vierailija
PUHEENVUORO
Juha Mäkipää
Media on jo vuosia julkaissut hälyyttäviä uutisia ilmaston lämpenemisen seurauksista. Kokonaisia Tyynen valtameren saarivaltakuntia häviää kartalta. Rannikkokaupunkeja kautta maailman muuttuu asumiskelvottomiksi. Meillä Floridassa suurin osa arvokkaimmista asuinalueista jää veden alle.
Jostakin syystä media ei tarjoa ongelmiin kovin lupaavia ratkaisuja. Päästöjen leikkaukset saavat paljon julkisuutta, mutta on vaikea saada kaikkia maailman maita riittävästi osallistumaan talkoisiin. Ja vaikka saataisiinkin, niin se vain hieman pitkittäisi sitä milloin Floridankin rannikot ovat veden alla.
Ongelmaan on yllättäen olemassa ratkaisu. Ratkaisu on ollut ihmiskunnan tiedossa pian jo sata vuotta, mutta kukaan ei jostakin syystä enää puhu mitään. Ratkaisu on piilossa Saharan erämaassa.
Saharan erämaasta 155 000 neliökilometriä on tuntuvasti merenpinnan alapuolella. Noin 700 miljoonaa vuotta sitten Saharassa oli nykyistä Välimerta hieman pienempi sisämeri. Kun Saharan meren yhteys Atlantin valtamereen geologisten mullistusten myötä katkesi, Saharan meri kuivui, alue muuttui savanniksi ja lopuksi hiekkaerämaaksi.
Kölnin Yliopistoston tutkijan Stefan Kroepelin mukaan kaikki tämä tapahtui hyvin nopeasti, noin 500 vuoden aikana sen jälkeen kun yhteys valtameriin katkesi.
Kaivamalla Panaman kanavaan verrattuna jonkun verran lyhyempi vesitie valtameristä Saharaan syntyisi 155 400 neliökilometrin suuruinen sisämeri, joka alentaisi maapallon merien pintaa noin 1,3 metrillä eli suurin piirtein saman verran kuin napa-alueiden sulamisen on laskettu nostavan meren pintaa.
Saharan täyttämistä merivedellä ehdotti jo vuonna 1905 tieteisromaanien kirjoittaja Jules Verne kirjassaan ”Invasion of the sea”. Saksalainen tiedemies Albrecht Penck 1912 ehdotti kanavan rakentamista Välimerestä Quattaran syvennykseen Egyptissä vesivoimalaitosta varten.
Survey of Egypt -hanketta vuonna 1927 johtanut brittiläinen tohtori John Ball (1872–1941) laati ensimmäiset nykyaikaiset suunnitelmat kanavan ja voimalaitoksen rakentamista varten. CIA suositteli vuonna 1957 presidentti Dwight Eisenhowerille, että hanke edistäisi Lähi-idän rauhaa monella tavalla.
Miksi kanavaa ei koskaan rakennettu?
Sata vuotta sitten saksalaiset katsoivat että Saharan täyttäminen alentaisi valtamerian merenpintaa liikaa ja että Saharan sisämeri kehittäisi lisää pilvisyyttä Afrikan, läntisen Aasian ja Lähi-idän ylle. Lisäpilvisyys kyllä auttaisi kuivia maita ja aroja, mutta voisi heijastaa liikaa aurikoenergiaa avaruuteen ja näin aiheuttaa ilmaston viilenemistä.
Myöhemmin presidentti Nasser päätti, että kanavan rakentaminen olisi liian kallis hanke Egyptille. Nyt sata vuotta myöhemmin lisäsade Aasian aroille ja ilmaston jäähtyminen kuulostavat lähinnä hanketta puoltavina argumentteina.
Koska merenpinnan nousu USAn osavaltioista uhkaa eniten Floridaa, Floridan kuvernöörin kannattaisi ehdottaa, että Yhdysvaltain hallitus tarttuisi aloitteeseen. Yhdysvallat voisi ehdottaa YK:n yleiskokoukselle, että Saharan täyttämisestä merivedellä tehtäisiin pikaisesti uusi tutkimus ja että YK kustantaisi kanavan ja voimalaitoksen rakentamisen.
Hankkeen pitäisi kiinnostaa melkein kaikkia maita:
Juha Mäkipää
- 22.5. klo 08:00
Media on jo vuosia julkaissut hälyyttäviä uutisia ilmaston lämpenemisen seurauksista. Kokonaisia Tyynen valtameren saarivaltakuntia häviää kartalta. Rannikkokaupunkeja kautta maailman muuttuu asumiskelvottomiksi. Meillä Floridassa suurin osa arvokkaimmista asuinalueista jää veden alle.
Jostakin syystä media ei tarjoa ongelmiin kovin lupaavia ratkaisuja. Päästöjen leikkaukset saavat paljon julkisuutta, mutta on vaikea saada kaikkia maailman maita riittävästi osallistumaan talkoisiin. Ja vaikka saataisiinkin, niin se vain hieman pitkittäisi sitä milloin Floridankin rannikot ovat veden alla.
Ongelmaan on yllättäen olemassa ratkaisu. Ratkaisu on ollut ihmiskunnan tiedossa pian jo sata vuotta, mutta kukaan ei jostakin syystä enää puhu mitään. Ratkaisu on piilossa Saharan erämaassa.
Saharan erämaasta 155 000 neliökilometriä on tuntuvasti merenpinnan alapuolella. Noin 700 miljoonaa vuotta sitten Saharassa oli nykyistä Välimerta hieman pienempi sisämeri. Kun Saharan meren yhteys Atlantin valtamereen geologisten mullistusten myötä katkesi, Saharan meri kuivui, alue muuttui savanniksi ja lopuksi hiekkaerämaaksi.
Kölnin Yliopistoston tutkijan Stefan Kroepelin mukaan kaikki tämä tapahtui hyvin nopeasti, noin 500 vuoden aikana sen jälkeen kun yhteys valtameriin katkesi.
Kaivamalla Panaman kanavaan verrattuna jonkun verran lyhyempi vesitie valtameristä Saharaan syntyisi 155 400 neliökilometrin suuruinen sisämeri, joka alentaisi maapallon merien pintaa noin 1,3 metrillä eli suurin piirtein saman verran kuin napa-alueiden sulamisen on laskettu nostavan meren pintaa.
Saharan täyttämistä merivedellä ehdotti jo vuonna 1905 tieteisromaanien kirjoittaja Jules Verne kirjassaan ”Invasion of the sea”. Saksalainen tiedemies Albrecht Penck 1912 ehdotti kanavan rakentamista Välimerestä Quattaran syvennykseen Egyptissä vesivoimalaitosta varten.
Survey of Egypt -hanketta vuonna 1927 johtanut brittiläinen tohtori John Ball (1872–1941) laati ensimmäiset nykyaikaiset suunnitelmat kanavan ja voimalaitoksen rakentamista varten. CIA suositteli vuonna 1957 presidentti Dwight Eisenhowerille, että hanke edistäisi Lähi-idän rauhaa monella tavalla.
Miksi kanavaa ei koskaan rakennettu?
Sata vuotta sitten saksalaiset katsoivat että Saharan täyttäminen alentaisi valtamerian merenpintaa liikaa ja että Saharan sisämeri kehittäisi lisää pilvisyyttä Afrikan, läntisen Aasian ja Lähi-idän ylle. Lisäpilvisyys kyllä auttaisi kuivia maita ja aroja, mutta voisi heijastaa liikaa aurikoenergiaa avaruuteen ja näin aiheuttaa ilmaston viilenemistä.
Myöhemmin presidentti Nasser päätti, että kanavan rakentaminen olisi liian kallis hanke Egyptille. Nyt sata vuotta myöhemmin lisäsade Aasian aroille ja ilmaston jäähtyminen kuulostavat lähinnä hanketta puoltavina argumentteina.
Koska merenpinnan nousu USAn osavaltioista uhkaa eniten Floridaa, Floridan kuvernöörin kannattaisi ehdottaa, että Yhdysvaltain hallitus tarttuisi aloitteeseen. Yhdysvallat voisi ehdottaa YK:n yleiskokoukselle, että Saharan täyttämisestä merivedellä tehtäisiin pikaisesti uusi tutkimus ja että YK kustantaisi kanavan ja voimalaitoksen rakentamisen.
Hankkeen pitäisi kiinnostaa melkein kaikkia maita:
- Triljoonien arvosta kiinteistöjä voitaisiin suojella tuholta maailman rannikoilla.
- Saharan meren tuoma lisähaihtuminen toisi vallitsevien koillistuulten avulla paljon kaivattua pilvisyyttä ja sadevettä Lähi-itään ja Lounais-Aasian aroille.
- Lisäpilvisyys heijastaisi jonkun verran enemmän aurinkoenergiaa avaruuteen ja hidastaisi näin ilmaston lämpiämistä.
- Vesivoimala Saharan täyttämisen yhteydessä toisi energiaa 30-40 vuodeksi kokonaisen maan tarpeisiin.
- Kanavan ja vesivoimalan rakentamisen kustannukset olisivat pienenpieni murto-osa siitä, mitä maailmanlaajuinen tulviminen tulisi maksamaan.
- Jarruttaisi (ja pysäyttäisi?) napajäätiköiden sulamista.
