V
vierailija
Vieras
Kirjoitin vauva palstalle tästä joku aika sitten mutta ajattelin tännekin avautua.Lapsemme sai halutun koulupaikan Helsingistä ja muuttaa sinne.Asumme itse Turussa.Hän täyttää ensi kuussa 17-vuotta.Kun anoppi kuuli tästä niin alkoi syyllistäminen ja itku..että hän ei päästäisi lähtemään.Ja että hänen tuttavansa oli kertonut Helsingissä olevan vaarallisia miehiäKysyin sitten että tarttisko nuoren jäädä kotiin ilman koulupaikkaa loisimaan.Ei vastannut.Hänen mukaansa lapsi ei pärjää(ei ole tekemisissä kuin ehkä 5-7krt vuodessa tytön kanssa).Olen pöyristynyt.Onko vertaistukea?Mites muiden suku suhtautunut jos vielä alaikäinen muuttanut?Mun suku oli ihan että hieno homma ja tukevat.Nyt anoppi osoittaa mieltään niin että ei kysele muutosta eikä tarjoa apuaan.Tätä on ollut aina että mikäli ei mennä hänen mukaansa niin irtisanoutuu koko asiasta.En muuta odota kuin, että kysyisi vaikka, että mitä pientä vois ostaa tytölle omaan kotiin..tai edes onnittelisi koulupaikastaNyt tyttö ihmettelee suuresti isoäitinsä käytöstä ja tuskin pyytää kyläilemään tuolla asenteella varustettua mummia.Eivät ole kysyneet tarvitaanko muuttoapua,ei mitään..Hoidamme itse kaiken mutta olisihan se kiva jos isovanhemmatkin ois onnellisia lapsenlapsensa puolesta ja jotain auttavaa kättä tarjoaisivat muuttoon kun eläkkeellä kumminkin ovat ja aikaa on.Lisättäköön että tytöllä on uusi,kiva asunto uudella rauhallisella asuinalueella ja saa tukea meiltä.
