Jotta ihminen on tienannut ansiosidonnaisen päivärahan, taustalla on pidempi jakso työtä. Siitä työstä on tullut irtisanotuksi tai määräaikainen sopimus on päättynyt. Ihmisellä on ollut mahdollisuus valmistautua siihen, että kohta eletään päivärahalla. Työttömyyskorvaus ei ole niin kuin palkka. Se ei tule automaattisesti tilille, vaan se pitää hakea erikseen. Hakuajan saa itse päättää. Fiksu työtön hoitaa homman niin, että venyttää ensimmäistä hakemusta. Silloin on jo seuraava korvaus tienattuna varastoon siltä varalta että (a) maksatuksessa tapahtuisi joku bugi tai (b) sattuu joku arvaamaton rahanmeno.
Kuvitellaan vaikka, että työttömällä menee tänään pesukone rikki. Hän on kuun vaihteessa hakenut työttömyyskorvausta ajalta 1.-30.9. ja saanut rahat viime viikolla. Mistä hän saa rahaa pesukoneen hommaamiseen kun seuraavan hakemuksen voi laittaa sisään vasta marraskuun alussa ja syyskuun tuki menee elämiseen? Jos hän sen sijaan olisi lopputilin ekstran avulla kitkutellut ensimmäisen hakemuksen kanssa, hän olisi nyt kuun vaihteessa hakenut elokuun työttömyyskorvausta. Kun pesukone menee rikki, hän laittaisi saman tien sisään hakemuksen syyskuulta ja saisi rahat ensi viikolla. Niillä hän ostaisi pesukoneen ja käyttäisi loput taas siihen, että saisi kitkuteltua lokakuun tuen hakemispäivää vähän pidemmälle. Jos ei ihan koko kuukauden puskuria saisi, niin sitten vielä seuraavien rahojen varassa kitkuttelisi vähän, että saisi koko puskurin taas säästöön.
Aikanaan hän aloittaisi uuden työn esimerkiksi 1. helmikuuta. Tästä työstä maksettaisiin ensimmäinen palkka vasta 15. maaliskuuta. Millä hän eläisi, jos hänellä ei olisi sitä ylimääräistä puskurikuukautta? Sen lisäksi, että palkkaa saattaa houtua odottamaan pari ylimääräistä viikkoa, tulee lisäkustannuksia työmatkakuluista ja kenties uusien vaatteiden hankkimisesta. Siinä vaiheessa tulisi sitten joka tapauksessa se pakkosäästö vastaan tai pitäisi saada palkkaennakkoa, jos työnanataja siihen suostuisi. Parempi säästää se puskurikuukausi heti työttömyyden alussa, niin on aina jotain tuloa tulossa.