti haluaisi sitä pientä pienokaista, todella kova vauvakuume ollu keväästä asti..
Ei kyllä jätä tosiaan arvailujen varaan! Hurjasti onnea!Tervetuloa uusille ja jännäilijöille viivojen vahvistumista!
Omaa napaa.
Yöllä en saanut millään unen päästä kiinni ja meni oikeestaan koko yö vaan pyöries. Tänään ei oo juuri yhtään ollut alavatsatuntemuksia, mutta hyvin seesteinen ja rauhallinen olo. Päivällä tuli ihan fiilis, et joku ois tarrannut kiinni. Kotiin päin lähties sit kävelin semmosen 200m ylämäkeä ja pisti niin paljon hengästyttää, et pakko oli kuitenkin koukata kaupan kautta kotiin.
Eipä tuo jätä arvailujen varaan. Testinä normaaliherkkyyksinen PregCheck Tänään dpo 12.
Et ajattele hankalasti, hyvähän näitä on pohtia - testaamista, kertomista tai kertomatta jättämistä. Ehkä tuona aamuna viimeistään tiedät, miten olisi paras toimiaOnnea @Mäyh! Mahtavat viivat.
Tervetuloa uusille.
Työkaveri pyysi ensi viikon perjantaiksi heille istumaan iltaa. Se ois kp 28 dpo 12, kovin kiusallinen ajankohta. Aamulla voisi kyllä silloin testata ja jos ihme tapahtuu, vedota vaikka flunssaan, mutta jotenkin, en tiedä. Hän tietää kyllä yrityksestä, mutta ei ehkä kuitenkaan olisi heitä, joille haluaisin kertoa samoin tein.
Toki negan pääsisi sitten heti "nollaamaan". Ajattelenko mä vain liian hankalasti?