Voiko vaikeasta masennuksesta toipua työkykyiseksi?

Vaikea masennus mulla ollut jo 6 vuotta. Työelämästä ollut poissa jo 4 vuotta eikä loppua näy. Kaikki, ihan kaikki fyysiset tutkittu. En jaksa tätä arkea. Juuri ja juuri jaksan poistua kotoota terapiaan sinnekin autolla tai taksilla. Elämä näyttää niin toivottomalta. Jaksan sinnitellä vain pienen poikani takia.. Terapiassa oltu jo pian 2v. Jotain apuja siitä ollut muttei ihmeitä. Lääkkeet on vahvat.. Hyvä Psykiatrisuhde.

 

Ehkä jonkun räätälöidyn kuntouttavan työllistymisohjelman kautta. Tosin arjenhallinta kuormittavuuksien sietämisineen pitää olla paremmassa kunnossa kuin "juuri ja juuri"- jaksamisessa. Mutta jos saat ajatuksesi ja ennen kaikkea motivaation kohdalleen eli kaipaat oikeasti töihin ja mielekästä tekemistä niin ehkä jossain vaiheessa voisi onnistuakin. Juuri tähän kohtaan sitä on vaikea nähdä koska itsekin sanoit ettet jaksa arkeasi.

 

Kuntouttava työllistämisohjelma kuulostaa täysin utopistiselta tässä kohtaa. Ei tässä ole kysymys motivaatiosta. Ei vaikea masennus ole motivaation puuttumista vaan ihan sitä että yrittää selvitä päivästä toiseen maksamatta koko päivää sängyssä .. Opettelen vasta arkea uudelleen ja yritän saada ihan perusjuttuja kuten ruoanlaittoa onnistumaan. Tänäänkin olen ollut niin väsynyt että olen vain maannut koko päivän lukuunottamatta et kävin terapeutilla...

 

Vaikea masennus mulla ollut jo 6 vuotta. Työelämästä ollut poissa jo 4 vuotta eikä loppua näy. Kaikki, ihan kaikki fyysiset tutkittu. En jaksa tätä arkea. Juuri ja juuri jaksan poistua kotoota terapiaan sinnekin autolla tai taksilla. Elämä näyttää niin toivottomalta. Jaksan sinnitellä vain pienen poikani takia.. Terapiassa oltu jo pian 2v. Jotain apuja siitä ollut muttei ihmeitä. Lääkkeet on vahvat.. Hyvä Psykiatrisuhde.

Voi. Oikealla Ruokavaliolla. Mut siitä on turha tällä keskustella.

 

Voi. Oikealla Ruokavaliolla. Mut siitä on turha tällä keskustella.

Elin tosi terveellisesti ennen kuin sairastuin, joten sairastumisessa ei ollut kysymys ravinnosta. En myöskään polta enkä juo alkoholia.. Masennuksessa taas ei itse kykene miettimään ruokavaliota pitkäjänteisesti, kun päivästä toiseen elämä on selviytymistä. Ruoka on todella tärkeä osa toipumista, siinä olet kyllä ihan oikeassa. Tänään ruoaksi grillikanaa, riisiä, salaattia jossa rucolaa tomaattia auringonkukansiemeniä ym ja oliiviöljyä (mies kokkaa).

 

Kuntouttava työllistämisohjelma kuulostaa täysin utopistiselta tässä kohtaa. Ei tässä ole kysymys motivaatiosta. Ei vaikea masennus ole motivaation puuttumista vaan ihan sitä että yrittää selvitä päivästä toiseen maksamatta koko päivää sängyssä .. Opettelen vasta arkea uudelleen ja yritän saada ihan perusjuttuja kuten ruoanlaittoa onnistumaan. Tänäänkin olen ollut niin väsynyt että olen vain maannut koko päivän lukuunottamatta et kävin terapeutilla...

Sulle vastattiin tuossa ylhäällä että ehkä joskus jossain vaiheessa. Siinä ei minun mielestä missään kohtaan mainittu että juuri nyt. Kirjoittajahan sanoi sulle myös että "juuri nyt tähän kohtaan sitä on vaikea nähdä koska itsekin sanoit ette jaksa arkeasi".
Mitä oikein odotit vastauksilta? Että sulle sanotaan ettei tule koskaan tapahtumaan? No - voi olla että kohdallasi ei työelämään meneminen tule koskaan onnistumaan. Oliko minun vastaukseni parempi?

 

Sulle vastattiin tuossa ylhäällä että ehkä joskus jossain vaiheessa. Siinä ei minun mielestä missään kohtaan mainittu että juuri nyt. Kirjoittajahan sanoi sulle myös että "juuri nyt tähän kohtaan sitä on vaikea nähdä koska itsekin sanoit ette jaksa arkeasi".
Mitä oikein odotit vastauksilta? Että sulle sanotaan ettei tule koskaan tapahtumaan? No - voi olla että kohdallasi ei työelämään meneminen tule koskaan onnistumaan. Oliko minun vastaukseni parempi?

anna APlle pikkasen armoa, se kärsii masenuksesta ja hyökkäät sen päälle, kun vastaa väärin.
Tiedätkös, kun kärsii masennuksesta, niin välillä saattaa olla hyvinkin torjuva olo.

 

Vaikea masennus mulla ollut jo 6 vuotta. Työelämästä ollut poissa jo 4 vuotta eikä loppua näy. Kaikki, ihan kaikki fyysiset tutkittu. En jaksa tätä arkea. Juuri ja juuri jaksan poistua kotoota terapiaan sinnekin autolla tai taksilla. Elämä näyttää niin toivottomalta. Jaksan sinnitellä vain pienen poikani takia.. Terapiassa oltu jo pian 2v. Jotain apuja siitä ollut muttei ihmeitä. Lääkkeet on vahvat.. Hyvä Psykiatrisuhde.

Ei kaikkien elämän tarvitse olla pärjäämistä, pätemistä ja suorittamista. Olet hyvä ihminen, vaikka töihin et ikinä pääsisi ja elämäsi voi olla hyvä, vaikka masennuksesta kärsisitkin.
Jos haluat parantaa oman arkesi viihtyvyyttä, eli et oikein jaksa siinä, niin kokeile pieniä asioita tai anna itsellesi anteeksi se, että menet vaikka sinne terapiaan autolla.
Minäkin menen salille autolla tuohon vähän matkan päähän ja porukka nauraa, mutta en välitä, minä elän minun elämääni, ei ne.

 

anna APlle pikkasen armoa, se kärsii masenuksesta ja hyökkäät sen päälle, kun vastaa väärin.
Tiedätkös, kun kärsii masennuksesta, niin välillä saattaa olla hyvinkin torjuva olo.

Kuule, tiedän oikein hyvin millainen ihminen on vaikeasti masentuneena. Mutta se että esim.hyökkäilee tai on torjuva käytöksessään ei tarkoita sitä että toisen pitäisi se sallia ja hyväksyä koska masennus. Masennus-diagnoosi ei oikeuta hyökkäävyydellekään. Ja ihan psykiatrin lausumana tuo.

 

Kuule, tiedän oikein hyvin millainen ihminen on vaikeasti masentuneena. Mutta se että esim.hyökkäilee tai on torjuva käytöksessään ei tarkoita sitä että toisen pitäisi se sallia ja hyväksyä koska masennus. Masennus-diagnoosi ei oikeuta hyökkäävyydellekään. Ja ihan psykiatrin lausumana tuo.

Anna mulle vähän armoa. Mikä estää sua käyttäytymästä hyvin?

 

Anna mulle vähän armoa. Mikä estää sua käyttäytymästä hyvin?

Mitä oikein haluat vastauksilta? Mutta tuli jo selväksi että mikään vastaus ei kelpaa. Ok. Eli keskity nyt vain siihen arjessasi jaksamiseen äläkä edes mieti työkuvioita. Päänsilityksillä ei masennus myöskään häviä mihinkään. Oletettavasti sen tiedät itsekin.

 

Sulle vastattiin tuossa ylhäällä että ehkä joskus jossain vaiheessa. Siinä ei minun mielestä missään kohtaan mainittu että juuri nyt. Kirjoittajahan sanoi sulle myös että "juuri nyt tähän kohtaan sitä on vaikea nähdä koska itsekin sanoit ette jaksa arkeasi".
Mitä oikein odotit vastauksilta? Että sulle sanotaan ettei tule koskaan tapahtumaan? No - voi olla että kohdallasi ei työelämään meneminen tule koskaan onnistumaan. Oliko minun vastaukseni parempi?

En mä pidä sun vastausta hyökkäävän - ehkä vähän töksönä tietysti toivon kuulevani, että joku on toipunut ja päässyt takaisin työelämään ja se on munkin toiveena ja tavoitteena vielä joskus. Nyt joudun asumaan ja elämään kotona neljän seinän sisällä ja ajatus siitä et joskus olisin töissä vielä olis aika makiaa! Että ansaitsisin rahaa ja voitais perheen kanssa lähteä vaikka lomareissulle etelään. Toiveita on tietty! Vaikka elämä on useimmiten toivotonta. Ja mielellään kuulen myös heistä jotka eivät ole päässeet takaisin normaaliin elämään.

Ei mua haittaa et meen terapian autolla . Se on ainut keino miten sinne jaksan mennä ja siellä käyn joka viikko! Halu parantua On suuri!

 

Mitä oikein haluat vastauksilta? Mutta tuli jo selväksi että mikään vastaus ei kelpaa. Ok. Eli keskity nyt vain siihen arjessasi jaksamiseen äläkä edes mieti työkuvioita. Päänsilityksillä ei masennus myöskään häviä mihinkään. Oletettavasti sen tiedät itsekin.

Näköjään joku muukin vastailee täällä minun aloitukseeni. Toivottavasti saat itsellesi siitä jotain iloa

 

Mitä oikein haluat vastauksilta? Mutta tuli jo selväksi että mikään vastaus ei kelpaa. Ok. Eli keskity nyt vain siihen arjessasi jaksamiseen äläkä edes mieti työkuvioita. Päänsilityksillä ei masennus myöskään häviä mihinkään. Oletettavasti sen tiedät itsekin.

En mä ole ap, vaan se, joka pyysi aplle armoa, mut ilmeisesti kukaan ei saa sulta armoa, koska psykiatri kielsi

 

Kuule, tiedän oikein hyvin millainen ihminen on vaikeasti masentuneena. Mutta se että esim.hyökkäilee tai on torjuva käytöksessään ei tarkoita sitä että toisen pitäisi se sallia ja hyväksyä koska masennus. Masennus-diagnoosi ei oikeuta hyökkäävyydellekään. Ja ihan psykiatrin lausumana tuo.

Mitä psykiatri sanoi tosta sun hyökkäävyydestä?

 

Anna mulle vähän armoa. Mikä estää sua käyttäytymästä hyvin?

Tää ei ole minun eli tän keskustelun aloittaneen kommentti. Näköjään jollakin muullakin on sama ongelma kuin minulla.

 

Elin tosi terveellisesti ennen kuin sairastuin, joten sairastumisessa ei ollut kysymys ravinnosta. En myöskään polta enkä juo alkoholia.. Masennuksessa taas ei itse kykene miettimään ruokavaliota pitkäjänteisesti, kun päivästä toiseen elämä on selviytymistä. Ruoka on todella tärkeä osa toipumista, siinä olet kyllä ihan oikeassa. Tänään ruoaksi grillikanaa, riisiä, salaattia jossa rucolaa tomaattia auringonkukansiemeniä ym ja oliiviöljyä (mies kokkaa).

Rucolassa on niin paljon nittriittiä, et anemia tulee väistämättä

 

Anna mulle vähän armoa. Mikä estää sua käyttäytymästä hyvin?

Tää ei ole minun eli tän keskustelun aloittaneen kommentti. Näköjään jollakin muullakin on sama ongelma kuin minulla.

Ei mulla ole masennusta, ainakaan vielä. Enkä sano, että saisin hyökätä masennuspotilaiden kimppuun, koska psykiatri sanoi.

 

En mä ole ap, vaan se, joka pyysi aplle armoa, mut ilmeisesti kukaan ei saa sulta armoa, koska psykiatri kielsi

Okei, kiitos sulle tuesta noh nää nettikeskustelut on...

 

Hei AP, oot ainoa fiksu täällä tällä hetkellä

 

Rucolassa on niin paljon nittriittiä, et anemia tulee väistämättä

Voi apua! Pitäisikö lopettaa syöminen kokonaan

 

Hei AP, oot ainoa fiksu täällä tällä hetkellä

Noh, fiksuus ja masennushan ovat yhteydessä toisiinsa - vai olikohan jotenkin toisin.. Tää keskustelu on ollut tän päivän piristys ja sain jo.hyvät naurut

 

Minulla oli vaikea synnytyksen jälkeinen masennus, terapoitiin siitä lähtien kun vauva oli 3 kk + lääkkeet. Lääkkeenä Remeron, josta ei muuta apua kuin 35 kilon painon nousu kahdessa vuodessa. Yritin itsemurhaakin paristi. terapeutti ei tyytynyt edes olkiaan kohauttamaan. Lapsen ollessa 2,5 v päädyin sairaalaan psykiatrialle suljetulle, jossa vietin kolmessa pätkässä 3 kk. Löytyi tepsivä lääke ja terapeutti vaihtui. Toivuin hyvin nopeasti tämän lääkevaihdoksen jälkeen, mutta kävin terapiassa vielä jokusen vuoden. Palasin töihin työkokeilun kautta, kun lapsi oli 3,5 v. Samassa työpaikassa edelleen, lapsikin jo teini-ikäinen, masennuslääkkeet lopetin jo useita vuosia sitten eikä masennus ole palannut.

 

En tiedä ap vastausta kysymykseesi sun kohdalla, mutta pystyisitkö toimimaan ensin vaikka kotona ahdistuksesta huolimatta?

Mulla ei ole ollut vaikeaa masennusta koskaan enkä väitä tietäväni miltä susta tuntuu, mutta olen yrittänyt siedättää itseäni tekemään silloinkin askareita, kun tekisi vain mieli itkeä ja maata sängyn pohjalla.
Vähitellen siitä tulee rutiini, ja pystyt tekemään asioita silloinkin kun sua ahdistaa.

 

Minulla oli vaikea synnytyksen jälkeinen masennus, terapoitiin siitä lähtien kun vauva oli 3 kk + lääkkeet. Lääkkeenä Remeron, josta ei muuta apua kuin 35 kilon painon nousu kahdessa vuodessa.

Millä perusteella määräsi juuri sen valmisteen?
"Muut aineet ovat sokerirakeet,
hypromelloosi,
povidoni K30,
magnesiumstearaatti,
emäksinen butyloitu metakrylaattikopolymeeri,
aspartaami (E951),
vedetön sitruunahappo,
krospovidoni (tyyppi A),
mannitoli (E421),
mikrokiteinen selluloosa,
luonnon ja keinotekoinen appelsiiniaromi (No SN027512) ja natriumvetykarbonaatti."
En ikikuunapäivänä suostuisi noita apuaineita käyttämään edes yhtä kertaa.

Eikä ihme, jos kiloja kertyy, kun sokeri on listassa ekana, sitä on eniten.

Ja jos joltakin PKU- geeniä löytyisi perimästä, olisi se hengenvaarallinen valmiste aspartaamin takia.

Povidoniakaan ei pitäisi niellä, kun sehän on Betadinea.
Järkyttävää!!!!!