Vesiliskoja joo, ja sammakkoeläimiä.
Salamanterieläimet[2][3] eli
pyrstösammakot[1] (
Caudata tai
Urodela) on yksi
sammakkoeläinten lahkoista. Salamanterieläimet ovat pitkäpyrstöisiä hieman
sisiliskoa muistuttavia eläimiä, jotka elävät kosteissa ympäristöissä, joko vedessä tai metsän kosteassa maassa. Useimmat salamanterieläimet ovat pieniä, mutta suurin jättiläissalamanteri voi olla jopa 1,5 metrin mittainen.
[4]
Monet salamanterieläinlajit ovat suojautuneet siten, että niiden suomutonta ihoa peittää
myrkyllinen tai pahanmakuinen limakerros. Esimerkiksi
tulisalamanteri varoittaa tästä ominaisuudesta kirkkaalla kelta-mustakirjavalla värityksellään. On tosin olemassa petoja, joilla on
immuniteetti myrkkyä vastaan. Tällaisia ovat muiden muassa jotkin
käärmeet.
Kaikki salamanterieläimet ovat petoja. Valtaosa niistä syö erilaisia pieniä selkärangattomia. Suurimmat lajit voivat napata ravinnokseen myös pieniä selkärankaisia.
Suomessa on kaksi luonnonvaraisena elävää salamanterieläinlajia:
vesilisko (
Triturus vulgaris) ja
rupilisko (
Triturus cristatus). Muualla
Euroopassa tavattavia lajeja ovat muiden muassa
tulisalamanteri (
Salamandra salamandra),
alppisalamanteri (
Salamandra atra),
karpaattienvesilisko (
Triturus montandoni),
alppivesilisko (
Triturus alpestris) ja
olmi (
Proteus anguinus) sekä kaksi
Hydromantes-suvun keuhkotonsalamanterilajia.