Toggle sidebar

Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Piku81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja Rainbowcloud:
Tosiaan toivon, että teille tulee hyviä uutisia ja voimia näiden tutkimuksien läpikäymiseen. Meille ei kätilö muistaakseni sanonut mitään riskiarviota, saimme kuulla sen vasta lääkäriltä myöhemmin (1/5). Vaikka kromosomipoikkeamaa ei olisikaan voivat nuo turvotuslukemat kertoa muustakin kuten sydämen rakennevioista. Omalla kummilapsellani on tällainen sydänvika, joka on vaatinut useita avosydänleikkauksia, mutta on nyt jo koulussa ja pärjää muutenkin normaaliarjessa. Meille Kätilö jo ensimmäisessä ultrassa pahoitteli tilannetta, josta kyllä ymmärsimme, että ei hyvältä vaikuta. Vaikutti kuitenkin kokeneelta, joten vaadin jotain tietoja ja vastahakoisesti kertoi, että on urallaan ollut tapauksia, joissa 6 mm turvotuksella on vielä tullut terve vauva. Aika musertavaltahan tuo tuntui, mutta mielummin kuulen asiat sellaisina kuin ne ovat. Ihmettelin vain, että ultrasta ei saa mitään lisätietoa, muuta kun seuraavan lääkäriajan, ja ainoana vaihtoehtona on tulla tänne nettiin lukemaan näitä kertomuksia. Hyvä kuitenkin, että ihmiset jaksavat jakaa kokemuksiaan, että on edes jokin kanava jonka kautta vertaistukea voi saada. Kiitokset siitä kaikille!
Click to expand...
Kiitos. Voimia suruun! ❤️ Me saatiin trisomia-pcr -tutkimuksen tulokset, yleisimmät trisomiat on poissuljettu. Vielä odotellaan kromosomiviljelyn ja molekyylikaryotyyppitutkimuksen tuloksia. Turvotus on hieman laskenut, 5mm tällä hetkellä eikä kaulakystia ja yleistä turvotusta enää näy. Reilun viikon päästä on kontrollilultra, jossa katsotaan tarkemmin sydäntä ja rakenneultra-aikakin saatiin muutaman viikon päähän. Melko vähäsanaisia lääkärit tuntuu tällaisissa tilanteissa olevan. Ensimmäinen lääkäri ei antanut mitään toivoa ja oli varma keskenmenosta. Muutamalla viime kerralla ollaan oltu osastonylilääkärin vastaanotolla, hän sanoo asiat kuten ne ovat, mutta asenne on ollut toisenlainen eikä ole heittänyt ilmoille mitään omia arvioita. Hyvien tulosten jälkeen sanoi kyllä sen, ettei turvotukselle aina löydy syytä ja kattavat tutkimukset tehdään. Hän sanoi, että se on aina pahempi juttu jos näkyy turvotusta sisäelinten ympärillä, sitä meillä ei ole näkynyt. Ei auta kuin toivoa parasta. Kiitos minunkin puolesta kaikille oman kokemuksensa jakaneille, tämä palsta antaa tosiaan sitä vertaistukea, mitä tällaisessa tilanteessa tarvitsee.
 
Viimeksi muokattu:
Kuulumisia meiltä! Alkutilanne siis oli se, että niskaturvotusta keskimäärin 4,4 mm, jonka vuoksi ollut ylimääräisiä ultria ja kromosomitutkimus. Mitään ei löytynyt ja nyt ollaan päästy viikolle 20, tämän viikon ultrassa myös kaikki mahdollinen kunnossa ja lääkärin sanoin alkuraskauden turvotus jää nyt kysymysmerkiksi :) Huojennus on sanoinkuvaamaton, toivottavasti myös muut saavat tästä toivoa samoihin tilanteisiin <3 Kaikki voi siis kääntyä myös hyvin alkusäikäytyksen jälkeen.
 
Meillä tänään aamulla suoritettu TYKSissä rakenne ultra, jossa tarkkaakin tarkemmin syynättiin mahdollisia syitä 5.5mm niskaturvotukseen sekä yleisturvotukseen. Mitään huolestuttavaa ei löytynyt. Kaikki oli tytöllä mallikkaasti. Joten nyt voi hiukan henkäistä ja miettiä jotain muutakin.
 
Hei, ajattelin tulla kertomaan kuulumisia, molekyylikaryotyypityksen tulokset olivat normaalit. Turvotus on kadonnut eikä kontrolli- ja rakenneultrassa löydetty poikkeavaa. Neljä ultraajaa oli rakenneultrassa. Ensin kätilö, sen jälkeen erikoislääkäri + kätilö ja lopuksi vielä ylilääkäri. Kätilö sanoi ensin vauvamme päätä pyöreähköksi eikä saanut näkyviin sydämen keuhkohaaraumaa, niin halusi, että muutkin vielä varmuuden vuoksi tarkistavat. Ylilääkäri sanoi kallon muodon olevan normaali ja totesi että kaikilla meillä on vähän erimallinen pää. Lisäksi hän löysi keuhkohaarauman, näytti sen myös muille ja totesi muutamaan kertaan sydämen olevan kaunis ☺️❤️ He kehottivat olemaan huoleti ja nauttimaan raskaudesta. Viime viikolla minut säikäytti ilmeisesti virtsakivi, joka toi mukanaan kovat kivut ja verta virtsassa. Vauvan tilanne tarkistettiin ja kaikki oli hyvin. Onneksi kivut menivät kipupiikillä ja ovat pysyneet pois ainakin toistaiseksi. Nyt menossa rv 22 ja rv 26 vielä katsotaan sydämen pienempiä suonituksia ym. ☺️
 
Onnea hyvistä uutisista <3 Tuo on niin tuskastuttavaa kun lääkäri ultratessa ääneen kaikkea miettii "Hm, nyt en heti virtsarakkoa näekään.. aa no mutta tuolla se onkin, oli varmaan vain tyhjänä äsken!" Hyväkin vain tietenkin, mutta aiheuttaa todella herkästi levottomuutta kun korvat tarkkana odottaa että kaikki mahdollinen olisi kunnossa ja voisi olla huoletta. Meilläkin erityisesti sydäntä katseltiin tarkoin, lopulta todettiin ettei vikaa löydy, vaikka miten etsisi ja seuraava ultra on vasta heinäkuulla :) Tuon jälkeen lopultakin on osannut hengähtää ja alkaa nauttimaan pienokaisen odotuksesta. Täällä menossa rv 23 <3
 
Olen nyt lukenut tätä palstaa jo muutaman päivän ja miettinyt, ottaako osaa keskusteluun vai ei. Päätin kuitenkin kirjoitella, helpottaa ehkä omaa oloa ja toivottavasti myös muiden, vertaistuki on kyllä parasta lääkettä tähän tulosten odottamiseen.
Oma tilanteeni on siis sellainen, että takana on lapsettomuushoitoja (inseminaatio x 3, ivf-tuoresiirto x 1 ja PAS x 1, viimeisimmästä tämä plussa). Olen 34-vuotias ja nyt tosiaan ensimmäistä kertaa raskaana, innoissaan, jännittyneenä ja tietysti välillä vähän ahdistuneena. Kävin varhaisultrassa rv 6+6 ja siellä nähtiin jo sydän sykkimässä, kaikki oli niin kuin pitää. Nyt sitten nt-ultrassa rv 11+5, sielläkin kaikki näytti hienolta, turvotus oli 1.2mm ja kaikki tarvittava löytyi oikeilta paikoiltaan. Puoli tuntia siitä, kun lähdin naistenklinikalta, sain soiton, että seulat hälyttää. Verikokeiden tulokset eivät olleet kovinkaan hyvät S-PAPPA 0,36 MoM ja HCG 1,78 MoM. Näillä, sekä ikäriski lisättynä, saatiin tulos suurentuneesta down-riskistä 1:247. Eli todella rimaa hipoen jouduimme edes jatkotutkimuksiin, mutta se ei silti estä tätä pelon ja ahdistuksen tunnetta. Trisomia 18:sta kohdalla riski oli 1:25000, eli tuo down on nyt se, mitä tässä tutkitaan. Kävin heti seuraavana aamuna NIPT-verikokeessa (toissapäivänä), ja minulle sanottiin, että tulokset yleensä valmistunee jo viikossa, mutta täytyy varautua kahteen. Halusin ehdottomasti NIPTiin, en uskalla ottaa keskenmenoriskiä, joka olisi ollut suurempi, kuin se, että vauvalla todetaan down. Luin myös monesta eri tutkimuksesta, että IVF- tai ICSI-hoidoilla alkaneet raskaudet monesti antavat virheellisiä veriarvoja, näistä tehty monia yliopistoväitöskirjojakin. Monessa paikassa tosiaan lukee, ettei näissä tapauksissa edes kannattaisi käydä yhdistelmäseulassa, eli pelkkä nt-ultra olisi kannattava turhan stressin välttämiseksi. ”Onneksi” luin näistä vasta nyt, ja toivottavasti stressi onkin nyt turha. Silti ahdistaa ja pelottaa, kun puhelin soi loppuviikosta. Ei tätä voi olla miettimättä.
Kaikille kanssapiinailijoille isot tsempit, tämä palsta on todella tärkeä tuki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moons_86:
Onnea hyvistä uutisista <3 Tuo on niin tuskastuttavaa kun lääkäri ultratessa ääneen kaikkea miettii "Hm, nyt en heti virtsarakkoa näekään.. aa no mutta tuolla se onkin, oli varmaan vain tyhjänä äsken!" Hyväkin vain tietenkin, mutta aiheuttaa todella herkästi levottomuutta kun korvat tarkkana odottaa että kaikki mahdollinen olisi kunnossa ja voisi olla huoletta. Meilläkin erityisesti sydäntä katseltiin tarkoin, lopulta todettiin ettei vikaa löydy, vaikka miten etsisi ja seuraava ultra on vasta heinäkuulla :) Tuon jälkeen lopultakin on osannut hengähtää ja alkaa nauttimaan pienokaisen odotuksesta. Täällä menossa rv 23 <3
Click to expand...
Kiitos <3 no sepä! Meilläkin sanoi lopuksi, että vatsalaukku näytti aluksi pieneltä, mutta kyllä se normaali oli, kun ehti vähän täyttyä. Itse aivan jännityksestä jäykkänä kuuntelin. Onnea odotukseen ja ihana juttu, että saitte myös hyviä uutisia! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja PupuTupuna2018:
Nyt sitten nt-ultrassa rv 11+5, sielläkin kaikki näytti hienolta, turvotus oli 1.2mm ja kaikki tarvittava löytyi oikeilta paikoiltaan. Puoli tuntia siitä, kun lähdin naistenklinikalta, sain soiton, että seulat hälyttää. Verikokeiden tulokset eivät olleet kovinkaan hyvät S-PAPPA 0,36 MoM ja HCG 1,78 MoM. Näillä, sekä ikäriski lisättynä, saatiin tulos suurentuneesta down-riskistä 1:247. Eli todella rimaa hipoen jouduimme edes jatkotutkimuksiin, mutta se ei silti estä tätä pelon ja ahdistuksen tunnetta. Trisomia 18:sta kohdalla riski oli 1:25000, eli tuo down on nyt se, mitä tässä tutkitaan. Kävin heti seuraavana aamuna NIPT-verikokeessa (toissapäivänä), ja minulle sanottiin, että tulokset yleensä valmistunee jo viikossa, mutta täytyy varautua kahteen. Halusin ehdottomasti NIPTiin, en uskalla ottaa keskenmenoriskiä, joka olisi ollut suurempi, kuin se, että vauvalla todetaan down. Luin myös monesta eri tutkimuksesta, että IVF- tai ICSI-hoidoilla alkaneet raskaudet monesti antavat virheellisiä veriarvoja, näistä tehty monia yliopistoväitöskirjojakin. Monessa paikassa tosiaan lukee, ettei näissä tapauksissa edes kannattaisi käydä yhdistelmäseulassa, eli pelkkä nt-ultra olisi kannattava turhan stressin välttämiseksi. ”Onneksi” luin näistä vasta nyt, ja toivottavasti stressi onkin nyt turha. Silti ahdistaa ja pelottaa, kun puhelin soi loppuviikosta. Ei tätä voi olla miettimättä.
Kaikille kanssapiinailijoille isot tsempit, tämä palsta on todella tärkeä tuki.
Click to expand...

Joo, se nipt raja yleensä menee siinä 1:250. Eli olet hädin tuskin sen alla. On yllättävää, että nipt määrättiin, kun esim niskaturvotusta ei ole.

Itse olin 42 raskautuessani, ja nt-ultrassa setä löys rajat selvästi ylittävän turvotuksen (jota ei ollu vain hieman aiemmin tehdyssä ultrassa), sydämmestäkin löytyi valkoinen piste, mun paperit jne. arvot olivat huonommat kuin sinulla. Riskiluku oli 1:86 muistaakseni. Ja niin se vaan terve tyttö leikkii tossa vieressä (y)

Toisin sanoen, älä suotta stressaa, se ei tee hyvää sinulle eikä vauvalle. Halit
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinämama:
Joo, se nipt raja yleensä menee siinä 1:250. Eli olet hädin tuskin sen alla. On yllättävää, että nipt määrättiin, kun esim niskaturvotusta ei ole.

Itse olin 42 raskautuessani, ja nt-ultrassa setä löys rajat selvästi ylittävän turvotuksen (jota ei ollu vain hieman aiemmin tehdyssä ultrassa), sydämmestäkin löytyi valkoinen piste, mun paperit jne. arvot olivat huonommat kuin sinulla. Riskiluku oli 1:86 muistaakseni. Ja niin se vaan terve tyttö leikkii tossa vieressä (y)

Toisin sanoen, älä suotta stressaa, se ei tee hyvää sinulle eikä vauvalle. Halit
Click to expand...

Kiitos tsempeistä ja mielen rauhoittelusta Pähkinämama! :)
Kyllähän se riski on todella pieni, mutta takaraivossa silti koko ajan jyskyttää, että mitä jos...
Tulisipa jo ylihuominen. Tai alkuviikko, milloin ikinä meinaavatkaan soitella.
Sain heti paniikin päälle, kun maanantaina soitettiin naistenklinikalta, tunnistin jo numeron, ja kyseltiin meidän hoitoihin liittyviä tietoja. Ajattelin heti, että nyt on joku vialla, mutta heillä ei ilmeisesti näitä tietoja ollut, kun olemme käyneet yksityisellä hoidoissa. Sanoi, että tulokset menevät ainakin loppuviikkoon.
Eli piina jatkuu. :)
Ihanaa kuulla, että teillä meni kaikki hienosti. Toivottavasti meillä sama edessä :)
 
Ajattelin tulla kertomaan vielä positiiviset uutiset, eli kaikki hyvin, nipt-tulos ilmoitti tutkittujen kromosomien olevan ”normaalit” ja tyttö tulossa! ❤️ kaikki siis hienosti, tsemppiä kaikille piinailijoille ja heille, jotka joutuvat kovan paikan eteen ❤️
 
Moikka kaikille,
Olen käynyt välillä ketjua lukemassa, sillä oma kokemukseni seulojen hälytyksestä about vuosi sitten jätti kyllä jonkinlaisen trauman, unohtumattoman jäljen mieleeni.
Sain suurta tukea tätä ketjua lukiessani, vaikkakin samoihin aikoihin kirjoittavilla oli huono onni matkassa, saivat huonoja uutisia. Nyt tässä on ollut ilo lukea myös onnellisia tarinoita!
Se stressi, pelko ja huoli on järkyttävää, riskilukuun katsomatta. Se yksi puhelinsoitto muutti minut ja en tule ikinä asiaa unohtamaan. Kolme vuorokautta putkeen lähes nukkumatta etsin tietoa ja luin tätä ketjua ja pääni puhki mietin ja silmäni ulos itkin pohtiessani mitä teen. Tajusin, että minun täytyi tietää mitä tekisin vastauksilla, jos jatkotutkimuksiin etenisin. Eli mitä jos jatkotutkimusten tieto olisi huono..
Anyway, vertaistukea en löytänyt, jossa joku olisi jättänyt jatkotutkimukset tekemättä, kuten minä lopulta päädyin tekemään. En halunnut joutua päättämään suuntaan tai toiseen. En vain pystynyt.

Haluan kiittää teitä tarinanne jakaneita, ihan ikivanhojakin tarinoita kirjottaneita, luin ne jokaikisen.
Kokemus veti nöyräksi ja vielä nöyremmäksi mutta äärimmäisen onnelliseksi teki rakas TERVE poikani, joka syntyi ilotulitusten saattelemina 1.1.
Voimia kaikille, jotka tätä ketjua joutuvat lukemaan ja suuret kiitokset kertaalleen vertaistuesta!

T.Hannele77 ja poika nyt 5,5kk
 
Vaikka meillä ei päättynyt kaikki hyvin, niin ajattelin silti tulla kertomaan kokemuksen kun tämä ketju auttoi paljon! Nt ultrassa todettiin turvotusta 4.3mm-5.2mm, joten meidät laitettiin heti jatkotutkimuksiin. Seulatuloksista saimme 1:15 downiin ja 1:370 trisomia 18. Hcg mom oli 0.75 ja papp-a mom 0.53, lääkärin mielestä ne eivät viitanneet downiin. Torstaina olimme nt ultrassa ja seuraavalle maanantaille saimme ajan erikoislääkärille, joka mittaili niskaturvotusta n. 3mm enää. Ainut, mikä kiinnitti huomiota oli se, että napasuonia oli vain kaksi kolmen sijaan. Se kuitenkin on mahdollista terveillä lapsilla myös. Kaikki muu näytti vielä hyvältä ja jäi ihan ok fiilis ja oli vielä toivoa terveestä lapsesta. Meille tehtiin istukkabiopsia ja odotimme n. viikon tuloksia, joissa sitten todettiin trisomia 18, eli elinaikaa ei ollut paljon luvassa ja päädyimme valitsemaan keskeytyksen. Vielä viimeisessä ultrassa lääkäri katsoi sikiötä ja epäili näkevänsä huulihalkion ja sydänvian merkkejä. Rankaltahan on kokemus tuntunut, mutta kyllä tästäkin vielä selvitään. Keskeytys tehdään rv 15+0, eli muutaman päivän päästä.
 
Suuresti voimia sinne <3 on takuulla raskasta, kokemuksena yksi vaikeimmista. Mutta niin tuuttekin selviämään, ei sitä muuta vaan voi, se on myös lohduttavaa. Voimia tähän, tuokoon tulevaisuus onnea ja toivoa monin kertaisesti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eel:
Vaikka meillä ei päättynyt kaikki hyvin, niin ajattelin silti tulla kertomaan kokemuksen kun tämä ketju auttoi paljon! Nt ultrassa todettiin turvotusta 4.3mm-5.2mm, joten meidät laitettiin heti jatkotutkimuksiin. Seulatuloksista saimme 1:15 downiin ja 1:370 trisomia 18. Hcg mom oli 0.75 ja papp-a mom 0.53, lääkärin mielestä ne eivät viitanneet downiin. Torstaina olimme nt ultrassa ja seuraavalle maanantaille saimme ajan erikoislääkärille, joka mittaili niskaturvotusta n. 3mm enää. Ainut, mikä kiinnitti huomiota oli se, että napasuonia oli vain kaksi kolmen sijaan. Se kuitenkin on mahdollista terveillä lapsilla myös. Kaikki muu näytti vielä hyvältä ja jäi ihan ok fiilis ja oli vielä toivoa terveestä lapsesta. Meille tehtiin istukkabiopsia ja odotimme n. viikon tuloksia, joissa sitten todettiin trisomia 18, eli elinaikaa ei ollut paljon luvassa ja päädyimme valitsemaan keskeytyksen. Vielä viimeisessä ultrassa lääkäri katsoi sikiötä ja epäili näkevänsä huulihalkion ja sydänvian merkkejä. Rankaltahan on kokemus tuntunut, mutta kyllä tästäkin vielä selvitään. Keskeytys tehdään rv 15+0, eli muutaman päivän päästä.
Click to expand...

Tällaisia päätöksiä ei kukaan koskaan usko joutuvansa tekemään ja silti löytää itsensä tilanteesta jossa päätökset on tehtävä. Meillä tuo keskeytys ei onneksi jättänyt traumoja ja kätilö tuki koko prosessin ajan. Voimia teille tämän asian käpikäymiseen. Tapahtunut on nyt osa meitä ja tehnyt meistä nöyrempiä, mutta myös vahvempia. Tämän asian sisäistäminen on auttanut ainakin minua hyväksymään asian.
 
  • Tykkää
Reactions: Eel
Alkuperäinen kirjoittaja Rainbowcloud:
Tällaisia päätöksiä ei kukaan koskaan usko joutuvansa tekemään ja silti löytää itsensä tilanteesta jossa päätökset on tehtävä. Meillä tuo keskeytys ei onneksi jättänyt traumoja ja kätilö tuki koko prosessin ajan. Voimia teille tämän asian käpikäymiseen. Tapahtunut on nyt osa meitä ja tehnyt meistä nöyrempiä, mutta myös vahvempia. Tämän asian sisäistäminen on auttanut ainakin minua hyväksymään asian.
Click to expand...

Meilläkin oli onneksi kätilöt tukena koko ajan, eikä tilanne loppujen lopuksi ollut niin kamala kuin miltä se kuulosti muiden kokemusten perusteella netistä luettuna. Vaikkakin kivulias ja surullinen, mutta varmasti vahvistaa lopulta niin kuin sanoit!
 
Moikka, olen 4pv päästä 20v täyttävä ensiodottaja. Mulla ekassa ultrassa todettiin niskaturvotuksen olevan 3.4 suurimmillaan, sitä oli myös hieman selänpuolella. Riskilukuni on 1:110. Olen kuitenkin hämmentynyt riskiluvuista kun näitä kokemuksia kun olen lukenut niin isomalla turvotuksella ja vanhemmalla iällä ovat äidit saaneet ns "parempia/ei niin pahoja" riskilukujua, osaako joku auttaa mistä tämä johtuu? Olen täysin paniikissa ja odotus aika on 15 arkipäivää eli n.3vk.. Onkohan tässä mitä mahdollisuuksia? Toivon kaikille muille tätä läpikäyville kärsivällisyyttä ja tukea piinaavaan epätietoisuuteen sekä että tuloksena olisi ainakin siltä osin terve lapsi!
 
Moi! Olisiko verikokeen arvot sitten vaikuttaneet tuohon riskilukuun. Tuo odottaminen on kyllä yksi järkyttävä piina, otettiinko sulta lapsivedestä näyte? Turvotus ei kuitenkaan ole ihan hirmuinen! Muistan vielä hyvin vahvasti oman järkytykseni keväällä, sittemmin oon yhä useammalta suunnalta kuullu näistä aiheettomiksi osoittautuneista seulahälytyksistä, yleisempää tuntuu olevan mitä aluksi itsekään käsitin. Kovasti voimia epätietoisuuden kestämiseen! Itsellä laskettu aika lähestyy ja yhä vieläkin tuo niskaturvotusmuisto pelottaa, vaikka toki ilman sitäkin miettis ja toivois, että vauva syntyisi terveenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moons_86:
Moi! Olisiko verikokeen arvot sitten vaikuttaneet tuohon riskilukuun. Tuo odottaminen on kyllä yksi järkyttävä piina, otettiinko sulta lapsivedestä näyte? Turvotus ei kuitenkaan ole ihan hirmuinen! Muistan vielä hyvin vahvasti oman järkytykseni keväällä, sittemmin oon yhä useammalta suunnalta kuullu näistä aiheettomiksi osoittautuneista seulahälytyksistä, yleisempää tuntuu olevan mitä aluksi itsekään käsitin. Kovasti voimia epätietoisuuden kestämiseen! Itsellä laskettu aika lähestyy ja yhä vieläkin tuo niskaturvotusmuisto pelottaa, vaikka toki ilman sitäkin miettis ja toivois, että vauva syntyisi terveenä.
Click to expand...
Moikka, kiitos vastauksesta! Kävin verikokeessa vasta tänään niitä tuloksia tässä oottelen sen kolmisen viikkoa. Lääkäri vain sanoi ultrassa riskiluvun 1:110.. Mikä oli teillä turvotus ja taisi siis osoittautua vääräksi hälytykseksi?
 
Okei, sitten en tiiä millä perusteella tuo luku. Meillä turvotusta oli keskimäärin jotain 4,4 mm. Riskiluku oli jopa 1:48! Kromosominäyte otettiin istukasta ja siitä selvisi, ettei mitään kromosomihäiriötä ole, ja että sukupuoli on poika :) Seuraavissa ultrissa turvotus sitten laski, vielä tutkittiin erityisen tarkasti sydäntä vikojen varalta, mutta mitään ei löytynyt sieltäkään. Viimeinen kontrolliultra oli viikolla 28. Koita olla mahdollisimman rauhallisin mielin, vaikka se välillä mahdottomalta tuntuukin. Muuta vaan ei voi kun odottaa, että saa selvyyttä tilanteeseen <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja ahdistunutensikertalainen:
Moikka, olen 4pv päästä 20v täyttävä ensiodottaja. Mulla ekassa ultrassa todettiin niskaturvotuksen olevan 3.4 suurimmillaan, sitä oli myös hieman selänpuolella. Riskilukuni on 1:110. Olen kuitenkin hämmentynyt riskiluvuista kun näitä kokemuksia kun olen lukenut niin isomalla turvotuksella ja vanhemmalla iällä ovat äidit saaneet ns "parempia/ei niin pahoja" riskilukujua, osaako joku auttaa mistä tämä johtuu? Olen täysin paniikissa ja odotus aika on 15 arkipäivää eli n.3vk.. Onkohan tässä mitä mahdollisuuksia? Toivon kaikille muille tätä läpikäyville kärsivällisyyttä ja tukea piinaavaan epätietoisuuteen sekä että tuloksena olisi ainakin siltä osin terve lapsi!
Click to expand...
Oliko teillä tuo 3,4 mm NT-turvotus (eli mitattuna sillä hetkellä sikiöstä millimetreinä) vaiko NTkMoM (eli suhteutettuna sikiön sen hetkiseen ikään ja kokoon)? Se yleensä selittää miksi samallakin lukemalla voi tulla hyvin erilaiset riskilukuarvot.

Käytännössä siis tarkoittaa sitä, että jos toinen äiti käy ultrassa viikolla 10 ja toinen viikolla 12, jälkimmäisen sikiö on isompi, jolloin sama millimetrimäärä turvotusta olisi "pahempi asia", eli heikentäisi riskilukua enemmän ensimmäisen äidin sikiöllä. Tämä siis vaikka äidit olisivat samanikäiset. Kun lukema korjataan vastaamaan suhteessa raskauden kestoa, tuon ensimmäisen äidin NTkMoM olisi suurempi kuin jälkimmäisen, vaikka mittaustulos oli sama.
 
Minäkin kerron oman tarinani, nt 2.4 ja tänää soitettii et on 1:240 et vois löytyä jtn poikkeavaa. Huomenna nipt ja vkon päästä kuulee sitte tulokset.. eka raskaus ja ikää 27v. Sikiö näytti iha hyvivoivalta liikkui jne. Huonosti meitä ensi raskauden naisia kyl ohjeistetaan ja neuvotaan mut onneks on nä sivustot, ne antaa pirusti voimaa! Ei oo muutenkaa menny putkeen tää raskaus nii ei ees yllätä enää mikään. Otan osaa kaikkien niiden puolesta joille ei käynyt hyvin!
 
Meidänkin kohdalla koin ohjeistuksen ja neuvonnan huonoksi. Mitään toivoa ei käytännössä annettu, ei kerrottu, että kaikki voi joka tapauksessa mennä hyvinkin, eikä turvotus välttämättä tarkoita mitään vakavaa. Toisaalta hyvä ettei "turhaa" toivoa anneta, mutta synkisti todella paljon vain saada esitteitä mahdollisista kromosomihäiriöistä ja kuulla mihin viikkoon mennessä on mahdollista keskeyttää jne. Tältä palstalta itse sain toivoa, joka osoittautuikin sitten lopulta ihan aiheelliseksi <3
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa