Ja miksi en aio tätä maailmaa enää katsella.
On sunnuntai. Kaveriporukalla olette urheilemassa ja hiki valuu. Mukana on tuttuja ja tuntemattomia. Pallo lentää. Maaliinkin osutaan. Lopulta joku huutaa, että vuoro on lopussa. Keräätte kamat ja istutte penkille vaihtamaan varusteita normivaatteisiin. Joku manaa, kun maanantaina on aikainen herätys. Toinen tiedustelee oliko hän siellä ministeriössä töissä. Eräs kertoo lähtevänsä työmatkalla Kuala Lumpuriin. Sinä vedät hiljaa puhdasta paitaa päällesi. Ihmiset siirtyvät kohti autojansa, sinä otat pyöräsi avaimen esiin ja kuvittelet olevasi turvassa. Lopulta eräs uusi tyyppi ilmestyy vierellesi ja naureskellen ivailee vuoron myöhäisyyttä työaamujen takia. Käännät hätääntyneenä kasvojasi ja pakotat ne hymyyn. Tuo viereesi ilmestynyt ihminen kysyy moneltako pitää herätä? Mietit mitä olet aikaisemmin valehdellut ja päätät, että kello 6:30 on hyvä. Katsotte toisianne ymmärtäen ja naurahdatte.
Bileet. Kolmikymppiset tuttusi ovat vieneet lapsensa hoitoon ja kerran vuodessa porukka on taas yhdessä. Pariskuntia, eronneita ja vähän aikaa sinkkuina pysyneitä. Sitten olet sinä. Alkoholi virtaa, small talkia. Vietät aikaa ulkona tupakoiden vaikka et ole polttanut vuosiin. Jossain vaiheessa joku kauempana asuva tulee kysymään mitä kuuluu. Kerrot vakiovastauksesi: ei mitään uutta. Hän ei tyydy tähän. Kysyy suhteista. Naurahdat ja valehtelet jostain pienistä jutuista, jotka eivät kestäneet. Epäilevä ilme ei poistu kysyjän kasvoilta, mutta päätät lopettaa tilanteen poistumalla vessaan. Muut lähtevät jatkamaan kaupungille. Sinä valitat huonoa oloa ja otat taksin kotiin. Jääkaapissa on onneksi vielä kolme olutta. Nukahdat juuri kun kyynel valuu poskelta kohti hatarasti kädessäsi vielä roikkuvaa oluttölkkiä.
- 35 v
- ei koulutusta
- työtön
- ei kokemusta
- yksin
- tyhmä
- lyhyt
- lahjaton
- heikko
- köyhä