Jatkoa...
Vertailun vuoksi: Äskettäin puitiin toista kunnianloukkaustapausta, jossa mieshenkilö oli kirjoittanut toimittaja Linda Pelkoselletekstiviestin. Mies nimitti Pelkosta ”törkeeksi ämmäksi”. Käräjäoikeuden mukaan ilmaisu täytti halventamisen tunnusmerkistön, ja mies tuomittiin kunnianloukkauksesta. Asiasta
kertoi Uusi Suomi.
Jos ”törkee ämmä” tekstiviestissä on kunnianloukkaus, niin eikö someryhmään kirjoitettu ”natsipelle” ole myöskin kunnianloukkaus? Jos ei ole, niin miksei? Linjanveto on nykylainsäädännön puitteissa vaikeaa.
Jotta asia voidaan ratkaista säällisessä järjestyksessä, on oikeuslaitoksen ratkaistava asia. Sitä ei voida ratkaista toimittajien oman kollektiivin huutoäänestyksellä.
Media on toisaalta itse vaatinut voimakkaasti yhä kireämpää vihapuhelainsäädäntöä ja sananvapauden rajoituksia. Ei tietenkään itseään koskevia, vaan sellaisia, joilla suitsitaan tavallisten kansalaisten puheoikeutta. Mutta ei varmaankaan ole tarkoitus, että Suomen lait koskevat vain nettikirjoittajia, eivätkä lainkaan toimittajia?
Syyttäjällä lienee perusteensa syytteen nostamiseen, ja päätös kuullaan myöhemmin. Puntarissa on monta asiaa, eikä vähäisimpänä niistä ole toimittajien halu jatkaa niiden lokaamista, joista eivät pidä. Tätä taustaa vasten ei sinänsä ole ihme, että media on niin pistoksissa tapauksesta. Mutta kyseessä on toisaalta myös kansalaisten oikeusturva. Onko sellaisella henkilöllä, joka on syystä tai toisesta joutunut median epäsuosioon, oikeutta saada asiaansa asiallisesti käsitellyksi?
On ilmiselvää, että medialla on Suomessa merkittävää poliittista valtaa. Sen haluttomuus kunnioittaa riippumattoman tuomioistuimen päätösvaltaa korostaa entisestään sen asemaa.
Vehkoon tapauksen myötä suomalaisessa keskustelussa nousee väistämättä esiin kysymys siitä, mikä on lopulta heidän asemansa, jotka asettuvat valtamediaa vastaan? Lainsuojattomuus? Elämä häpäistynä? Sen saman median toimesta, joka etsii vihapuhujia öin ja päivin?
Ehkä ihan kaikissa toimituksissa ei ole havaittu sitä, että Suomessa ei enää vähään aikaan ole ollut voimassa lainsuojattomuuden käsitettä. Vaikka Kake sanoisi Arskasta perjantaina rumasti, ei se tarkoita sitä, että Arska voi kirjoittaa Hesarin etusivulle seuraavana päivänä, että Kake on natsifasisti.
Ja jos Kake puhkoo Arskan auton renkaat, ei se tarkoita sitä, että Arska voi laillisesti puhkoa Kaken auton renkaat.
Vehkoon tapauksessa on kyse myös siitä, kumpi tässä maassa lopulta sanoo kiistanalaisten asioiden kohdalla viimeisen sanan. Oikeusistuin vai pääkirjoitustoimittaja?
MATIAS TURKKILA
