V
Vierailija
Vieras
Hei kaikille. Nyt tarvitset teidän neuvoja asiassa, joka koskee esikostani, 20 vuotiasta tytärtäni.
Lähdetään ongelmien alusta liikenteeseen. Tilanne on siis se, että hän aloitti muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran ammattikoulun. Koulu alkoi ajan myötä tuntua hänestä todella ahdistavalle ja vaikealle. Ensimmäisen vuoden jälkeen häntä ei edes joka viikko koulussa näkynyt. Tähän osasyynä oli ainakin se, että miten väärin opettajat oppilaitaan kohtelivat (oppilaiden mollaamista, kiusaamista, epäreilua käytöstä ja he jopa puhuivat täyttä paskaa oppilaistaan kaikkien kuullen). Häntä on myös koko ikänsä kiusattu kouluissa muiden oppilaiden toimesta. Ja tämä kaikki on aiheuttanut hänelle masennuksen ja ptsd. Hän päätyi lopettamaan opintonsa viime vuoden lopulla ja päätti myös muuttaa eri paikkakunnalle. Hän haki, ja pääsikin uuteen kouluun, joka on nyt alkanut. Soittelemme todella usein ja hän on alkanut vaikuttaa jälleen ahdistuneelle ja väsyneelle. Hän kertoi, että tämä uusi koulu vaikuttaa paremmalle kuin edellinen, mutta hänellä on alkanut taas henkinen jaksaminen lähteä alamäkeen. Ehdotin hänelle, että alkaisi käymään ammattilaisen luona juttelemassa. Mutta siihen hän ei suostunut, ja tälle ei syytä kertonut. Hän sanoi myös: "Musta tuntuu etten pysty tähän, ei ole ollut edes kahta viikkoa koulua ja se tuntuu nyt jo virheelle että hain tänne."
Tytär kertoi ettei hän enää vain pysty luottamaan yhteenkään opettajaan tai koulun henkilökuntaan edellisen oppilaitoksen tapahtumien takia. Hänen on vaikea saada kavereita, eikä hän tunne ketään uudesta koulusta. Hän sanoi, että lupaa parhaansa mukaan kuitenkin yrittää saada viimein ammatin itselleen ja käydä tämän koulun kunnialla loppuun.
Tottakai tällainen äitiä huolettaa. Siksipä kysyn teiltä, miten toimisitte tällaisessa tilanteessa?
Alan jo olla itsekin avuton.
Haluaisin auttaa häntä niin hyvin kuin voin, mutta tämä ei ota apua vastaan, ei suostu ammattiapuun ja aikuista ihmistähän ei voi mihinkään pakottaa.
Toivon asiallista keskustelua, ja ymmärtäväistä asennetta kaikilta!
Lähdetään ongelmien alusta liikenteeseen. Tilanne on siis se, että hän aloitti muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran ammattikoulun. Koulu alkoi ajan myötä tuntua hänestä todella ahdistavalle ja vaikealle. Ensimmäisen vuoden jälkeen häntä ei edes joka viikko koulussa näkynyt. Tähän osasyynä oli ainakin se, että miten väärin opettajat oppilaitaan kohtelivat (oppilaiden mollaamista, kiusaamista, epäreilua käytöstä ja he jopa puhuivat täyttä paskaa oppilaistaan kaikkien kuullen). Häntä on myös koko ikänsä kiusattu kouluissa muiden oppilaiden toimesta. Ja tämä kaikki on aiheuttanut hänelle masennuksen ja ptsd. Hän päätyi lopettamaan opintonsa viime vuoden lopulla ja päätti myös muuttaa eri paikkakunnalle. Hän haki, ja pääsikin uuteen kouluun, joka on nyt alkanut. Soittelemme todella usein ja hän on alkanut vaikuttaa jälleen ahdistuneelle ja väsyneelle. Hän kertoi, että tämä uusi koulu vaikuttaa paremmalle kuin edellinen, mutta hänellä on alkanut taas henkinen jaksaminen lähteä alamäkeen. Ehdotin hänelle, että alkaisi käymään ammattilaisen luona juttelemassa. Mutta siihen hän ei suostunut, ja tälle ei syytä kertonut. Hän sanoi myös: "Musta tuntuu etten pysty tähän, ei ole ollut edes kahta viikkoa koulua ja se tuntuu nyt jo virheelle että hain tänne."
Tytär kertoi ettei hän enää vain pysty luottamaan yhteenkään opettajaan tai koulun henkilökuntaan edellisen oppilaitoksen tapahtumien takia. Hänen on vaikea saada kavereita, eikä hän tunne ketään uudesta koulusta. Hän sanoi, että lupaa parhaansa mukaan kuitenkin yrittää saada viimein ammatin itselleen ja käydä tämän koulun kunnialla loppuun.
Tottakai tällainen äitiä huolettaa. Siksipä kysyn teiltä, miten toimisitte tällaisessa tilanteessa?
Alan jo olla itsekin avuton.
Haluaisin auttaa häntä niin hyvin kuin voin, mutta tämä ei ota apua vastaan, ei suostu ammattiapuun ja aikuista ihmistähän ei voi mihinkään pakottaa.
Toivon asiallista keskustelua, ja ymmärtäväistä asennetta kaikilta!
