V
V
vierailija
Vieras
.
Kirikoun ensimmäinen koulupäivä tansanialaisessa swahilinkielisessä kyläkoulussa sujui jännittyneenä. Vaalea poika erottui noin kahdenkymmenen tummaihoisen lapsen joukosta. Värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut opettaja laulatti lapsia ja hymyili leveästi. Se oli ensimmäinen ja viimeinen päivä, kun opettaja oli luokassa paikalla koulupäivän aikana.
– Opettajat eivät tulleet luokkiin ikinä. Kaikki oppilaat vaan hengailivat ulkona. Minäkin karkasin koulusta jo kolmantena päivänä, kun siellä ei ollut mitään tekemistä, Kirikou kertoo.
Oppilaat kirjoittivat Brasilian presidentille kirjeen siitä, minkä takia sademetsiä ei saa kaataa.
TOMMI RAJALA
Kun Kirikou puhuu ensimmäisestä koulustaan, hän tekee lainausmerkit sormillaan koulu-sanan kohdalla.
– Koulussa ei opiskeltu yhtään mitään, Kirikou tiivistää
Isän mukaan opettajien palkkataso Tansaniassa on huonoa, ja useilla opettajilla on opettamisen lisäksi sivutyö.
– Opettajat saattoivat olla myymässä pähkinöitä koulupäivän ajan torilla sen sijaan, että olisivat koululla opettamassa. Opettajat kuitenkin antoivat koulun jälkeen maksullista lisäopetusta niille, joiden vanhemmat siitä maksoivat.
Rajalan perhe ei maksanut lisäopetuksesta, sillä Kirikou oli koulussa lähinnä saadakseen kavereita. Teräväpäinen poika osasi jo kirjoittaa ja lukea ennen kuin aloitti koulun, joten akateemisia vaatimuksia koulun suhteen ei ollut.
– Meillä oli aluksi naiivi ajatus siitä, että Kirikou saa palloa potkiessa kavereita muista oppilaista ja oppii samalla hieman swahilia. Sitä kautta hän voisi ymmärtää myös opetuksesta.
Kirikou Rajala tansanialaisessa koululuokassa ensimmäisenä koulupäivänään.Tommi Rajala
Vanhempien kuvitelmat idyllisestä kyläkoulusta kariutuivat kuitenkin nopeasti. Pian huomattiin, että Kirikou koettiin liian erilaiseksi newalalaiseen kyläympäristöön, eivätkä muut oppilaat ottaneet suomalaista poikaa osaksi ryhmää.
– Tummaihoinen lapsi ei ole välttämättä ikinä nähnyt vaaleaa lasta. Sitten kun vaaleaihoinen lapsi tulee kouluun, niin se on aika jännää. Olin kuin elävä nähtävyys.
Kirikou saattoi mennä kyläkoulun pihalle ja poimia vaikkapa kepin maasta. Pian pojan ympärillä oli iso joukko paikallisia lapsia kuiskuttelemassa ja ihmettelemässä Kirikouta. Hän oli jatkuvasti huomion keskipisteenä.
Poika sai kuitenkin yhden hyvän ystävän. Hän oli paikallisista ainoa lapsi, joka puhui englantia, kun taas muut lapset puhuivat swahilia.
– Minä olen vieläkin hänen kanssaan yhteydessä, Kirikou kertoo häntä kuusi vuotta vanhemmasta ystävästään.
Kotitehtäviä täytyi tehdä tunti päivässä.
KIRIKOU RAJALA
Kirikou ehti olla noin puoli vuotta kyläkoulussa, kun opettajat kehottivat hienovaraisesti Kirikoun vanhempia siirtämään pojan toiseen kouluun. Samaa olivat pohtineet myös pojan vanhemmat.
– Meillä oli ehkä odotuksia, että tansanialainen kyläkoulu olisi muistuttanut jollain tavalla enemmän suomalaista koulua kuin mitä se koskaan muistuttikaan, Tommi-isä naurahtaa.
Tommin mukaan tansanialaisessa koulujärjestelmässä on paljon haasteita, jotka ymmärsi vasta, kun ne näki läheltä. Sen lisäksi, ettei opettajia juuri näkynyt, heillä ei ollut esimerkiksi juuri minkäänlaista koulutusta tehtävään.
– Kirikoun aikaan opettajan pätevyyden sai sillä, että oli käynyt koko seitsemänvuotisen alakoulun läpi ja kävi sen jälkeen vuoden opettajankoulutusta. Ne suoritettuaan oli pätevä opettamaan alakoulussa. Ehkä opettajien resurssit erilaisen oppilaan tuloon eivät olleet hyvät.
Kirikoun ensimmäinen koulupäivä tansanialaisessa swahilinkielisessä kyläkoulussa sujui jännittyneenä. Vaalea poika erottui noin kahdenkymmenen tummaihoisen lapsen joukosta. Värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut opettaja laulatti lapsia ja hymyili leveästi. Se oli ensimmäinen ja viimeinen päivä, kun opettaja oli luokassa paikalla koulupäivän aikana.
– Opettajat eivät tulleet luokkiin ikinä. Kaikki oppilaat vaan hengailivat ulkona. Minäkin karkasin koulusta jo kolmantena päivänä, kun siellä ei ollut mitään tekemistä, Kirikou kertoo.
Oppilaat kirjoittivat Brasilian presidentille kirjeen siitä, minkä takia sademetsiä ei saa kaataa.
TOMMI RAJALA
Kun Kirikou puhuu ensimmäisestä koulustaan, hän tekee lainausmerkit sormillaan koulu-sanan kohdalla.
– Koulussa ei opiskeltu yhtään mitään, Kirikou tiivistää
Isän mukaan opettajien palkkataso Tansaniassa on huonoa, ja useilla opettajilla on opettamisen lisäksi sivutyö.
– Opettajat saattoivat olla myymässä pähkinöitä koulupäivän ajan torilla sen sijaan, että olisivat koululla opettamassa. Opettajat kuitenkin antoivat koulun jälkeen maksullista lisäopetusta niille, joiden vanhemmat siitä maksoivat.
Rajalan perhe ei maksanut lisäopetuksesta, sillä Kirikou oli koulussa lähinnä saadakseen kavereita. Teräväpäinen poika osasi jo kirjoittaa ja lukea ennen kuin aloitti koulun, joten akateemisia vaatimuksia koulun suhteen ei ollut.
– Meillä oli aluksi naiivi ajatus siitä, että Kirikou saa palloa potkiessa kavereita muista oppilaista ja oppii samalla hieman swahilia. Sitä kautta hän voisi ymmärtää myös opetuksesta.
Kirikou Rajala tansanialaisessa koululuokassa ensimmäisenä koulupäivänään.Tommi Rajala
Vanhempien kuvitelmat idyllisestä kyläkoulusta kariutuivat kuitenkin nopeasti. Pian huomattiin, että Kirikou koettiin liian erilaiseksi newalalaiseen kyläympäristöön, eivätkä muut oppilaat ottaneet suomalaista poikaa osaksi ryhmää.
– Tummaihoinen lapsi ei ole välttämättä ikinä nähnyt vaaleaa lasta. Sitten kun vaaleaihoinen lapsi tulee kouluun, niin se on aika jännää. Olin kuin elävä nähtävyys.
Kirikou saattoi mennä kyläkoulun pihalle ja poimia vaikkapa kepin maasta. Pian pojan ympärillä oli iso joukko paikallisia lapsia kuiskuttelemassa ja ihmettelemässä Kirikouta. Hän oli jatkuvasti huomion keskipisteenä.
Poika sai kuitenkin yhden hyvän ystävän. Hän oli paikallisista ainoa lapsi, joka puhui englantia, kun taas muut lapset puhuivat swahilia.
– Minä olen vieläkin hänen kanssaan yhteydessä, Kirikou kertoo häntä kuusi vuotta vanhemmasta ystävästään.
Kotitehtäviä täytyi tehdä tunti päivässä.
KIRIKOU RAJALA
Kirikou ehti olla noin puoli vuotta kyläkoulussa, kun opettajat kehottivat hienovaraisesti Kirikoun vanhempia siirtämään pojan toiseen kouluun. Samaa olivat pohtineet myös pojan vanhemmat.
– Meillä oli ehkä odotuksia, että tansanialainen kyläkoulu olisi muistuttanut jollain tavalla enemmän suomalaista koulua kuin mitä se koskaan muistuttikaan, Tommi-isä naurahtaa.
Tommin mukaan tansanialaisessa koulujärjestelmässä on paljon haasteita, jotka ymmärsi vasta, kun ne näki läheltä. Sen lisäksi, ettei opettajia juuri näkynyt, heillä ei ollut esimerkiksi juuri minkäänlaista koulutusta tehtävään.
– Kirikoun aikaan opettajan pätevyyden sai sillä, että oli käynyt koko seitsemänvuotisen alakoulun läpi ja kävi sen jälkeen vuoden opettajankoulutusta. Ne suoritettuaan oli pätevä opettamaan alakoulussa. Ehkä opettajien resurssit erilaisen oppilaan tuloon eivät olleet hyvät.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Itse Namibiassa (joka on siis Afrikan mittapuulla jo ihan ok maa) asuneena vahvistan, ei missään olla niin avoimen rasistisia kuin Afrikassa! 
no lähinnä huvitti itseäni, kun visiitti oli rajallinen, mutta sääliksi kävi esim.aasialaiset joita pilkattiin surutta joka käänteessä. No nekään tuskin välitti rasismista sen enempää kuin olivat siellä vaan rahaa tekemässä...
no lähinnä huvitti itseäni, kun visiitti oli rajallinen, mutta sääliksi kävi esim.aasialaiset joita pilkattiin surutta joka käänteessä. No nekään tuskin välitti rasismista sen enempää kuin olivat siellä vaan rahaa tekemässä...
V
vierailija
Vieras
"Pian huomattiin, että Kirikou koettiin liian erilaiseksi"
siis mitvit täällä nuo afrikan ihanuudet ja suvaitsevaiset vaativat erityiskohtelua rasismin varjolla. Itse eivät ole sen parempia, päin vastoin. Miksi tästä aiheesta näin päin ei puhuta? Saavatko tummaihoiset harjoittaa rasismia kenenkään siihen puuttumatta? Tuohan on täysin epätasa arvoista, ja nostaa tummaihoiset jalustalle, jolta voivat käyttäytyä miten haluavat. Missäs nyt ovat suvaitsevaiset rasisti kommentteineen?
siis mitvit täällä nuo afrikan ihanuudet ja suvaitsevaiset vaativat erityiskohtelua rasismin varjolla. Itse eivät ole sen parempia, päin vastoin. Miksi tästä aiheesta näin päin ei puhuta? Saavatko tummaihoiset harjoittaa rasismia kenenkään siihen puuttumatta? Tuohan on täysin epätasa arvoista, ja nostaa tummaihoiset jalustalle, jolta voivat käyttäytyä miten haluavat. Missäs nyt ovat suvaitsevaiset rasisti kommentteineen?
V
vierailija
Vieras
Näitä tansanialaisen kyläkoulun tai vastaavan käyneitä kun sitten ilmaantuu turvapaikanhakijoina Suomeen, niin heistä tulee yhdessä yössä huippukoulutettuja, jotka omaavat suomalaisen maisterin tietotason. Tai näin meille ainakin mediassa uskotellaan.
V
vierailija
Vieras
Afrikkalaisen opettajan koulutuksella on melkein valmis suomalaiseen kouluun opettajaksi. Ainakin suvakkien mielestä.
V
vierailija
Vieras
Pieni täydennyskurssitus vain tarvitaan sen jälkeen, kun aiemman koulutuksen hyväksiluku on suoritettu.
V
vierailija
Vieras
Äääh, eiköhän siinä ole ihan pätevä valmis opettaja, kun vaan taitaa suomenkielen turhaan mitään ylimääräisiä kursseja tarvotse. Nuo tummempihipiäisethän ovat varsinaisia neroja, kun noin vähäisellä opetuksella ovat maistereita, insinöörejä ja vaikka mitä
