Hei vaan kaikille!
Täällä varmaan osa minut muistaa, mutta aika paljon taitaa olla uusia. Onnittelut kaikille plussanneille
, tsemppipeukut vielä plussaa odottaville
ja lämpöiset halaukset menetyksiä kohdanneille
… erityisesti tulin todella surulliseksi, kun luin
@Lallastiina sinun raskauden päättyneen tuulimunaan.
Olen niin pahoillani, mutta ihanaa, että pääsette vihdoin jatkamaan yritystä.
Pahoittelut jo etukäteen pitkästä omanapaisesta viestistä
, mutta haluan kertoa tarinani, jos siitä olisi jollekin apua…
Olen siis kirjoitellut täällä eri ketjuissa kesästä 2016 saakka ja siitä asti olen yrittänyt tulla raskaaksi. Vauvaa vaan ei kuulunut ja hakeuduin sitten helmikuun alussa lapsettomuusasioihin erikoistuneelle gynekologille. Mulle tehtiin kaikki tutkimukset (labrat ja aukiolotutkimus). Kaikki oli muuten suht kunnossa, mutta mun AMH arvo tuli takaisin 0,2, eli käytännössä ihan olematon. Tieto musersi minut ihan totaalisesti ja ajattelin, että luovutan… minusta ei koskaan tule äitiä.
Minulla on kuitenkin maailman ihanin lääkäri, joka valoi minuun uskoa ja sanoi, että raskaaksi tuleminen on ihan mahdollista, ja tuo matala arvo kertoo vain lähinnä siitä, että aikaa ei ole hukattavaksi. Yhteistuumin päätettiin kokeilla Letrozolia ovulaation tukemiseen. Ovuloin kyllä joka kuukausi omin avuin muutenkin, mutta dpo7 otetun progesteroniarvon mukaan ovulaatio oli hieman heikko (arvoni oli viitearvojen alarajalla 25 nmol/ml). Aloitin Letrozolit 25.3. alkaneessa kierrossa, 1 tbl (2,5mg) / päivä, kierron 3-7 päivät. Mitään sivuvaikutuksia ei tullut. Kp 11 kävin ultrassa ja 2 melkein kypsää follikkelia siellä näkyi, yksi molemmilla puolilla. Ovulaatio oli kp 13 ja dpo 7 mitattiin taas progesteroniarvo ja se oli melkein tuplaantunut edelliseen, lääkkeettömään kiertoon verrattuna, ollen nyt 46 nmol/ml.
En oikein tiennyt miten nuo Letrot vaikuttaa luteaalivaiheeseen (olin lukenut, että se voi pidentyä parilla päivällä, vaikkei raskaus olisi alkanutkaan), joten uskalsin testata vasta dpo 14, kun menkat oli päivän myöhässä (mulla normaali luteaali 12pv). Ja sain kun sainkin tikkuun elämäni ensimmäisen, haaleista haaleimman plussan.
Olin niin onnellinen, vaikkakin huolestunut siitä, että dpo14 viivaksi se oli tosi haalea. Sitten tuli dpo15 ja testasin innoissani uudelleen ja ajattelin, että viivat ovat varmasti vahvistuneet, mutta ei… samanlaiset hailurat, kuin edellisenä päivänä. Dpo 16 viivat olivat lähes kadonnet ja arvasin jo siitä, että kyseessä oli kemiallinen raskaus.
Dpo 17 alkoi sitten vuoto.
Soitin lääkärille, joka vahvisti epäilyni, mutta sanoi, että voin aloittaa saman tien uuden Letrozol kierron.
23.4. alkoi siis uusi kierto ja söin Letroja samalla annoksella kp 3-7. Tällä kertaa minua ei ultrattu. Ovulaatio oli kp 12 (mittaan siis lämpöjä ja käytän ovistestejä). Paneloinnit ajoittuivat taas oikeaan kohtaan ja tämän kierron tuloksena
sain äitienpäivänä 14.5. (dpo10) haalean, mutta selkeästi näkyvän plussan tikkuun.
Tälla hetkellä meneillään on dpo 13 ja plussat ovat vahvistuneet päivä päivältä. Eilen digitesti näytti ”Pregnant 1-2”. Olen haltioissani ja vaikka tiedän, että moni asia voi mennä pieleen. Olen silti luottavainen ja uskon, että tämä toukka pysyy kyydissä loppuun saakka. Olen nauttinut ja aion nauttia joka hetkestä ja tunteesta. <3 Oireita ei vielä hirmuisesti ole, rinnat on arat ja ajoittaista kuvotusta esiintyy
, jos ei muista tarpeeksi usein laittaa suuhunsa jotain. Ja lisäksi jo perjantaista asti olen ollut JÄRKYTTÄVÄN väsynyt.
Meinaan nukahtaa väkisin, kun pääsen töistä kotiin. Otan kuitenkin innolla vastaa jokaisen oireen ja toivon koko sydämestäni, että tämä kestää loppuun saakka.
Olen varannut alkuraskauden ultran omalle gynelle 20.6. ja jos kaikki menee siihen saakka hyvin, toivon näkeväni toukan köllöttelevän kohdussani ja vahvat sydämenlyönnit. Ensi maanantaina ajattelin soitella neuvolaan.
Kaikille hirmuisesti plussatuulia ja tsemppiä.
Tiedän, että kaikille tuo kyseinen lääke ei toimi, mutta minulle se oli kuin olikin ihmelääke ja uskon vahvasti, että sen asioista heikko ovulaatio tehostui, minkä myötä progesteroni nousi kunnollisiin lukemiin ja se mahdollisti myös sen, että alkion on mahdollista kiinnittyä.
MamaBlue ja ”puolikas tomaatin siemen” 3+3
Nyt vaan sormet ristiin ja peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin loppuun asti! 