Miten unohtaa ihminen, jota ilmeisesti en saa

Jo yli puolitoista vuotta olen ollut epätoivoisen ja pakkomielteisen ihastunut/rakastunut. Aluksi ja välillä myöhemminkin on vaikuttanut siltä kuin hänkin olisi ollut - ja ehkä olikin, kun hän se ensimmäisenä teki aloitteenkin. Muutamaan kertaan yritettiinkin jotain, mutta ei siitä koskaan mitään tullut. Pussailua ja flirttiä korkeintaan.

Ja tämä ei vaan mene pois. Edelleen olen rakastunut ja haluaisin häntä ihan mielettömästi. Olen yrittänyt sitä, etten pidä mitään yhteyttä. Nyt en ole pitkään aikaan nähnytkään. Yritin jopa deittailla muita, vähän aikaa seurustelinkin yhden kanssa. Mutta heti kun se päättyi, tämä palasi takaisin. Ja en siinä seurustelusuhteessakaan (kesti ehkä muutaman kuukauden) ollut samalla lailla ihastunut - lähinnä kai kaipasin läheisyyttä, seksiä ja romantiikkaa, kun ei kerran tämän ihastuksen kanssa sitä saanut.

Asiaa hankaloittaa se, että osittain syy siihen, ettei jutusta tullut mitään, johtui olosuhteista - mutta vain osittain. Mutta kuitenkin, sen vuoksi jäi sellainenkin olo, että entä, jos sittenkin... kun tilanne on muuttunut. Miten tällaisesta pääsee eroon?

 

Haista sinä oikein iso paska.

 

Ryyppääminen ja liberaali perseen jakaminen auttavat unohtamaan.

 

Tarkentaisitko vielä niitä olosuhteita? Olitko itse peluri, pelkuri vai varattu vai oliko toinen jotain (kaikkia) noista?

 

Mutta heti kun se päättyi, tämä palasi takaisin.

Puhut kuin tämä kaikki olisi toisen syytä, niinkuin itse olisit tahdoton ja munaton nyhverö joka ei uskalla ottaa sitä ihmistä itselleen kenet haluaa vaan haahuilee muiden perässä. Satutat vaan tällä epäröinnilläsi itseäsi sekä kaikkia niitä naisia tai miehiä kenen perässä juokset kun et pelkurina uskalla mennä sen ihmisen perään jota mainostat haluavasi ja rakastavasi. Mikä hemmetti sinua oikein vaivaa?? Kasvata itsellesi munat ja selkäranka ja ota itsellesi se ihminen jonka haluat omaksesi, äläkä ole tuollainen nyhverö.

 

Tarkentaisitko vielä niitä olosuhteita? Olitko itse peluri, pelkuri vai varattu vai oliko toinen jotain (kaikkia) noista?

Minä en ollut mitään noista. Toisella osapuolella oli eroprosessi kesken (siis oikeasti, ei valehdellut asiaa) ja lisäksi hänellä oli elämässään muitakin vaikeuksia (ei kuitenkaan mitään päihteitä tms). Sitä en tiedä, oliko hän myös ainakin jossain määrin peluri.

t. ap

 

Puhut kuin tämä kaikki olisi toisen syytä, niinkuin itse olisit tahdoton ja munaton nyhverö joka ei uskalla ottaa sitä ihmistä itselleen kenet haluaa vaan haahuilee muiden perässä. Satutat vaan tällä epäröinnilläsi itseäsi sekä kaikkia niitä naisia tai miehiä kenen perässä juokset kun et pelkurina uskalla mennä sen ihmisen perään jota mainostat haluavasi ja rakastavasi. Mikä hemmetti sinua oikein vaivaa?? Kasvata itsellesi munat ja selkäranka ja ota itsellesi se ihminen jonka haluat omaksesi, äläkä ole tuollainen nyhverö.

Siis minä yritin unohtaa ihmisen, jonka kanssa ei yrityksistä huolimatta juttu onnistunut/alkanut. Minä en siis ollut tässä jutussa se, joka epäröi, vaan päinvastoin. Yritin seurustella tämän toisen kanssa vasta sitten, kun ihastukseni kanssa yrittäminen loppui. Yritin kyllä "ottaa" hänet - ei ollut siis siitä kiinni, että itse olisin arkaillut tai en olisi uskaltanut toimia.

Enkä muuten syyttänyt häntä tässä mistään, vaan totesin, että juttu ei onnistunut, mutta silti olen edelleen ihastunut, vaikka tätä toista ei ilmeisestikään kiinnostanut (ainakaan riittävästi). Ja kysymys oli, miten pystyn unohtamaan hänet? Jos minusta olisi ollut kiinni, olisimme kyllä aloittaneet suhteen. Minä en ollut se, joka aina otti takapakkia, vaan hän.

 

Minä en ollut mitään noista. Toisella osapuolella oli eroprosessi kesken (siis oikeasti, ei valehdellut asiaa) ja lisäksi hänellä oli elämässään muitakin vaikeuksia (ei kuitenkaan mitään päihteitä tms). Sitä en tiedä, oliko hän myös ainakin jossain määrin peluri.

t. ap

Hänellä on muita vaikeuksia sekä eroprosessi vielä kaiken ikävän päälle ja sinä syytät häntä hyväksikäytöstä, mutta et voi antaa edes 1 ainutta esimerkkiä missä hän sinua hyväksikäytti?? Silti kerrot että aiot hylätä hänet raukkamaisesti joulun jälkeen? Olisiko aika kenties vilkaista peiliin ja miettiä kumpi teistä se pahempi on ja kumpi käyttänyt hyväkseen toistaan?

 

Hänellä on muita vaikeuksia sekä eroprosessi vielä kaiken ikävän päälle ja sinä syytät häntä hyväksikäytöstä, mutta et voi antaa edes 1 ainutta esimerkkiä missä hän sinua hyväksikäytti?? Silti kerrot että aiot hylätä hänet raukkamaisesti joulun jälkeen? Olisiko aika kenties vilkaista peiliin ja miettiä kumpi teistä se pahempi on ja kumpi käyttänyt hyväkseen toistaan?

Joo, sulla näköjään lääkkeet unohtunut ottaa. Ota ne nyt ja juo vettä päälle.

 

Siis minä yritin unohtaa ihmisen, jonka kanssa ei yrityksistä huolimatta juttu onnistunut/alkanut. Minä en siis ollut tässä jutussa se, joka epäröi, vaan päinvastoin. Yritin seurustella tämän toisen kanssa vasta sitten, kun ihastukseni kanssa yrittäminen loppui. Yritin kyllä "ottaa" hänet - ei ollut siis siitä kiinni, että itse olisin arkaillut tai en olisi uskaltanut toimia.

Enkä muuten syyttänyt häntä tässä mistään, vaan totesin, että juttu ei onnistunut, mutta silti olen edelleen ihastunut, vaikka tätä toista ei ilmeisestikään kiinnostanut (ainakaan riittävästi). Ja kysymys oli, miten pystyn unohtamaan hänet? Jos minusta olisi ollut kiinni, olisimme kyllä aloittaneet suhteen. Minä en ollut se, joka aina otti takapakkia, vaan hän.

Kuka palstan miehistä/naisista sinua satutti?

 

 

Joo, sulla näköjään lääkkeet unohtunut ottaa. Ota ne nyt ja juo vettä päälle.

Et silti pysty kertomaan millä tavoin hän sinua satutti?

 

Kuka palstan miehistä/naisista sinua satutti?

Elena

 

Elena

 

Et silti pysty kertomaan millä tavoin hän sinua satutti?

No niin, korkki kiinni nyt ja hyvää yötä.

t ap

 

Elena

Älä puhu paskaa, Elena ei ole mies.

 

Jo yli puolitoista vuotta olen ollut epätoivoisen ja pakkomielteisen ihastunut/rakastunut. Aluksi ja välillä myöhemminkin on vaikuttanut siltä kuin hänkin olisi ollut - ja ehkä olikin, kun hän se ensimmäisenä teki aloitteenkin. Muutamaan kertaan yritettiinkin jotain, mutta ei siitä koskaan mitään tullut. Pussailua ja flirttiä korkeintaan.

Ja tämä ei vaan mene pois. Edelleen olen rakastunut ja haluaisin häntä ihan mielettömästi. Olen yrittänyt sitä, etten pidä mitään yhteyttä. Nyt en ole pitkään aikaan nähnytkään. Yritin jopa deittailla muita, vähän aikaa seurustelinkin yhden kanssa. Mutta heti kun se päättyi, tämä palasi takaisin. Ja en siinä seurustelusuhteessakaan (kesti ehkä muutaman kuukauden) ollut samalla lailla ihastunut - lähinnä kai kaipasin läheisyyttä, seksiä ja romantiikkaa, kun ei kerran tämän ihastuksen kanssa sitä saanut.

Asiaa hankaloittaa se, että osittain syy siihen, ettei jutusta tullut mitään, johtui olosuhteista - mutta vain osittain. Mutta kuitenkin, sen vuoksi jäi sellainenkin olo, että entä, jos sittenkin... kun tilanne on muuttunut. Miten tällaisesta pääsee eroon?

Surullista..kirjoitat olevasi edelleen rakastunut ja haluavasi häntä, mutta et usko että siitä tulisi mitään. Mistä tiedät niin varmasti ettei se onnistu ellette kokeile oikeasti? Unohtaa pussailu ja pelkkä flirtti ja ottakaa riski.

 

Jo yli puolitoista vuotta olen ollut epätoivoisen ja pakkomielteisen ihastunut/rakastunut. Aluksi ja välillä myöhemminkin on vaikuttanut siltä kuin hänkin olisi ollut - ja ehkä olikin, kun hän se ensimmäisenä teki aloitteenkin. Muutamaan kertaan yritettiinkin jotain, mutta ei siitä koskaan mitään tullut. Pussailua ja flirttiä korkeintaan.....................

Mikset jatkanut vanhaa ketjuasi, aloitit 13.2.2017 tällä:

Miten päästä yli ihmisestä, johon on tosi rakastunut, mutta jonka kanssa ei näköjään asia kuitenkaan etene. Molemminpuolista kemiaa on ollut, lisäksi asiasta on puhuttu ja kumpikin ilmaissut olevansa kiinnostunut, on ollut flirttiä ja vähän muutakin lähestymistä... mutta sitten asia ei kuitenkaan etene. Eli ilmeisesti vastapuoli ei olekaan tarpeeksi kiinnostunut.

Anna olla, ei tuosta mitään tule!

 

Mikset jatkanut vanhaa ketjuasi, aloitit 13.2.2017 tällä:



Anna olla, ei tuosta mitään tule!

vttu tein popparit oikeasti aivan turhaan.

 

Eroprosessi ei voi olla kesken joko on avioeroon tuomittu ja eronnut tsi sitten ei.

Minä en ollut mitään noista. Toisella osapuolella oli eroprosessi kesken (siis oikeasti, ei valehdellut asiaa) ja lisäksi hänellä oli elämässään muitakin vaikeuksia (ei kuitenkaan mitään päihteitä tms). Sitä en tiedä, oliko hän myös ainakin jossain määrin peluri.

t. ap

 

Menee noin 5 v. päästä pakkomelteisestä ihastuksesta eroon.

 

Eroprosessi ei voi olla kesken joko on avioeroon tuomittu ja eronnut tsi sitten ei.

Itseasiassa eroprosessi voi olla kesken pitkaankin. Itsellani ex teki kaikkensa viivyyttaakseen eroa, jonka vuoksi ero vihdoin tuomittiin hiukan yli kaksi vuotta prosessin aloittamisesta. Yli 2 vuotta prosessi oli kesken.

 

Menee noin 5 v. päästä pakkomelteisestä ihastuksesta eroon.

Mahtaakohan riittää?

Pakkomielteistä mulla ei ole käsitystä mutta mikään ei unohdu kymmenessäkään vuodessa jos juttu jää ikäänkuin kesken, kuten aapeellä.

 

Kuvittele, että kyseinen henkilö on kuollut. Silloin pystyt tajuamaan asian lopullisuuden, ja pystyt jatkamaan eteenpäin.

 

Älä puhu paskaa, Elena ei ole mies.

Eikö