Masennus, en jaksa enää ja olen ihan hukassa

[vierailija]

Pakko avautua johonkin anonyymisti.

Oon ihan loppu. Masennus ja paniikkihäiriö ollut jo monta vuotta. Vuosi sitten hoitokontakti vaihtui muuton myötä, enkä pitänyt uuden kuntani psykiatrisesta yhtään. Jutteluhetki psykologin kanssa pilasi viikosta kolme päivää - yhden stressasin tulevaa, sinä päivänä voin pahoin menemisestä ja kolmantena morkkis siitä, että olin kaksi päivää vain itkenyt hoitoon menemisen ahdistusta. Kesällä vointi vähän parani ja lopetin käymisen, syön edelleen lääkkeitä.

Nyt pari kuukautta olen ollut ihan loppu. Masennus on vetänyt pohjattomaan kuiluun. 1,5kk sitten lähti työt aivan yllättäen (0 sopimus ja aina ennen ollut täydet tunnit). Viime viikolla lähti mies. Enää ei edes itketä, möllötän vaan tyhjän ja loputtoman pahan olon kanssa. Koti muistuttaa päivä päivältä enemmän kaatopaikkaa. Laskut kasaantuu. Mikään ei tuota iloa. Ei edes lemmikit, niiden hoitaminen tuntuu taakalta. En jaksaisi mennä edes vessaan, suihkuun tai harjata hampaita. Työhakemusten kirjoittamisesta puhumattakaan, yhtäkään en ole kuukauteen tehnyt. Nukun vain pari tuntia, en saa syötyä.

Raha stressaa. Kohta loppuu säästöt, joilla olen elänyt. Pitäisi ilmoittautua työttömäksi kelan tuen saamiseksi. Tiedän mitä se rumaba työkkärin kanssa on, tuntuu etten pysty!

En tahtoisi kuolla, mutta myöskään elää tätä elämää. Monena yönä olen meinannut soittaa kriisipuhelimeen, mutta en uskalla. Joka yö mietin "huomenna on pakko mennä lääkäriin", mutta en uskalla soittaa. Miten minua voisi edes auttaa? Mitä sanoisin lääkärille? Sen sijaan itken yksin likaisessa kodissa ja haisen pahalta. Joka päivä tekisi mieli tarttua pulloon, silti en ole vielä sortunut.

Mistä ihmeestä saan voimaa hakea apua ja mistä sitä kannattaa hakea? Ihan terveyskeskuksesta? Yksityiseltä? (Sain jo ajat sitten mieheltä rahat mennä puhumaan tästä yksityislääkärille.) On vaan semmonen kutina, ettei ne kuitenkaan ota tosissaan.. Joskus vuosia sitten kävin tk vähän samanlaisessa (paitsi lievemmässä) tilanteessa ja siellä ei suostuttu muuttamaan lääkkeitä, sillä halusivat psykiatrini tekevän sen.

Psyk. polin aika tulee menemään viikkojen päähän, mahdollisesti ensi vuoden puolelle, jos sieltä varaisin ajan.

Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun. Voisin jatkaa kirjoittamista loputtomiin. On niin paha olla, niin paljon sanottavaa, muttei yhtään tukiverkkoa.

 

[KalaMies]

En ole mikään psykologi, mutta minusta on erittäin hienoa, että tiedostat tilanteen ja yrität etsiä siihen apuja. Itse kirjoittaisin kaikki nämä itseäni vaivaavat asiat ja ongelmat paperille ja alkaisin etsimään niihin ratkaisuja. Ota tavoitteeksi hoitaa yksi asia tietyssä ajassa, mutta älä ota mitään paineita asiasta. Aloita kuitenkin soittamalla tk:n ja jos et pidä nykyisen psykologin toimintatavoista, niin pyydä itsellesi toista psykologia. Ja aivan turha sinun on miettiä mitä mieltä jotkut ovat sinusta. Elä omaa elämääsi ja sinulla on oikeus vaatia parasta mahdollista hoitoa itsellesi. Ongelmat on tehty ratkaistaviksi ja uskon, että sinä tulet pärjäämään kyllä.

 

[vierailija]

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/hae_neuvoja_ja_apua/Pages/default.aspx

 

[vierailija]

Mä oon tehny niin et teen yhden asian päivässä. Tai jos en tee päivässä niin viikossa. Lista on.. täs ympärillä. Ajattelen aina, et huomen teen ton jutun. No en tee, mut teen jotain muuta jos jaksan.
Huomen pitäis mennä työkkäriin, mut luulen, et käyn vaan suihkus, ylihuomen sit.. en halua nähdä ihmisiä tai jutella niille.
Tsemppiä ja kerro jos tilanne paranee, ehkä mäkin saan siit piristystä.

 

[vierailija]

Ongelmat on tehty ratkaistaviksi ja uskon, että sinä tulet pärjäämään kyllä.

Kuka tai mikä niitä tekee?

 

[vierailija]

Aloita siitä mt toimistosta, varaa aika.
Sitten soitat terveyskeskukseen ja varaat ajan lekurille
Saat todennäköisesti sairaslomaa siihen saakka kunnes saata ajan mt toimistoon.
Näin toimien et ole työmarkkinoiden käytettävissä ja saat olla rauhassa työkkärin hyeenoilta.
Sinun pitäisi myös lähettää sossuun hakemus toimeentulotuen saamiseksi, sillä sairaspäivärahojen saaminen kestää kauan.
Vakavan masennuksen läpikäyneenä (joskin paremman toimintakyvyn säilyttäneenä) tiedän tunteen kuinka asiat alkavat kasaantua, eikä ole voimia korjata niistä yhtäkään.
Ota se yksi askel, eli terveyskeskuksen lekuriajan tilaaminen ja siitä se lähtee.
Kestin omaa masennustani liian pitkään, ennenkuin hain apua ja paloin loppuun aika totaalisesti ja tuli tehtyä aika hulluja asioita niissä elämäntilanteissa.
Lopulta olin niin sekaisin, ettei paluustani työelämään tullut enää mitään (vitutti se sosiaalisuus, näytteleminen ja vastuu, jota en enää halunnut enempää elämääni) ja sain työkyvyttömyyseläkkeen.
Vuosia siinä hommassa meni, mutta nyt elämä näyttää taas elämisen arvoiselta ja olen saanut takaisin toimintakykyäni.
Vanhat kliseet, joita on vaikeaa toteuttaa tilanteessasi, tiedän, ovat kuitenkin tie parantumiseen.
Ulkoile, syö, mutta älä lääkkeitä (paranin tilanteestani ilman yhtäkään pilleriä), muuta elämässäsi sitä minkä voit muuttaa ja lopeta murehtiminen asioista joihin et voi vaikuttaa.
Omaa paranemistani auttoi täydellinen elämäntapojen muutos.
Poistin elämästäni ihmiset jotka aiheuttivat minulle ongelmia (avioero ja muita ihmisiä) ja aloitin muiden auttamisen sijaan keskittymään oman hyvinvointini kohentamiseen.
Opettelin sanomaan ei, ellei jokin asia huvittanut ja aloitin kuuntelemaan itseäni.
Jos nykyään teen jotakin joidenkin muiden hyväksi, teen sen ainoastaan silloin jos tekemiseni motiivina on rakkaus
Muu on turhaa.