Minäkin leikin tämän tästä jlaa: olen merkannut kaikki pienenpienet männyntaimet ja putsannut niiden ympäriltä kaikki kasvinalut, joita ihminen nimittää rikkaruohoiksi. Se nyt vaan on niin, et kuivassa maassa kastetta ei riitä kaikille, joten siksi ne muut on uhrattava. Moni varmaan syöttäisi eläimille, mutta kun sellaisia ei ole, nakkaan törmälle, ettei maa kärvenny siellä paahteessa. Nyt kun vuosia on kulunut, olen asetellut kiviä männyntaimien ympärille, etten vaan itse kävelisi taimien päälle tai vielä pahempaa: nyhtäisin ne epähuomiossa juurineen irti maasta!
Laskin juuri että mun aika on riittänyt aika kivasti 40 männyntaimen elossapysymiseen: muutaman vuoden kuluttua meillä on kiva varjoinen piha, jonka suojassa voidaan kävellä ilman ihovaurioita. Siellä auringossa kyllä viihtyy hyvin parikin viinirypäleen isoa puskaa, mutta niiden juuret ovatkin niin syvällä, ettei mitään huolta enää. "Herran haltuun", saattaisi joku sanoa, mutta oikeastaan kyse oli mun ajasta, eikö? Rusinakauppiaalla saattoi olla samansuuntaisia aatoksia ennenmuinoin Korintissa?
Männyn suojassa (mites seetripuu tai muut havupuut?) on eläimille - ja toki ihmisillekin, jos niiden kans tulevat yhtään toimeen - mukavasti suojaa auringon paahteelta. Sen neulaset keräävät aamukasteen ja tiputtavat sen juurilleen - muuten ei selviäisi se pieni mäntykään.
Lämpötilan v a i h t e l u on viiniköynnökselle elintärkeää, luin kirjasta, mutta niin se on sille männyllekin, koska kastetta ei muuten tulisi.
