Täällä olis huomenna testipäivä.
En ole tehnyt nyt yhtään kotitestejä, päätin taas tyytyä suoraan tuohon huomenna olevaan veritestiin. Kun aina se kotitesti on ollut niin musertavaa ja tuhonnut pienetkin toiveet - tai voisiko sanoa enemmin niin että toivoa ei ole nytkään oikein, mutta olen hyväntuulisempi kuin silloin kun olen noita kotitestejä tehnyt. Ei mee siihen jokapäiväiseen negasta toipumiseen ja suruun turhaan aikaa vaan elän elämääni ja yritän unohtaa koko piinapäivät (mitä nyt joka ilta ja aamu ja töissä tylsinä hetkinä asia tulee mieleen ja rukoilen niin paljon että se pieni elämän alku olisi sinnitellyt siirron jälkeen kerrankin ja olisi kiinnittynyt ja elossa...) ja kohtaan lopullisen surun negasta vasta veritestin tulosten tultua.
Tavallaan henkisesti valmis olo taas siihen negaan, mutta ei siihen oikeasti ikinä ole valmis. On niin musertavaa ettei ikinä tule edes kiinnittymisyritystä. Olen miettinyt että nyt on tutkittu jo ns. kaikki mahdollinen paitsi alkiot - eli onko alkioissa vikaa. Mutta olen alle 30v joten kuvittelisi että omat solut olisi vielä kunnossa. Vaikka ehkä ne sitten mulla vaan ei ole
Siittiöt on lahjasoluja eli en toki luovuttajan taustoja sinänsä tiedä. Nyt on ollut joka ivf:ssä sama luovuttaja, olen pohtinut pitäisikö vaihtaa seuraavaan ivf:ään sitä. Mutta toisaalta alkioita on tullut hyvin, ehkä seuraavan luovuttajan kanssa ei kävisi sen puolesta niin hyvin... ja toki ku oon jo varannut vielä yhden satsin tältä luovuttajalta, niin ymmärtääkseni joutuisin mahdollisesti pitkäänkin jonottamaan jotakuta toista jos haluaisinkin vaihtaa...
Toisaalta ehkä vielä liian aikasta sitä miettiä. Vielä on kolme alkiota pakkasessa. Toivon rippeeni