Mun mies on mokannut pahan kerran

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Et tietenkään koska silloin oikeasti joudut olemaan itsesi ja ongelmiesi kanssa yksin ja ottamaan itsestäsi vastuuta!
Ja onhan se vaikeaa kun ei ole ketään muuta vierellä syyllistämässä omasta pahasta olostaan.
Hehe, olin 35 kun muutettiin yhteen, että se siitä ettenkö osaa asua ja olla yksin. Mutta mun ongelman ratkookin se, että toinen välittää minusta, ei se, että olen yksin ja kaltaisesi paskat ei piittaa.
ap
 
Et tietenkään koska silloin oikeasti joudut olemaan itsesi ja ongelmiesi kanssa yksin ja ottamaan itsestäsi vastuuta!
Ja onhan se vaikeaa kun ei ole ketään muuta vierellä syyllistämässä omasta pahasta olostaan.
Viimeisessä lauseessa oma kirjoitus takkusi. Oikea lause siis:
Ja onhan se vaikeaa kun ei ole ketään vierellä ketä syyllistää omasta pahasta olostaan.
 
Et tietenkään koska silloin oikeasti joudut olemaan itsesi ja ongelmiesi kanssa yksin ja ottamaan itsestäsi vastuuta!
Ja onhan se vaikeaa kun ei ole ketään muuta vierellä syyllistämässä omasta pahasta olostaan.
Juurikin näin. Ap harrastaa pahemma luokan henkistä väkivaltaa jottei joudu kohtaamaan itseään. Harmi ettei henkisestä väkivallasta joudu rikossyyteeseen. Se olisi paikallaan ap:n kohdalla
 
Et tietenkään koska silloin oikeasti joudut olemaan itsesi ja ongelmiesi kanssa yksin ja ottamaan itsestäsi vastuuta!
Ja onhan se vaikeaa kun ei ole ketään muuta vierellä syyllistämässä omasta pahasta olostaan.
Juurikin näin. Ap harrastaa pahemma luokan henkistä väkivaltaa jottei joudu kohtaamaan itseään. Harmi ettei henkisestä väkivallasta joudu rikossyyteeseen. Se olisi paikallaan ap:n kohdalla
 
Sinä sinä sinä sinä sinä sinä

Sun ongelmat Sun ongelmat.

Ja et muka ole itsekäs. Pah!!narsistinenkin kenties... he ei kykene asettumaan kenekään muun rooliin kuin omaan sairaaseen maailmaan
MiesKIN oli itsekäs. Jos hän ois miettinyt, että mikä voi olla, etten mä edes tunne seksisssä mitään, ja paneutunut siihen, niin tää tilanne vois olla täysin erilainen.
ap
 
MiesKIN oli itsekäs. Jos hän ois miettinyt, että mikä voi olla, etten mä edes tunne seksisssä mitään, ja paneutunut siihen, niin tää tilanne vois olla täysin erilainen.
ap
Eikä olis. Koska vittu montako kertaa tää sulle pitää sanoa että mies ei ole sun ongelmien terapeutti. Alkeellisin parisuhde psykologia lähtee tuosta liikkeelle, mutta sun narsistinen mieli ei kykene moista ymmärtämään.
 
Eikä olis. Koska vittu montako kertaa tää sulle pitää sanoa että mies ei ole sun ongelmien terapeutti. Alkeellisin parisuhde psykologia lähtee tuosta liikkeelle, mutta sun narsistinen mieli ei kykene moista ymmärtämään.
Ei se ole mitään terapointia, että paneudutaan toinen toisten TARPEISIIN, HALOO. Mikä ois mun tarve, että MÄKIN nauttisin???? Eikä,vain HÄN????
ap
 
Siis kokoajan, niinhän sun piti kirjoittaa?

Erotkaa ja hae itsellesi ammattilaisen apua. Et taida itsekään ymmärtää miten solmussa olet, eikä sua auki saa kukaan muu kuin sinä itse, ammattipsykologin avulla. Sun miehesi ei ole sun psykologi. Eikä hänen pidäkään olla
Ei, hän ei ole paneutunut sekuntiakaan ikinä mun ongelmiini seksissä. Eli MEIDÄN seksielämään. Se on ollut vain HÄNEN seksielämäänsä.
ap
 
Kyllä mies on ihan itse valinnut asemansa joka päivä. Mikä saa sinut näkemään hänet uhrina? Se, että mulla on vaikeaa?
ap
Tässä ois hiukan viitteitä jo Tukholman syndroomaankin...se että alisteisessa ja halveksuvassa suhteessa viihtyy.

Te molemmat olette uhreja. Sinä itse tuossa ongelmasokeudessasi ja siitä vastuunkantokyvyttömyydessäsi sekä kummallisessa "miehet haluavat seksiä ja se on kamalaa kun minä en sitä halua"- fiksaatiossasi. Seksi on edelleen yksi parisuhteen tukipilareista ja huono seksielämä vaikuttaa kyllä siihen isolla tavalla.
Miehesi on uhri siinä että välittää sinusta ja alistuu huonoon käytökseesi sekä sietää miehen seksuaalisten tarpeiden mitätöintiä unohtamalla sen että hänkin voisi olla onnellinen.
 
Ja olen aikoinaan käynyt ihan Sexpossa asti tutustumiskäynnilllä niin se tarepeutti heti loukkasi minua olettamalla mun halusita jotain häpäisevää, vaikka ongelma olikin se, etten mä vain kykene tuntemaan mitään ja sehän lähtee siis täysin aivoista, eikä mistään asenteista eikä mistään, mitä ne paskapäät luulee mun vain valinneen frigidiyden!!!!
ap
 
Tässä ois hiukan viitteitä jo Tukholman syndroomaankin...se että alisteisessa ja halveksuvassa suhteessa viihtyy.

Te molemmat olette uhreja. Sinä itse tuossa ongelmasokeudessasi ja siitä vastuunkantokyvyttömyydessäsi sekä kummallisessa "miehet haluavat seksiä ja se on kamalaa kun minä en sitä halua"- fiksaatiossasi. Seksi on edelleen yksi parisuhteen tukipilareista ja huono seksielämä vaikuttaa kyllä siihen isolla tavalla.
Miehesi on uhri siinä että välittää sinusta ja alistuu huonoon käytökseesi sekä sietää miehen seksuaalisten tarpeiden mitätöintiä unohtamalla sen että hänkin voisi olla onnellinen.
No oikeassa olet, mutta mä en ala miehen ongelmia ratkomaan vielä omieni lisäksikin. Mä sentään tunnistan ongelmani, mieheni on aivan sokea omilleen. Luulee olevansa jokin fiksukin ihminen.
ap
 

Yhteistyössä