Meidän pikkuinen on joutunut viime päivinä aikamoisen höykyytyksen kouriin. Niin että jos tästä on selvinnyt niin eiköhän se mukana pysy
Viikonloppuna oltiin metsän raivaushommia, muutama tunti heilumista vesurin ja raivaussahan kanssa. Ruuan jälkeen huomas, ettei jaksanut mitään vaan piti vain lepäillä. Eilen sit päivystys 24h ja pääsin vasta aamuviideltä nukkumaan. Tänä aamuna oon koittanut paikkailla unta ja heräsinkin vasta kolmelta. Onneks mies tulee mua tänään hoitamaan.
Kerroin viikonloppuna omille vanhemmille ja siskoilleni. Olivat kaikki tosi onnellisia meidän puolesta. Äiti alkoi heti suunnitella neulomishommia ja kyseli minkäväristä toivotaan. Me (lue minä) ei haluta tietää vauvan sukupuolta etukäteen, niin täytyy sit pitää molemmat vaihtoehdot mielessä värivalintoja tehdessä. Vaikka saishan toki pojalle pukea pinkkiä ja tytölle sinistä, mutta en halua että itse sitten alan saamaan värien perusteella mielikuvia. Miehen vanhemmille odotellaan varmaan eka ultra ennen kuin kerrotaan. Meinattiin aluksi ettei käydä varhaisultrassa mutta ei me taideta malttaa oottaa kun aluks oli niitä kipuja enemmän ja kun mun siskolla todettiin alkuraskauden ultrassa yllärinä tuulimuna. Eihän se millään tavalla oo periytyvää tai toistuvaa mutta silti jännittää.
Tänään hain postista kantoliinan. Vielä en oo jaksanu sitoa päälle mutta ihanan pehmoista bambukangasta.
Tää on kyllä viininpunainen, kyllä se kelpaa tuli kumpi tahansa
Oireista sen verran, että pahoinvointi vain voimistuu. Parina päivänä ollu jo tosi lähellä etten oo menny yrjöö. Yritän sinnikkäästi pitää sitä hyvänä merkkinä. Rinnat on ihan järkyt. En ois ikinä uskonu, että joudun eka ottaa käyttöön isommat työpaidat. Mut ku rinnat ei meinaa mahtua
Vesinokkaeläin + pikkuinen H6 + 0