Minä uskon, että tuollainen voi onnistua pienen lapsen kanssa, joka ei osaa ilmaista itseään ja jolla on tarpeeksi sitkeä vanhempi, joka jaksaa käydä jatkuvasti lapsen kanssa lääkärissä, kunhan vaan on jotain pienoista oireilua, mistä lääkäri voi päätellä, että ehkä tuolla jotain on, kun äitikin niin valittaa.
Aistiyliherkkyydet diagnosoidaan pitkäti vanhempien täyttämien lappujen perusteella. Jos niitä satoja kohtia ruksii sopivasti järjestelmäsesti, niin voi saada haluamansa tuloksen. Mutta noitakaan ei saa ihan tuosta vaan tehtäväksi, minä olen ne fysioterapeutin ja toimintaterapeutin tutkimuksissa kysynyt erikseen päiväkodin elton suosituksesta kuntoutustyöryhmän vuosittaisessa tarkastuksessa. Sieltä saatiin papereihin merkintä aistiyliherkkyydestä, mutta ei siihen mitään lääkitystä ole ollut, toimintaterapiaan pääsi tekemään kaikkea kivaa.
Minulle tuli tätä tapausta lukiessa hyvin ristiriitaiset tunteet, etenkin kun on lukenut muita juttuja, missä lääkäriltä ei ole saanut apua oikeaan vaivaan ja kuinka lääkäreiden pitäisi ottaa vanhemmat tosissaan, kun he ovat oman lapsensa asiantuntijoita, jotka tietävät, milloin kaikki ei ole kunnossa. Ei ole lääkärillä helppoa.