Toggle sidebar

Oma mies ällöttää. Millainen suhteen pitäisi olla vuosien yhdessäolon jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "friikki"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
F

"friikki"

Vieras
Miehen ulkonäkö ällöttää, luonne ärsyttää, seksiä ehkä 1-2 kertaa vuodessa (ihan oikeesti)... ällöttää pelkkä kosketus ja mies ei tee ikinä aloitetta. Ei halata, pussailla. Tiedän, että on bi, mutta epäilen useasti täysin homoksi, vaikka väittää vastaan. Ei mitään intohimoa meillä toisiamme kohtaan. Tottakai seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen on kiintynyt ja rakastaa jollain tavalla toista, yhteinen parivuotias lapsikin. Millainen suhteen pitäisi olla vuosien jälkeen? Onko tää normaalia, ohimenevä vaihe? Muuttuuko kaikki suhteet tälläisiksi? Alussa oli aivan ihanaa ja oltiin niin rakastuneita. Nykyään ollaan vain niitä kämppiksiä ja lapsen kasvattajia. Mitä on tapahtunut?
 
muakin on mies alkanut ällöttää ja sen läsnä olo ahdistaa. Lisäksi se saa mut tuntemaan itseni maailman paskimmaksi ja epäonnistuneimmaksi ihmiseksi. seksiä meillä on parin kuukauden välein. en tiedä onko tää vaan joku kriisi vai mikä, ollaan oltu syksyllä 7v yhdessä. koko tää helvetti alkoi sen jälkeen kun muutettiin yhteen.
 
No ei muutu kaikki suhteet tuollaisiksi. Yli 20 vuotta on oma mies viehättänyt, uudelleenrakastumisen tunne on mahdollinen. Vaikka fyysisesti olemme molemmat muuttuneet läskeimmiksi, ei se ole niin ratkaisevaa, etteikö rakastelu kiinnostaisi.
 
Seittän vuotta takana ja yks lapsi. Eikä kyl löydy noin pahaa kyllästymistä, itseasias tuntuu et tahdon olla hänen kansaan viel kauan. Eli kannattaa hakeutua terapiaan tai erota. Joku suhtees huonosti on.
 
varmaan se rassaa, jos parisuhteen ongelmat ottaa henkilökohtaisena loukkauksena tuon biseksuaalisuuden vuoksi. Enkä tietenkään osaa sanoa, kummasta on kysymys. Mutta sen tiedän, että heterojen suhteissa tulee noita vaiheita myös.
 
No en osaa normaaliudesta sanoa, mutta tutulta kuulostaa... Meillä tämä vaan on tapahtunut lasten saamisen jälkeen. Mies sairastui masennukseen, ja on nyt luonteeltaan ihan erilainen(suorempi ja röyhkeämpi) kuin suhteen alkuaikoina yli 10 vuotta sitten, ja on muutamassa vuodessa lihonutkin miltei 30 kg, mutta ei tee asialle mitään... Ei ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen, mutta nyt tuo passiivisuus on nousemassa suhteen kynnyskysymykseksi. Mutta yritän nyt asennoitua että tämä on ainakin meidän tapauksessa ohimenevää, että mies joskus paranee masennuksestaan, lapset kasvavat ja ehkäpä mies innostuu vaikka liikunnastakin(ei se ylipainokaan haittaa niin kuin se välinpitämättömyys sen suhteen...) ja löydämme toisemme uudelleen...

Teilläkin lapsi on vielä sen verran pieni, että voi olla lapsen kasvaessa teillä jää enemmän aikaa toisillenne ja osaat taas nähdä miehessäsi hyviä puolia. Toisaalta kuulostat jo aika toivottomalta, ja jos epäilet miestäsi umpihomoksikin niin...
 
7-8 vuotta yhdessä, naimisissa 6v ja pidetään yhä kädestä kiinni nukahtaessa tai nukahdan jokaikinen yö suoraan kainaloon. Eli kyllä sitä voi olla toisinkin.
 
Ei sen ainakaan ap:n kuvauksen kaltaista pitäisi olla, mun mielestä.

11 v ollaan yhdessä oltu. Ja tottakai ensihuuma on jo kadonnut :). Tuntee toisen kuin omat taskunsa, ja joskus se ärsyttää. On kausia, jolloin vain sietää toista. Ja kausia, jolloin toisen kanssa on tosi hauskaa ja kiva olla. Kausia, jolloin ollaan toisen lähellä paljon, ja kausia jolloin läheisyyttä on vähemmän.

Ikinä se toinen ei kuitenkaan suorastaan ällötä ja pelkästään ärsytä. Aina on myös rakkautta, kiintymystä - joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta silti. Ja joka päivä on hetkiä, jolloin nauretaan yhdessä ja on kivaa.

Seksiä 1-2 kertaa vuodessa? Ottaisin eron jos tilanne ei muutu. Jos mies ei halua, niin ongelma olisi suurensuuri. Jos itse en haluaisi, niin ongelma olisi silloinkin suurensuuri. Kenties ylitsepääsemätönkin.
 
Muakin ällöttää mun mies. Sen olemus. Sillä on iso pää pienet hartiat. Takapuolikin on leveämpi kuin hartiat. Sillä on huono ryhti ja lyyhyssä kulkee muutenkin. Itte oon visuaalinen ja mulle riittäis, että mies näyttäis edes vähän paremmalta. Ja miehiseltä.
Mä kärsin alemmuuskompleksista ..
Mut pakko olla muista syistä johtuen hänen kanssaan
Ois kiva rakastaakin ..
 
Miksi toisen koskettaminen ällöttää? Tiedän, että täytyis kosketella toista mutta puolison olemus niin inhottaa. Tosi vastenmielinen. Hän koskettelee kyl mua mutta kosketus joka tuntuu hyvältä on vaan hively uneen. Lääppiminen ällöttää.
Hän tahtois että häntä hipelöidään. Miks mä en kykene? Nautin ystävieni ja lasteni halailusta ja koskettamisesta.
Hänestä puuttuu kait semmonen miehisyys, että tuntisin vetoa häneen.
Pullohartiat ja iso pää ällöttää.
 
Vanha ketju, mutta kannan korteni kekoon.

10vuotta yhdessä, 6 naimisissa, 2 lasta. Nukumme nyt eri huoneissa miehen univaikeuksien vuoksi. Mutta tänäänkin kun tuli tuohon aamupalapöydän viereen seisoskelemaan ilman paitaa, niin vatsanpohjaa kouraisi nähdä hänen rintakehänsä ja kasvonpiirteensä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vierailija:
Muakin ällöttää mun mies. Sen olemus. Sillä on iso pää pienet hartiat. Takapuolikin on leveämpi kuin hartiat. Sillä on huono ryhti ja lyyhyssä kulkee muutenkin. Itte oon visuaalinen ja mulle riittäis, että mies näyttäis edes vähän paremmalta. Ja miehiseltä.
Mä kärsin alemmuuskompleksista ..
Mut pakko olla muista syistä johtuen hänen kanssaan
Ois kiva rakastaakin ..
Click to expand...

Miten ihastuit häneen alunperin? Ehkä samoihin asioihin huomiota kiinnittämällä helpottais?
 
Tuo kuulostaa ihanalta.
Itteäni ei kouraise ton kananrinta. Puhun tosi ilkeästi tiedän, mutta näiden kanssa elän... Inhottaakin nähdä aamuisin lyyhyssä ja kyttyrässä rohjottava ukko aamupalapöydässä. Lähden usein pois muualle. Käännän pääni kun en vaan kestä...
Nauti miehestäsi <3 Tota odotellessa että kokisin vielä fyysistä vetovoimaa...
 
Mihin ihastuin?
Ääneen ja rauhallisuuteen. Fyysinen olemus inhotti jo 30 vuotta sitten. Luulin sietäväni sitä.
Koetan nähdä jotain hyvää hänessä.
Sillä jaksan.
 
Millainen suhteen pitäisi olla?
No, senhän jokainen määrittelee ihan itse. Jollekin se on seksiä, jollekin taloudellista turvaa, jollekin mukavaa yhteistä arkea. Kuka haluaa mitäkin suhteelta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Mihin ihastuin?
Ääneen ja rauhallisuuteen. Fyysinen olemus inhotti jo 30 vuotta sitten. Luulin sietäväni sitä.
Koetan nähdä jotain hyvää hänessä.
Sillä jaksan.
Click to expand...
Voin lyödä vetoa, että tuollaisen tekstin näppäimistöltään suoltaneen hapenkuluttajan oma fyysinen ja henkinen olemus eivät ole sieltä siedettävimmästä ja viehättävimmästä päästä. Omaan suuhun tuli hieman oksennusta jo.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa