En oikein osaa ottaa kantaa tähän aktiivimalliin. Olin amiksen jälkeen työttömänä, koska opiskelin alaa, joka kiinnosti mutta ei työllisyänyt. Työkkärin laittoi 6kk työkokeiluun ja sain siitä periaatteessa normi palkan (huomioiden, etten omannut koulutusta kyseiselle alalle, joten palkka nyt luonnollisestikkin on sitä alalle opiskellutta pienempi). Sen jälkeen paikan työntekijät halusivat, että jatkan kyseisessä hommassa ja ottivat minut sinne aina tuuraamaan. Halusivat myös, että hommaisin sopivan koulutuksen, mutta elämä heitti kärrynpyörää, pyöräytin lapsen ja olin jälleen työttömänä. Muutimme isommalle paikkakunnalle miehen opintojen perässä, hakeuduin töihin ja sainkin sellaisen parin viikon sisään työnhaun aloittamisesta. Huomatkaa, että työ jota nykyään teen, on juurikin sitä, jota perus jantterit vieroksuvat kuin ruttoa. Johtuen palkasta ja työnkuvasta. Minulle on oma äiti iskostanut päähän aina, että jos palkka menee päälle tonnin, niin se on hyvä, joten katson välillä vähän kieroon, jos joku marisee kun se parin tonnin palkka on liian pieni. Riippuuhan se toki asuinalueesta. Mutta tuntuu vähän, kun vertaa suomalaisia jonkin muun maan kansalaisiin, että täällä ihmiset tosiaan odottavat saavansa kultalusikoin katettua pöytää eteensä. Monessa maassa ei edes saa sitä peruspäivärahaa ja täällä senkään saamisesta ei olla tyytyväisiä. Pitäisi olla enemmän, takautuvasti ja ilman mitään ehtoja. Kyllä minä ainakin ihan mielelläni vaikka jotain pientä hanttihommaa sen summan eteen teen, jonka valtio elätyksestäni on valmis maksamaan. Kerran kysyin yhdeltä työttömältä kaverilta hänen suunnitelmista töiden tiimoilta ja hän kehtasi mennä sanomaan, että olisihan niitä töitä, mutta ei nyt vaan inspaa. Mietin monesti, että mikä näitä töitä vieroksuvia oikein vaivaa. Joku on oikeesti ihan perseellään tässä maassa, kun vätysten annetaan olla vaan. En tietenkään yritä mustamaalta kaikki työttömiä, mutta puhun nyt juuri niistä, joita ei vaan satu "inspaamaan" työntekö. Joku potku se ois hyvä näillekkin antaa persauksille, jotta saatas ees johonki suuntaan heitä liikkeelle. Ehkei aivan aktiivimallin muodossa (tiedän, miten masentavaa on yrittää hommata töitä muualta, kuin isommista kaupungeista tuloksetta), mutta kuitenkin jonkin sellaisen, joka inhimillisyyden ja Suomen työllistämismahdollisuuksien rajoissa toimis.