V
vierailija
Vieras
Asun yksin, lapset ovat aikoja sitten aikuistuneet ja asuvat omillaan. Olen vapaa kuin taivaan lintu. Silti haluan viettää lomani yksin, kotonani. Se on mitä suurin kummastelun aihe sekä työporukassa että sukuni piirissä. Syyt siihen ovat yksinkertaisesti:
- Ei tarvitse matkustaa. Ei istumista kuin sillit suolassa lentokoneessa, bussissa tai junassa. Ei ajamista omalla autolla ruuhkissa kaahareiden ja muiden raivoa ja verenpainetta nostavien hölmöjen keskellä.
- Minulla on tässä kaikki haluamani mukavuudet käsillä. Ei tyrmistystä kun hotellihuone onkin kuin alkeellinen läävä, sen ilmastointi ei toimi, ruoka on ala-arvoista, mekkalaa öisin. Tai sukulaismajoituksessa hiertäviä välejä sukulaisiin, kyräilyä, elämistä heidän tahtiinsa.
- Ei maksa mitään. Matkatoimistoilta säästyneet rahat saan käyttää mihin itse haluan. Esim. laadukkaisiin ulkoiluvaatteisiin tai uusiin huonekaluihin. Ne ilahduttavat paaaaljon pidempään kuin muisto hikisestä viikon lomasta etelässä jonka jälkeen olisin aivan puhki.
- Saan valita keiden kanssa olen vuorovaikutuksessa, jos ylipäätään olen. Ei hotellin naapurihuoneessa huutavaa ja bilettävää nuorisojoukkoa, ei hotelliaamiaisilla tappelevia lapsiperheitä ym. Ja jos haluan, voin myös olla tapaamatta yhtään ketään. Nautin rauhasta.
- Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta oman egon nostamiseen sosiaalisen median kautta. Ei ole tarvetta alkaa loman hehkuttamista kuukautta ennen sen alkua, että kaikki varmasti kyllästymiseen asti muistavat koska MINÄ lomailen ja MISSÄ. Minulle ei ole tarvetta suoltaa lomakuvia faceen, instaan, twitteriin eikä snappiin, eikä muuallekkaan. Se on mielestäni junttimaisinta ikinä ja pelkkää oman statuksen nostamista. Naureskelen kyllä itsekseni muiden surkuhupaisille lomakuville kun tiedän mitä niiden taustalle useimmiten on: on otettu velkaa pankista että päästään lomalle, ahdettu kiivaasti liian paljon tavaraa liian pieniin laukkuihin edellisenä yönä ja rättiväsyneinä aikaerosta kohteessa väsymyksestä kitisevän jälkikasvun kera
- Minua ei kiinnosta muut "kulttuurit". Ihminen on sama joka kolkassa maapallolla: syö, juo, nukkuu ja pas*antaa. Pienet vivahde- erot siinä ei minua ilahduta. Kulttuurieroista huolimatta ihmisen psyyke on perusteeltaan aina sama.
- En halua nähdä kurjuutta lomallani ympärilläni. En nauti siitä, että rikkaana länsimaisena ihmisenä menen maahan, jossa cafe-pöytäni vieressä lapsi kerjää ryysyissä ja täisenä, kulkukoirat ja -kissat hoippuvat nälästä ja taudeista kuolemaisillaan vieressäni kun makaan hiekkarannalla. Enkä voi asioille yhtään mitään. Nämä näyt palavat verkkokalvoilleni loppuiäkseni ja jos haluan lomallani rentoutua, vältän stressaantumista näistä asioista niiin paljon kuin mahdollista enkä siis halua nitä lomallani surra. Suren niitä asioita muutenkin ihan tarpeeksi.
- Saan elää oman rytmini mukaan. Ei pakkoa nousta hotelliaamiaisille, yhteisreissuille tai sen matkakaverin sisäisen kellon sanelemana. Ei pakkoheräämistä ennen paluulentoa/lähtöä, ei stressiä aikatauluista. Teen epäsäännöllistä vuorotyötä ja elän kello kaulassa kaiken arkeni, joten lomalla haluan elää täysin tietämättä kellonaikaa. Vuorokaudenaika riittää, sen tietää valoisuuden määrästä onko yö vai päivä. Ja keskikesällä, valoisimpaan aikaan ei sitäkään ole tarvetta tietää.
Siinäpä nyt suurimmat pääkohdat näin alkajaisiksi. Halusin vain kertoa, että se kotona lomaansa viettävä ei aina ole se outo ressukka jolla ei ole rahaa matkustaa. Taustalla olevat syyt voivat yllättää ja voin kokemuksestani sanoa, että nyt vasta lomistani nautinkin!
- Ei tarvitse matkustaa. Ei istumista kuin sillit suolassa lentokoneessa, bussissa tai junassa. Ei ajamista omalla autolla ruuhkissa kaahareiden ja muiden raivoa ja verenpainetta nostavien hölmöjen keskellä.
- Minulla on tässä kaikki haluamani mukavuudet käsillä. Ei tyrmistystä kun hotellihuone onkin kuin alkeellinen läävä, sen ilmastointi ei toimi, ruoka on ala-arvoista, mekkalaa öisin. Tai sukulaismajoituksessa hiertäviä välejä sukulaisiin, kyräilyä, elämistä heidän tahtiinsa.
- Ei maksa mitään. Matkatoimistoilta säästyneet rahat saan käyttää mihin itse haluan. Esim. laadukkaisiin ulkoiluvaatteisiin tai uusiin huonekaluihin. Ne ilahduttavat paaaaljon pidempään kuin muisto hikisestä viikon lomasta etelässä jonka jälkeen olisin aivan puhki.
- Saan valita keiden kanssa olen vuorovaikutuksessa, jos ylipäätään olen. Ei hotellin naapurihuoneessa huutavaa ja bilettävää nuorisojoukkoa, ei hotelliaamiaisilla tappelevia lapsiperheitä ym. Ja jos haluan, voin myös olla tapaamatta yhtään ketään. Nautin rauhasta.
- Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta oman egon nostamiseen sosiaalisen median kautta. Ei ole tarvetta alkaa loman hehkuttamista kuukautta ennen sen alkua, että kaikki varmasti kyllästymiseen asti muistavat koska MINÄ lomailen ja MISSÄ. Minulle ei ole tarvetta suoltaa lomakuvia faceen, instaan, twitteriin eikä snappiin, eikä muuallekkaan. Se on mielestäni junttimaisinta ikinä ja pelkkää oman statuksen nostamista. Naureskelen kyllä itsekseni muiden surkuhupaisille lomakuville kun tiedän mitä niiden taustalle useimmiten on: on otettu velkaa pankista että päästään lomalle, ahdettu kiivaasti liian paljon tavaraa liian pieniin laukkuihin edellisenä yönä ja rättiväsyneinä aikaerosta kohteessa väsymyksestä kitisevän jälkikasvun kera
- Minua ei kiinnosta muut "kulttuurit". Ihminen on sama joka kolkassa maapallolla: syö, juo, nukkuu ja pas*antaa. Pienet vivahde- erot siinä ei minua ilahduta. Kulttuurieroista huolimatta ihmisen psyyke on perusteeltaan aina sama.
- En halua nähdä kurjuutta lomallani ympärilläni. En nauti siitä, että rikkaana länsimaisena ihmisenä menen maahan, jossa cafe-pöytäni vieressä lapsi kerjää ryysyissä ja täisenä, kulkukoirat ja -kissat hoippuvat nälästä ja taudeista kuolemaisillaan vieressäni kun makaan hiekkarannalla. Enkä voi asioille yhtään mitään. Nämä näyt palavat verkkokalvoilleni loppuiäkseni ja jos haluan lomallani rentoutua, vältän stressaantumista näistä asioista niiin paljon kuin mahdollista enkä siis halua nitä lomallani surra. Suren niitä asioita muutenkin ihan tarpeeksi.
- Saan elää oman rytmini mukaan. Ei pakkoa nousta hotelliaamiaisille, yhteisreissuille tai sen matkakaverin sisäisen kellon sanelemana. Ei pakkoheräämistä ennen paluulentoa/lähtöä, ei stressiä aikatauluista. Teen epäsäännöllistä vuorotyötä ja elän kello kaulassa kaiken arkeni, joten lomalla haluan elää täysin tietämättä kellonaikaa. Vuorokaudenaika riittää, sen tietää valoisuuden määrästä onko yö vai päivä. Ja keskikesällä, valoisimpaan aikaan ei sitäkään ole tarvetta tietää.
Siinäpä nyt suurimmat pääkohdat näin alkajaisiksi. Halusin vain kertoa, että se kotona lomaansa viettävä ei aina ole se outo ressukka jolla ei ole rahaa matkustaa. Taustalla olevat syyt voivat yllättää ja voin kokemuksestani sanoa, että nyt vasta lomistani nautinkin!
