Etäsuhde, kerro kokemuksia!

[vierailija]

Ei se välitä. Tämä on ikävä totuus.

 

[vierailija]

Ei se välitä. Tämä on ikävä totuus.

Kyllä aivan varmasti välittää. Jutellaan iltaisin monta tuntia parhaimmillaan puhelimessa. Tuskin jaksaisi sellasta, jos ei välittäisi.

Meillä taitaa olla eri käsitykset siitä, mikä on riittävästi tapaamisia tai ainakin keskustelin perusteella. Mies sanoi, että parempi edes se yksi yö kuin ei yhtään. Tottahan tämäkin, mutta pidemmän päälle ei varmasti ole toimiva ratkaisu. Nyt ei ole lomia kummallakaan hetkeen. Jos sitten kun niitä on, vietettäisiin enemmän aikaa yhdessä.

Miehelle on myös "hankala" suunnitella menemisiä pidemmän aikavälin päähän. Esim. Seuraava viikko on ihan ok, mutta jos jotain menoja olisi maaliskuussa, niin niitä on ihan turha yrittää sopia ennakkoon. Yleistä miehille, oletan?

 

[vierailija]

Kieltämättähän tuo hiukan erikoiselta kuulostaa, mutta voihan sitä tosiaan olla erittäin väsynyt työviikon jälkeen. Kerroitko jossakin, että mitä hän tekee työkseen? Onko aikaiset aamuherätykset? Minulla on myös etäsuhde, noin 300 km. Tapaamme usein niin, että jompi kumpi tulee puoliväliin vastaan ja teemme jotakin, käymme syömässä tms.
Mies alkaa kyyneltyä jo, kun olemme lähdössä ajelemaan takaisin koteihimme. Hän sanoi viimeksikin, että tuli heti jo ikävä, kun hän lähti.
Tosin kyseessä on muutenkin tunteellinen ja herkkä mies enkä näe siinä kyllä mitään pahaa.
Minkälainen luonne sinun miehelläsi on?

 

[vierailija]

Kieltämättähän tuo hiukan erikoiselta kuulostaa, mutta voihan sitä tosiaan olla erittäin väsynyt työviikon jälkeen. Kerroitko jossakin, että mitä hän tekee työkseen? Onko aikaiset aamuherätykset? Minulla on myös etäsuhde, noin 300 km. Tapaamme usein niin, että jompi kumpi tulee puoliväliin vastaan ja teemme jotakin, käymme syömässä tms.
Mies alkaa kyyneltyä jo, kun olemme lähdössä ajelemaan takaisin koteihimme. Hän sanoi viimeksikin, että tuli heti jo ikävä, kun hän lähti.
Tosin kyseessä on muutenkin tunteellinen ja herkkä mies enkä näe siinä kyllä mitään pahaa.
Minkälainen luonne sinun miehelläsi on?

On aikaiset aamuherätykset ja pitkä ajomatka töihin (40min suunta), joten siksi myös saattaa tökkiä tuo matkustaminen. Yhdessä kun ollaan, niin näyttää tunteensa ja kertoo, että tykkää ja sen myös huomaa. Mutta on tottunut myös toimimaan omalla tavallaan sinkkuna ollessaan. Jouluna oltiin yhdessä pidemmän aikaa ja silloin hänestä huomasi, että oli kurjaa erota. Juteltiin myös tästä ikävöimisestä. Hän sanoi, että ikävä ei tule niin helposti, kun näemme vähemmän, mutta pidemmän yhdessäolon jälkeen tuntuu kurjemmalta. En tiedä. Kaikki tässä ihmisessä tuntuu oikealta, mutta pettymykset näkemisen vähyydestä aiheuttaa kurjaa oloa tosi paljon. Pitäisikö vaan nyt niellä pettymykset ja yrittää nauttia ihanasta ihmisestä ne vähät hetket mitä ollaan yhdessä..

 

[vierailija]

Emt, miksi sä täällä asiaa kyselet, kun sun vastaukset on "puolustelua". Selität vaan itsellesi asioita. Aivan sama se meille on. Olet joko etäsuhteessa ja näette kun näette, tai teet jotain asian eteen (muutto/vaihto toiseen etc). Omat kokemukset kertoo, ettei tämä hyvää lupaa tällä reseptillä.

 

[vierailija]

Luulen, ettei sun vielä kannata heittää kirvestä kaivoon. Eikä kannata välittää ikävistä kommenteista täällä.
Katsele ja kuulostele tilannetta, tutustu hiljalleen mieheen uudelleen. Kyllä sen sit aikanaan huomaa onko se tosissaan.

 

[vierailija]

Emt, miksi sä täällä asiaa kyselet, kun sun vastaukset on "puolustelua". Selität vaan itsellesi asioita. Aivan sama se meille on. Olet joko etäsuhteessa ja näette kun näette, tai teet jotain asian eteen (muutto/vaihto toiseen etc). Omat kokemukset kertoo, ettei tämä hyvää lupaa tällä reseptillä.

Kai tavallaan puolustelenkin. Kun ei ole kokemusta etäsuhteesta. Ja tässä on niin paljon hyvää, mitä ei haluaisi heittää pois vielä. Mutta kun omat tunteet on aika vahvat, niin pelottaa ja olen epävarma.

 

[vierailija]

Luulen, ettei sun vielä kannata heittää kirvestä kaivoon. Eikä kannata välittää ikävistä kommenteista täällä.
Katsele ja kuulostele tilannetta, tutustu hiljalleen mieheen uudelleen. Kyllä sen sit aikanaan huomaa onko se tosissaan.

Kiitos! Eihän tässä tosiaan ole mitään "hätää", kaikki on hyvin yhteisen ajan vähyydestä huolimatta. Miten saisi itselleen sen, että ei odota toista koko ajan elän kyllä omaa elämääni, mutta silti ison siivun siitä vie tämä tuore suhde.

 

[vierailija]

Kiitos! Eihän tässä tosiaan ole mitään "hätää", kaikki on hyvin yhteisen ajan vähyydestä huolimatta. Miten saisi itselleen sen, että ei odota toista koko ajan elän kyllä omaa elämääni, mutta silti ison siivun siitä vie tämä tuore suhde.

Hyvä olis jos olis mahdollista muuttaa vaikka vähän lähemmäksi, ei välttämättä heti saman katon alle. Mut onhan tuo miehelle järjetöntä jos työ matkat ajaa 40min ja siihen pitäs vetää perään vielä 150km. Itse en jaksaisi mitenkään.

 

[vierailija]

Mä kattelin tollasia tilanteita vierestä eri tyypeillä monta kertaa ja aina se on kumma miten naiset jaksaa itselleen selitellä. Kun löytää sen oikean ja sellaisen joka oikeesti välittää ei tollasia asioita enää kyseenalaista. Miestä ei kiinosta tarpeeksi. Tiedät sen itsekin mutta et ihastuneena halua myöntää. Satulat itseäsi mitä kauemmin jatkat tuota. Mä niin toivoisin että järkeä kuunneltais mutta itselleen on ihastuneena helpompi elää haaveensa kuin palata todellisuuteen. Sulla ei taida olla kokemusta aidosta suhteesta kun tuollaiseen "tyydyt"

 

[vierailija]

Mä kattelin tollasia tilanteita vierestä eri tyypeillä monta kertaa ja aina se on kumma miten naiset jaksaa itselleen selitellä. Kun löytää sen oikean ja sellaisen joka oikeesti välittää ei tollasia asioita enää kyseenalaista. Miestä ei kiinosta tarpeeksi. Tiedät sen itsekin mutta et ihastuneena halua myöntää. Satulat itseäsi mitä kauemmin jatkat tuota. Mä niin toivoisin että järkeä kuunneltais mutta itselleen on ihastuneena helpompi elää haaveensa kuin palata todellisuuteen. Sulla ei taida olla kokemusta aidosta suhteesta kun tuollaiseen "tyydyt"

Kun on itse rakastunut, näkee asiat positiivisessa valossa, se on ihan inhimillistä. Mahdollisesti samaan syyllistyvät monet miehetkin - eivät kaikki miehetkään suhteisiin suhtaudu kuin matemaattiseen yhtälöön.

Mutta oikeassahan olet. Toki on aina mahdollista, että jollain on jokin oikeakin syy, vaikka olisikin rakastunut, mutta silloin se asia yleensä tulee keskusteltua ja toinen kuitenkin osoittaa eri tavoin, että haluaisi olla enemmän yhdessä, vaikka juuri nyt ei voi. Mutta kyllähän tuollainen "haluan nukkua aamulla myöhään" tarkoittaa sitä, ettei suhde kovin korkealle prioriteettilistalla nouse.

Itsekin haluan nukkua viikonloppuisin myöhään, ja lisäksi kärsin vielä huonosta hemoglobiinista, mikä ajoittain väsyttää. Sen vuoksi itse tekisin nimenomaan niin, että tulisin kumppanin luo jo perjantaina, niin voisi sitten yhdessä viettää rauhallisen lauantaiaamun - itse ehkä nukkua pitkäänkin - ja rentoutua yhdessä. Kyllä minulla kaikki ne suhteet, joissa toiselle riittää minimaalisesti aikaa, ovat olleet sellaisia, joissa itse en ole ollut rakastunut, vaikka olisinkin ihmisestä tykännyt. Umpirakastuneena en omia aikataulujani, nukkumisaikoja ja muita sellaisia mieti.

 

[vierailija]

On aikaiset aamuherätykset ja pitkä ajomatka töihin (40min suunta), joten siksi myös saattaa tökkiä tuo matkustaminen. Yhdessä kun ollaan, niin näyttää tunteensa ja kertoo, että tykkää ja sen myös huomaa. Mutta on tottunut myös toimimaan omalla tavallaan sinkkuna ollessaan. Jouluna oltiin yhdessä pidemmän aikaa ja silloin hänestä huomasi, että oli kurjaa erota. Juteltiin myös tästä ikävöimisestä. Hän sanoi, että ikävä ei tule niin helposti, kun näemme vähemmän, mutta pidemmän yhdessäolon jälkeen tuntuu kurjemmalta. En tiedä. Kaikki tässä ihmisessä tuntuu oikealta, mutta pettymykset näkemisen vähyydestä aiheuttaa kurjaa oloa tosi paljon. Pitäisikö vaan nyt niellä pettymykset ja yrittää nauttia ihanasta ihmisestä ne vähät hetket mitä ollaan yhdessä..

Tälleen pääkaupunkiseudulla asuvan näkökulmasta ei 40min työmatka kuulosta kauhean pitkältä - ärsyttävä työmatka toki, mutta ei se niin raskas ole, että sen terveellä ihmisellä pitäisi viedä kaikki voimat niin että alkaa suhde kärsiä.

 

[vierailija]

Kun on itse rakastunut, näkee asiat positiivisessa valossa, se on ihan inhimillistä. Mahdollisesti samaan syyllistyvät monet miehetkin - eivät kaikki miehetkään suhteisiin suhtaudu kuin matemaattiseen yhtälöön.

Mutta oikeassahan olet. Toki on aina mahdollista, että jollain on jokin oikeakin syy, vaikka olisikin rakastunut, mutta silloin se asia yleensä tulee keskusteltua ja toinen kuitenkin osoittaa eri tavoin, että haluaisi olla enemmän yhdessä, vaikka juuri nyt ei voi. Mutta kyllähän tuollainen "haluan nukkua aamulla myöhään" tarkoittaa sitä, ettei suhde kovin korkealle prioriteettilistalla nouse.

Itsekin haluan nukkua viikonloppuisin myöhään, ja lisäksi kärsin vielä huonosta hemoglobiinista, mikä ajoittain väsyttää. Sen vuoksi itse tekisin nimenomaan niin, että tulisin kumppanin luo jo perjantaina, niin voisi sitten yhdessä viettää rauhallisen lauantaiaamun - itse ehkä nukkua pitkäänkin - ja rentoutua yhdessä. Kyllä minulla kaikki ne suhteet, joissa toiselle riittää minimaalisesti aikaa, ovat olleet sellaisia, joissa itse en ole ollut rakastunut, vaikka olisinkin ihmisestä tykännyt. Umpirakastuneena en omia aikataulujani, nukkumisaikoja ja muita sellaisia mieti.

Tätä myös mietin. Että onko mies niin tunteella mukana mitä sanoo. Itsehän joustaisin vaikka miten, jos on kyse yhteisestä ajasta. Ja nimenomaan sitä kaipaan, että voi nukkua ja herätä yhdessä rauhassa. Se yhteinen aika on kuitenkin tärkeää. Itsellä parisuhde menee tärkeysjärjestyksessä kuitenkin niin korkealle, että sen eteen tekee asioita, vaikka vähän tinkii niistä yöunista tai "kärsii" matkustamisen

 

[vierailija]

Tätä myös mietin. Että onko mies niin tunteella mukana mitä sanoo. Itsehän joustaisin vaikka miten, jos on kyse yhteisestä ajasta. Ja nimenomaan sitä kaipaan, että voi nukkua ja herätä yhdessä rauhassa. Se yhteinen aika on kuitenkin tärkeää. Itsellä parisuhde menee tärkeysjärjestyksessä kuitenkin niin korkealle, että sen eteen tekee asioita, vaikka vähän tinkii niistä yöunista tai "kärsii" matkustamisen

On myös mahdollista, että haette suhteelta eri asioita. Joskus voi oikeasti olla niin loppu, että on pakko nukkua, mutta esim. itse sellaisessa tilanteessa sanoisin sen ja ehdottaisin/kysyisin, jaksaisiko kumppani matkustaa minun luokseni. Ostaisin sitten häntä varten jääkaappiin kaikkea ruokaa, ja jos en jaksaisi itse laittaa ruokaa, joko ostaisin kotiin jotain hyvää tai veisin hänet vaikka syömään viikonloppuna. Yksittäisenä viikonloppuna tuollainen kuvattu menisi, mutta jos lähtökohtaisesti on AINA niin, ettei toisella ole aikaa, kyllä se silloin kuulostaa siltä, ettei välttämättä ihan niin tunteella olekaan mukana, ikävä kyllä. Ehkä kannattaisi ottaa asia puheeksi? Ei syytellen, vaan keskustellen, että mitä suhteelta halutaan ja miten se haluttu tila saavutetaan, jne.

 

[vierailija]

Kun on itse rakastunut, näkee asiat positiivisessa valossa, se on ihan inhimillistä. Mahdollisesti samaan syyllistyvät monet miehetkin - eivät kaikki miehetkään suhteisiin suhtaudu kuin matemaattiseen yhtälöön.

Mutta oikeassahan olet. Toki on aina mahdollista, että jollain on jokin oikeakin syy, vaikka olisikin rakastunut, mutta silloin se asia yleensä tulee keskusteltua ja toinen kuitenkin osoittaa eri tavoin, että haluaisi olla enemmän yhdessä, vaikka juuri nyt ei voi. Mutta kyllähän tuollainen "haluan nukkua aamulla myöhään" tarkoittaa sitä, ettei suhde kovin korkealle prioriteettilistalla nouse.

Itsekin haluan nukkua viikonloppuisin myöhään, ja lisäksi kärsin vielä huonosta hemoglobiinista, mikä ajoittain väsyttää. Sen vuoksi itse tekisin nimenomaan niin, että tulisin kumppanin luo jo perjantaina, niin voisi sitten yhdessä viettää rauhallisen lauantaiaamun - itse ehkä nukkua pitkäänkin - ja rentoutua yhdessä. Kyllä minulla kaikki ne suhteet, joissa toiselle riittää minimaalisesti aikaa, ovat olleet sellaisia, joissa itse en ole ollut rakastunut, vaikka olisinkin ihmisestä tykännyt. Umpirakastuneena en omia aikataulujani, nukkumisaikoja ja muita sellaisia mieti.

No juu olen kyllä kanssasi ihan samaa mieltä...

 

[vierailija]

On myös mahdollista, että haette suhteelta eri asioita. Joskus voi oikeasti olla niin loppu, että on pakko nukkua, mutta esim. itse sellaisessa tilanteessa sanoisin sen ja ehdottaisin/kysyisin, jaksaisiko kumppani matkustaa minun luokseni. Ostaisin sitten häntä varten jääkaappiin kaikkea ruokaa, ja jos en jaksaisi itse laittaa ruokaa, joko ostaisin kotiin jotain hyvää tai veisin hänet vaikka syömään viikonloppuna. Yksittäisenä viikonloppuna tuollainen kuvattu menisi, mutta jos lähtökohtaisesti on AINA niin, ettei toisella ole aikaa, kyllä se silloin kuulostaa siltä, ettei välttämättä ihan niin tunteella olekaan mukana, ikävä kyllä. Ehkä kannattaisi ottaa asia puheeksi? Ei syytellen, vaan keskustellen, että mitä suhteelta halutaan ja miten se haluttu tila saavutetaan, jne.

Alusta asti on ollut niin, että mieluummin miehen mielestä nähdään la-su. En ole viitsinyt painostaa asiasta, muutamat kerrat ollaan asiasta juteltu. Kuitenkin aina iltaisin soitellaan vaikka ei ollakaan yhdessä. Ollaan paljon puhuttu tulevaisuudesta ja halutaan kyllä samoja asioita ja mies sanoo haluavansa niitä minun kanssani. Tästä kaikesta tulee vaan sellainen olo, että hän tavallaan roikottaa minua ja hänen aikataulunsa mukaan tavataan. Ja tosiaan sellainen olo, että en ole tarpeeksi tärkeä. Lauantaisin hänellä ei ole mikään kiire ja saan usein odottaa häntä luokseni vasta kahden-kolmen aikaan. Yhdessä ollessa on ihanaa ja hauskaa. Hän huomioi minua ja kertoo välittävänsä hurjasti.