Maanpäällinen helvetti
Nuo sukulaiskahvittelut on yleensä aina sunnuntaisin. Siis miksi helvetissä? Ja ne on aina kaukana. Eli sunnuntaina kun heräät sellaisessa kivassa pikku krapulassa vähän ennen puolta päivää. Käyt suihkussa ja samantien matkaan. Autolla saat ajaa ainakin sen tunnin (suuntaansa) ennen kuin olet perillä. Vastassa on Pirkko-täti ja Marja-mummo. Käyt istumaan sellaiselle ylipehmeälle sohvalle ja sukulaisten puhe muuttuu korvissa sellaiseksi mössöksi - yhtenäiseksi huminaksi. Yht'äkkiä kuulet nimesi ja sinulta kysytään jotain. Sanot "anteeksi en kuullu, mistä te juttelitte ja mitä kysyit?", vaikka oikeasti et kuunnellut. Kysymys on aina sellainen, että sen selittämiseen menisi kymmenen minuuttia. Mutta koska et jaksa höpöttää niin pitkään, vastaat jotain ylimalkaista - usein ei niin edes todenmukaista. Pääasia että pääsee tilanteesta pois.
Sitten haetaan kahvia. Kahvit on katettu pyhäkuppeihin, joista ei miehen sormet mene kahvan ympäri. Tarjolla on myös Ballerina- ja Domino-keksejä. Aina! Molemmat niin kuivia, että kitalakeen sattuu. Kahvi alkaa kiertää krapulaisessa vatsassa ihan ensimmäisestä suullisesta lähtien. Tuntuu että pitäisi juosta paskalle, muttet kehtaa kun koko vitun suku juoksee siinä samassa yhdessä vessassa pissalla jatkuvasti. Tiedät että vessakäyntisi räjäyttäisi paikan, joten on pakko sinnitellä.
Kahvia läikkyy housuillesi. Yrität pyyhkiä sitä sillä fucking silkkipaperiservetillä. Vitut se imee yhtään mitään, mutta sen servetin väri jää kivasti housuihisi kiinni. Ja tädit päivittelee... "Ei se mitään" sanot kohteliaisuudesta, vaikka vituttaa kuin sitä kuuluisaa pientä oravaa. Nämä oli 150e uudet Dieselit ja tämän takiako ne meni... prkl...
Katselet kelloasi jatkuvasti. Tunti kuluu tooooodella hitaasti. Tunnin jälkeen alat jo vinkkailla puolisollesi, että kohta pitää lähteä kotiin, sillä tiedät että sen hokeminen on syytä aloittaa hyvissä ajoin. Muuten kotona ollaan vasta illalla. Puoliso kuiskaa korvaasi toistakymmentä kertaa saman lauseen: "ei näin aikaisin voi lähteä, se on epäkohteliasta".
Vatsa jatkaa kiertämistään ja yrität vaihdella asentoa, jottei sen kurninta kuuluisi ihan koko talossa. Olo on tukala. Juuri kun luulet ettei tilanne voisi enää pahentua - tulee kuumuus ja hiki. Hirveä määrä ihmisiä pienessä kaksiossa. Tunnet miten selkäpiitä pitkin valahtelee hikinoro säännöllisin väliajoin. Koitat pyhkiä otsasi kuivaksi vähän väliä, jottei muut näkisi tuskaasi. Mutta turhaan pyyhit, sillä käsi on yhtä hikinen kuin otsa.
Juuri kun klassinen 2h on täynnä ja ajattelet että nyt voi lähteä ilman puolison urputusta, kaivaa Marja-mummo vanhan valokuvakirjan esille. Se kiertää ringissä kaikkien pällisteltävänä ja ilman omaa vuoroa ei tietenkään voi lähteä. Olet tottakai ringin viimeinen. Samalla joku huomaa ja muistuttaa, että juuri sinä et muuten ole vielä maistanut Pirkko-tädin kermakakkua. Vatsassa kiertää ja pierettää niin pirusti, mutta yhteisön painostuksesta sinun on vain pakko hakea sitä pala. Se ei valahda kurkusta ilman sitä kahvia. Kohta vatsassa kiertää kahvin lisäksi se kermakakku.
Kun vihdoin pääset kotimatkalle on ajaminen helvettiä. Paskattaa niin pahasti, että vatsaan oikein sattuu. Mutta edelleenkin vessan räjäyttäminen krapula-kahvi-paskalla olisi ollut vielä pahempi vaihtoehto. Kotimatkalla on onneksi huoltamo, jossa pääset räjäyttämään perseesi anonyymeille pahnoille. Ostat samalla kolme isoa ja jääkylmää kaljaa.
Kotiin päästyäsi korkkaat välittömästi kaljan, menet vielä toisille kakoille vessaan, mutta otat oluen sinne mukaan. Tullessasi vessasta avaat telkkarin ja sieltä tulee hyvä matsi. Korkkaat toisen kaljan. Ei se nyt niin paha reissu ollutkaan - ajattelet - ennen kuin se taas tulee uudestaan eteen joku sunnuntai.
