Lapsi ei halua etävanhemman luo, ei mennä päiväkotiin- mi:hen helpottaa tilannetta?

[vierailija]

Lapsi on 4,5v. Hän ei hokee monta kertaa päivässä, että ei halua päiväkotiin, ei halua etävanhemmalleen, haluaa vaan olla kotona. Kyselee joka päivä, minne hän huomenna menee ja itku alkaa, jos on meno jompaan kumpaan paikkaan.

Päiväkodissa sanovat, että on siellä iloinen ja reipas. Mutta nyt on alkanut sinne mennessä ja sieltä lähtiessä itkemään eteisessä. Etävanhempi sanoo, että on siellä iloinen ja reipas, mutta kun pitäisi sinne jäädä, niin joudun väkisin työntämään lapsen ovesta eteiseen, ei jäisi millään.

Vapaapäivinäkin lapsi vain jankkaa ja itkeskelee, että ei halua mennä. Että onko pakko. Hän saa niin kovia itku- kuin hirveitä raivokohtauksiakin.

Olen yrittänyt keskustella asiasta päiväkodissa ja neuvolassa. Olen saanut avuksi vain olankohautuksia, että voivoi. Kukaan ei neuvo, miten tekisi tilanteen lapselle helpommaksi.

Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Miten saisi lapsesta iloisen ja reippaan kotonakin?

 

[vierailija]

mi:hen mitä tuo tarkoittaa?

 

[vierailija]

Keskustelette mikä paikoissa ononiin Kamalaa, miksi ei tykkää? Ja selität että sinne pitää jäädä kun äiti käy töissä jne.
Ja Voisiko kokeilla jotain tarra palkitsemista, aina kun jää päiväkotiin itkemättä saa tarran ja kun tarroja on tietty määrä niin teette jotain kivaa tai saa pienen palkinnon.

 

[vierailija]

Kirjoitusvirhe eli piti olla miten.

Olen yrittänyt keskustella, että lapsella olisi vaan tylsää, kun äiti tekee töitä, jos ei olisi päiväkodissa. Tietää tämän kyllä, koska joskus olen tehnyt etänä kotoa töitä esim. lapsen loma-aikana, että silloin ei äiti leiki hänen kanssaan ja tylsäksi käy aika. Ei auta.

Päiväkodista ehdottivat tuota tarra-juttua. Saatiinko pari tarraa kasaan, kun lapsi alkoi todeta vaan, että ei hän halua mitään tyhmää tarraa, hän haluaa jäädä kotiin. En tiedä kyllä yhtään perhettä, joissa tuo tarrataulu olisi oikeasti toiminut...

Ongelma on lapsen mukaan se, että tulee äitiä ja kotia ikävä. Minkäs teet. Etävanhemman luona vielä se, että siellä on kuulemma tylsää ja se, miten häntä kohtaan käyttäydytään. Näihin en voi vaikuttaa.

 

[vierailija]

Olen miettinyt, että perimmäinen syy saattaa olla siinä, että lapsi ei vaan jaksa paikasta toiseen juoksemista. Ensin viisi päivää viikossa päiväkodissa, siihen päälle viikonloppu erällä, sitten seuraavalla viikolla taas viisi päivää päiväkodissa sekä etävanhemmalle käynti. Sitten viikonloppuna kaksi päivää kotona, kunnes taas sama juokseminen alkaa.

Eli lapsi on 2 viikon jaksosta kaksi päivää rauhassa kotona. Etävanhemman tapauksessa he eivät yleensä ole siellä etävanhemman asunnolla vaan lähes aina jossain muualla, milloin missäkin. Näin siitä ei ole muodostunut lapselle vielä toista kotia.

 

[.....]

Meillä on ollut vähän vastaavaa, eli päiväkotiin jääminen tai vaikkapa isovanhemmille yksin jääminen on ollut tuskaa, vaikka sitten ollut ihan kivaa. Eikä muuta syytä ole ollut, kun että kotona on niin paljon kivempaa ja/tai ei halua tehdä mitään ilman äitiä/isää.
Jotkut vain ovat sen tyyppisiä, vähän ujompia ja kokevat nuo eroamistilanteet vaikeana.
Eikä mikään muu ole auttanut kun ikä ja kasvaminen

 

[vierailija]

En tiedä kyllä yhtään perhettä, joissa tuo tarrataulu olisi oikeasti toiminut...

Meillä on auttanut ja hyvät palkinnot tarrataulun täytyttyä. Tosin ei käytetty tuollaisessa tilanteessa, vaan epämiellyttävän suulaitteen käytöstä, jota joutui käyttämään. Itkun kanssa sitä monta kertaa jouduttiin laittamaan. Samaten puheharjoitusten tekemiseen on käytetty tuota menetelmää.

 

[.....]

Meillä on auttanut ja hyvät palkinnot tarrataulun täytyttyä. Tosin ei käytetty tuollaisessa tilanteessa, vaan epämiellyttävän suulaitteen käytöstä, jota joutui käyttämään. Itkun kanssa sitä monta kertaa jouduttiin laittamaan. Samaten puheharjoitusten tekemiseen on käytetty tuota menetelmää.

Sama meillä, eli tarrataulu välineenä on toiminut, kun on vain ollut tarpeeksi lyhyt ja palkinto on ollut tarpeeksi hyvä.

Mutta kun ennenhän noita käytettiin ihan vain tarrojen keräilyn ilosta, eli taulukon täytyttyä ei saanut mitään palkintoa, vaan ne tarrat itse olivat se palkinto Ja se ei kyllä enää nykyajan hemmotelluille natiaisille riitä

 

[vierailija]

Lapsella ei ole ongelmia jäädä isovanhempien, yhden hyvän ystäväni tai toisen ystäväni, kummitätinsä, kanssa.

Toivottavasti ajan myötä oikeasti helpottaisi. Kuinka pitkään siihen vielä mahtaa mennä? Kun nyt tuntuu, lapsen ajatukset vaan kiertävät kehää tässä asiassa.

Hän kyselee monta kertaa päivän aikana, minne hän menee huomenna ja tihrustaa jo päiväkodista lähdettäessä itkua, kun sinne pitää taas aamulla jäädä. Öisinkin heräilee itkemään, että ei halua etälle/päiväkotiin.

 

[vierailija]

Ja lapsi ei ole ujo, päin vastoin. On jo pienestä ollut tosi rohkea ja sosiaalinen. Juttelee vieraillekin aikuisille ja reippaasti kyselee tuntemattomia lapsia kavereiksi leikkipuistossa yms.

Tarrataulussa olisi ekana palkintona ollut HopLop-käynti, mutta ei se kai sitten ollut tarpeeksi houkutteleva.

 

[vierailija]

Olen miettinyt, että perimmäinen syy saattaa olla siinä, että lapsi ei vaan jaksa paikasta toiseen juoksemista. Ensin viisi päivää viikossa päiväkodissa, siihen päälle viikonloppu erällä, sitten seuraavalla viikolla taas viisi päivää päiväkodissa sekä etävanhemmalle käynti. Sitten viikonloppuna kaksi päivää kotona, kunnes taas sama juokseminen alkaa.

Eli lapsi on 2 viikon jaksosta kaksi päivää rauhassa kotona. Etävanhemman tapauksessa he eivät yleensä ole siellä etävanhemman asunnolla vaan lähes aina jossain muualla, milloin missäkin. Näin siitä ei ole muodostunut lapselle vielä toista kotia.

mä luulen, että tämä on perimmäinen syy. miten sitä parantaa tai rauhoittaa, en osaa sanoa