Toggle sidebar

Menetin kaiken lapsen takia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Rakastin miestäni, rakastan edelleen toki.
Sain adhd lapsen ennenkuin tapasin mieheni, saatiin yhteinen lapsi.
Suhteemme alkuaika oli kamala, kaikki aika meni esikoisen vahtimiseen, palavereissa juoksemiseen yms. Sit ku viimein saatiin dg ja lääkitys joka auttoi, niin johan se oli vaan koulupäivän ajaksi. ja kierrokset nousi aina kun lääkkeen vaikutus loppui. Yhtäkaikki elämä oli jatkuvaa stressiä vuodesta toiseen, ja kyllähän tottakai esikoinen
Alkoi kiusaa kuopusta heti kun tää lähti liikkeelle.

Ja jatkuva vahtiminen jatkuikin sitte lähes 10 vuotta, koska joka kiista loppuu noilla käsirysyyn. Lopulta minä paloin loppuun ja vaan tiuskin miehelle, en enää jaksanut kun kaikki kotityötkin kaatu mun niskaan. Mitä teki mies, no jätti!

Ihmettelen kyllä suuresti mikä sen sai edes yhden vuoden kattoo tätä touhua kun ei ole esikoisen isä. Mä en ois jäänyt jos ei olis oma lapsi ollut.

Samoin oon menettänyt ystäviä, opiskelupaikan (ei vaan jaksanut tämän arjen päälle). Kaiken muun kestän mutta en sitä että menetin aviomieheni
Todella epäreilua!!
 
Olen pahoillani puolestasi. Meilläkin adhd poika joten tiedän mitä se arki on.. meillä kuitenkin aakkonen on yhteinen lapsi. Ei mulla oo mitään järkevää sanottavaa, halusin vaan kirjoittaa että tsemppiä. Ehkä jossain on rakkaus sulle joka kestää haastavan arjen lasten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja (Laura):
Olen pahoillani puolestasi. Meilläkin adhd poika joten tiedän mitä se arki on.. meillä kuitenkin aakkonen on yhteinen lapsi. Ei mulla oo mitään järkevää sanottavaa, halusin vaan kirjoittaa että tsemppiä. Ehkä jossain on rakkaus sulle joka kestää haastavan arjen lasten kanssa.
Click to expand...
Onhan tuo ihan selvää, et mies ei halunnut omalle lapselleen äidiksi sellaista, jolle se lapsi ei ole maailman tärkein asia. Luonnon laki on sellainen, et virtahepo saa aina kaksoset, joista vain toinen säilyy, koska sattuvat syntymään virtaan, jossa on myös krokotiileja. Ihmisen ympäristö on toisenlainen, riippuu eri asioista.
 
Neljän vuoden päästä lapsesi on aikuinen. Olet silloin kertonut hänelle 18 vuotta, että hän on täysi paska joka meni ja pilasi äitinsä elämän. Mitä luulet, miten tuollaisen koko lapsuuden kestäneen julman henkisen väkivallan jälkeen voi herkkä nuori ihminen rakentaa omaa aikuista elämäänsä. Voiko mitenkään.
 
E-ei. Et sää lapsen takia menettäny miestäs.
10vuottahan mies jaksoi lasta ja stressaavaa elämäänne.

Sinun kiukuttelua hän ei kestänyt.
Sinä et kestänyt stressiä. Sinä et hakenut itsellesi apua.
Ihan oma vikasi että menetit aviomiehesi. Ihan oma vikasi.
 
ADHD-lapsen kanssa on kyllä voimat vähissä, kun elämä on yhtä vääntämistä. Ei varmasti ole helppoa.

Mutta pari asiaa...
-riidat lasten välillä ei saa loppua käsirysyyn. Kuri molemmille, sekä ADHD:lle että sisarukselle.
Vaikka syy ADHD:ssa on neurologinen, pitää ihan kasvatuksenkin keinoin saada pahimmat jutut kuriin. Ei kuri häsläämistä poista, mutta rajat koskee myös ADHD-lasta.
Diagnoosin varjolla ei vaan saa tehdä kaikkea. Sanktiot ja porkkanat nyt huippuunsa.
-miksi lääke oli vain koulupäiville, onko vieläkin? Tuntemillani adhd:illa se lääke menee viikonloppuisin.
-oletko anonut tai saanut tukiperheen?
 
Sinulla on rankkaa, mutta muista, että sinä et ole ainoa, joka on menettänyt läheisen ihmisen elämästään. Myös lapsesi on menettänyt ihmisen, jota on pitänyt isänään. Hänellä on vielä vähemmän keinoja käsitellä menetystään mitä sinulla. Lisäksi hänellä on erittäin huolestuttavia mielenterveysongelmia, joihin sinä et näytä suhtautuvan sillä vakavuudella ja ymmärryksellä, jolla sinun pitäisi. Teidän pitäisi koko perheen olla jo psykiatrisessa hoitosuhteessa, koska myös oma psyykkinen jaksamisesi on ollut koetuksella. Toivottavasti jo olettekin. Jossain vaiheessa sinun täytyy lopettaa kiukuttelu ja lapsen syyllistäminen ja alkaa laittaa teidän elämää kuntoon. Hankkia hoitoa itsellesi ja lapsellesi. Siitä se pikkuhiljaa lähtee parempaan päin. On niin paljon mitä sinä voit tehdä, ja mitä teidän perheen eteen voidaan tehdä. Teillä ihan kaikilla voi olla edessä parempi arki ja onnellisempi elämä, jos vain otatte apua vastaan.
 
As-lapsen kanssa elo ei ole yhtään sen helpompaa. Yh-äitinä joutuu venymään, tekemään kompromissa, luopumaan etc. Enkä näe sitä lapseni vikana. Olen aina yrittänyt, hakenut apua ja saanut sitä. Valitettavasti erityislasten on vaikea saada tukiperhettä, me ollaan jo vuosi jonotettu.

Hae apua niin jaksat!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Echo:
Mutta pari asiaa...
-riidat lasten välillä ei saa loppua käsirysyyn. Kuri molemmille, sekä ADHD:lle että sisarukselle.
Vaikka syy ADHD:ssa on neurologinen, pitää ihan kasvatuksenkin keinoin saada pahimmat jutut kuriin. Ei kuri häsläämistä poista, mutta rajat koskee myös ADHD-lasta.
Diagnoosin varjolla ei vaan saa tehdä kaikkea.
Click to expand...
Mutta kun se systeemi on jo monessa polvessa, ei sille kukaan mitään mahda. Ja on olemassa aikuisiakin, jotka "saavat" tehdä mitäsattuu, kun on se nk. diagnoosi.:confused:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
E-ei. Et sää lapsen takia menettäny miestäs.
10vuottahan mies jaksoi lasta ja stressaavaa elämäänne.

Sinun kiukuttelua hän ei kestänyt.
Sinä et kestänyt stressiä. Sinä et hakenut itsellesi apua.
Ihan oma vikasi että menetit aviomiehesi. Ihan oma vikasi.
Click to expand...
Sanoisin, että vika molemmissa.
Elämä ei aina ole reilua. Mutta liitosta ovat vastuussa aina kaksi ihmistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .....:
Sanoisin, että vika molemmissa.
Elämä ei aina ole reilua. Mutta liitosta ovat vastuussa aina kaksi ihmistä.
Click to expand...

Mutta jokainen on ihan itse vastuussa omasta käytöksestään.
Ei tarvitse syyttää lasta avioerosta.
Eiköhän se ole aina lähtökohta ettei eroista syytetä lapsia, varsinkin kun mies todella oli jaksanut vuosia tuota lasta.

Ja onhan tämä miestä kohden aika ala-arvoista. Syytetään ala-arvoisesti miestä ettei kestä sairasta lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Mutta jokainen on ihan itse vastuussa omasta käytöksestään.
Ei tarvitse syyttää lasta avioerosta.
Eiköhän se ole aina lähtökohta ettei eroista syytetä lapsia, varsinkin kun mies todella oli jaksanut vuosia tuota lasta.

Ja onhan tämä miestä kohden aika ala-arvoista. Syytetään ala-arvoisesti miestä ettei kestä sairasta lasta.
Click to expand...
Se on totta. Lapsia ei syytetä.
Mutta emme tiedä, miten mies on osansa hoitanut. Ihannetapauksessa hän on ottanut isomman vastuun yhteisestä lapsesta ja hoitanut vähintäänkin osansa kotitöistä tukeakseen kumppaniaan. Ap:n jutusta sain kuvan, että näin ei ole mennyt.
 
Ohi aiheen. Mutta miksi lastakin ei saisi joskus syyttää ongelmista? Me kaikki olemme jonkun lapsia. Ihan kaikki.

Enkä nyt tarkoita sitä etteikö aikuisen pidä kantaa vastuutaan lapsesta jonka on saattanut maailmaan. Mutta...

Sama asia kun äitiä ei saa syyttää mistään. Onhan hän sinut maailmaan saattanut, hoitanut ja huolehtinut. SILTI äiti on voinnut käyttäytyä vaikka kuinka paskasti lasta kohtaa. Silti häntä pitäisi taas ensiviikonloppuna ylistää.

Me ihmiset vaikutamme toinen toisiimme. Emmekä aina positiivisesti. Sinällään syyllisen etsiminen on turhaa koska se ei vie eteenpäin vaan pakottaa meidät junnaamaan menneessä. Mutta yhtäkaikki. Ei ole ikää tai rooliasetelmaa (lapsi, vanhempi) jonka pohjalta ei voisi sanoa että toinen ihminen on vaikuttanut oman elämään negatiivisesti
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ohi aiheen. Mutta miksi lastakin ei saisi joskus syyttää ongelmista? Me kaikki olemme jonkun lapsia. Ihan kaikki.

Enkä nyt tarkoita sitä etteikö aikuisen pidä kantaa vastuutaan lapsesta jonka on saattanut maailmaan. Mutta...

Sama asia kun äitiä ei saa syyttää mistään. Onhan hän sinut maailmaan saattanut, hoitanut ja huolehtinut. SILTI äiti on voinnut käyttäytyä vaikka kuinka paskasti lasta kohtaa. Silti häntä pitäisi taas ensiviikonloppuna ylistää.

Me ihmiset vaikutamme toinen toisiimme. Emmekä aina positiivisesti. Sinällään syyllisen etsiminen on turhaa koska se ei vie eteenpäin vaan pakottaa meidät junnaamaan menneessä. Mutta yhtäkaikki. Ei ole ikää tai rooliasetelmaa (lapsi, vanhempi) jonka pohjalta ei voisi sanoa että toinen ihminen on vaikuttanut oman elämään negatiivisesti
Click to expand...

No joo ohi aiheen, mutta miten niin äitiä ei saa syyttää mistään?? Oletko nyt itse vähän naiivi?
Juurihan tässäkin syytän äitiä, että ihan oma vikansa.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa