Mietin asiaa jo laajemminkin. Ehkä ontologisesti sairaat ovat sieluja, henkiä, jotka ovat päässeet pakoon helvetistä. He ovat saaneet vielä mahdollisuuden elää hyvässä, uskoa hyvään, mutta vieroitusoireita vielä on. He ovat täällä vielä sen kahden vaiheilla. Mutta heillä on mahdollisuus oppia tuntemaan se oikea hyvä niin pitkään kuin elävät. Mutta jos vielä ennen kuolemaansakin he kulkevat mieluummin arvilla ja riimut käsissä, niin he joutuvat, heidän mielestään he saavat, jatkaa siellä, mistä tulivatkin.