Mä käyn 3-4 kertaa viikossa salilla ja/tai spinningissä, siihen päälle 5-10 km koiran kanssa lenkkeilyä päivässä. jaksamisessa ei ole ongelmaa mutta salilla on pitänyt jättää selällään tehtävät pois, vähän pienentää painoja ja liikeratoja väsymys jäi kun siitepölykausi loppui.Mites muilla juhannus? Meillä oli rakenneultra viime viikolla, kaikki kunnossa. Nyt ollaan vihdoin alettu kertomaan ystäville ja muille, ja esikoisellekin kerrottiin, hän oli aivan innoissaan Nyt voi tai joutuu oikeasti ajattelemaan tulevaa ja tuntuu aivan käsittämättömältä, että meille tulis vielä vauva. Jaksaako kukaan vielä urheilla? Haluaisin pitää edes jonkinlaisen kunnon mutta haastavaa on. Hybridillä pyöräily alkaa olla hiukan epämukavaa ja muutenkin veto tuntuu olevan aivan pois ja väsymys karmivaa.. Seuraavassa neuvolassa vissiin saa raskaustodistuksen, pitää anoa vapaat ennen kuin kesäloma alkaa..
Juu, tiedän että turha ajatella että menis kuin kirjoissa ja toiveissa mutta toiveena on kyljellään/seisten/kontillaan että olis helpompi ja vähemmän repeämiä. Mutta eihän sitä tosiaan ikinä tiedä mitä tapahtuu!Mä en varainaisesti harrasta mitään urheilua, mutta hyötyliikuntaa tulee kyllä päivittäin esikoisen kanssa. Salit ym. jumpat jäi alun pahoinvoinnin aikaan, silloin en pystynyt edes lenkille lähteen. Tosin en mä koskaan oo salilla viihtynytkään kun se on jotenkin niin tylsää hommaa. Nyt jaksaa taas lenkkeillä, tosin happi loppuu ylämäissä melko helposti.
@AnnMariii mä tein viimeks kanssa päätöksen, että en todellakaan synnytä selälläni maaten. Niin siinä kuitenkin kävi, että kätilö suositteli selinmakuuta ja katkastua pöytää ja silleen se vauva sit tulikin ulos. Isokokoinen lapsi ja väsynyt äiti kun toista vuorokautta synnyttelin. Hyvin silti meni ja hyvät fiilikset jäi synnytyksestä vaikkei mun odotukset ihan täyttyneetkään.
Itse kärähdin jo joskus huhtikuussa, en ehkä hirvittävän tehokkaasti ole tehnyt seurantaa. Mun kokemus HUSista ainakin on se, että jos käy labrassa, ja tuloksissa on jotain häikkää niin aika nopeasti soitellaan perään, jos mitään ei kuulu niin sitten ei ole löytynyt mitään huolestuttavaa.Tänään kävin sokerirasituksessa, joka oli maineestaan huolimatta hyvä kokemus. Onkos muilla minkälaisia kokemuksia? Epäselväksi jäi, miten tulokset saa, ja kuinka pian. Tästäkin on varmasti maan sisällä erilaisia käytäntöjä. Tuleeko tulokset esim. Kantaan, pitääkö itse kysyä, vai soitellaanko neuvolasta perään?
Kohti viimeistä kolmannesta!