Toivon niin kovasti, että voisin olla normaali äiti ja nauttia lasteni panoksesta huomenna...

[vierailija]

Kirjoitan nyt tänne kun ei oikein muutakaan paikkaa ole.
Minulla on kolme lasta, joista vanhemmat ovat jo esiteinejä ja nuorin reipas eskarilainen. Olen nuoruudessani sairastanut pahan syömishäiriön, jonka oireet alkoivat hieman yllättäen uudestaan vajaa vuosi sitten kun erosimme lasten isän kanssa.

Tulossa on siis ensimmäinen äitienpäivä ilman lasten isän panosta. Lapset ovat jo sen ikäisiä, että osaavat kyllä aamulla kahvit keittää ja tiedän, että aikovat sen tehdäkin. Toinen teineistä puhui aamupalan teosta, pekonista ja kananmunista. Ja totuus on se... Että mietin vain, kuinka välttäisin sen aamiaisen syömisen... Ajatuskin on ihan kamala. Ja rakkaat lapset ajattelevat niin kauniisti, eivätkä tietenkään tiedä tämänhetkisestä tilanteestani. Antaisin melkein mitä vain, että voisin taas olla se normaali äiti, joka ilahtuu lastensa panoksesta, nauttii siitä ja kiittää lapsiaan vaivannäöstä. Miksi ihmisen mielen pitää olla näin sairas vielä aikuisena ja vanhempana?

En oleta, että läheskään kaikki edes ymmärtävät tätä tilannetta. Monet varmasti ajattelevat, että eikö sitä nyt kerran voi munat ja pekonit vetää lastensa takia. Näitä asioita ymmärtää vain syömishäiriön henkilökohtaisesti kokenut. Ja todennäköisesti onnistunkin aamulla syömään sen verran, että kulissit pysyvät yllä ja lapset ovat tyytyväisiä. Tämä tunne on silti todella musertava. Kun ei voi nauttia niistä asioista, joista muut nauttisivat - ja nauttivat - täysin siemauksin. Normaaleista pienistä asioista.

 

[.....]

No ei ole helppoa.
Mitä jos yrittäisit yhdeksi päiväksi laittaa sivuun sairautesi ja keskittyä nauttimaan ihanista lapsista ja äitinä olosta.
Ota lautaselle, mitä lapset ovat laittaneet, tuskin kukaan heistä seuraa, syötkö sitä vai et.
Sitten maanantaina otat asiaksesi etsiä jotain apua ongelmaasi.

 

[vierailija]

No ei ole helppoa.
Mitä jos yrittäisit yhdeksi päiväksi laittaa sivuun sairautesi ja keskittyä nauttimaan ihanista lapsista ja äitinä olosta.
Ota lautaselle, mitä lapset ovat laittaneet, tuskin kukaan heistä seuraa, syötkö sitä vai et.
Sitten maanantaina otat asiaksesi etsiä jotain apua ongelmaasi.

Olen kyllä käynyt asiasta juttelemassa, mutta konkreettista apua on vaikea saada ennen kuin tilanne on jo hyvin akuutti. Varsinkin kun ei halua jakaa asiaa lähimmilleen (lapsille). Asian laittaminen sivuun edes päiväksi taitaa olla käytännössä mahdotonta, mutta aion toki parhaani yrittää, että lapset näkisivät kuinka heidän yritystään arvostan. Toivon vaan niin kovasti, että mun olisi mahdollista myös itse nauttia siitä kuten joskus ennen.

 

[vierailija]

Voi Rakas <3
Syömishäiriö on elinikäinen sairaus. Sää olet todennut että sairaus on taas aktivoitunut, ja haluaisit kyetä syömään edes kerran epäterveellisesti edes toisten mieliksi. Joten sun tarvii hakeutua lääkärille. Ei se huomista auta, mutta jatkoa kyllä
Ja menet mahd pian ennen kuin sairaus vahvistuu...

Eikä sekään huomista enää taida auttaa, mutta voithan alkaa opettaa lapsille ettei ne spesiaali aamupalat ole aina pekonia ja munaa, vaan luxusta on oikeestikin ihana hedelmälajitelma, tuoreet marjat, hyvä leipä jne. <- Tuon on mun mies opettanut mulle

Kysy lapsilta, että haluaviako he vaikka lähtee jonnekin brunssille huomenna? Juhla aamupalalle! Sielä ois varmasti kaikille jotain. Esim hotellien aamupalalle voi mennä muutkin kuin hotellien asukkaat.

Ihanaa huomista kuitenkin <3 Olet päiväsi ansainnut sellaisena kuin olet -Äitinä <3

 

[vierailija]

Kiitos paljon tsempeistä! <3

 

[.....]

Olen kyllä käynyt asiasta juttelemassa, mutta konkreettista apua on vaikea saada ennen kuin tilanne on jo hyvin akuutti. Varsinkin kun ei halua jakaa asiaa lähimmilleen (lapsille). Asian laittaminen sivuun edes päiväksi taitaa olla käytännössä mahdotonta, mutta aion toki parhaani yrittää, että lapset näkisivät kuinka heidän yritystään arvostan. Toivon vaan niin kovasti, että mun olisi mahdollista myös itse nauttia siitä kuten joskus ennen.

No jos yhtään helpottaa, niin kyllä moni äiti enemmän tai vähemmän esittää äitienpäivänä. Aika monella siinä mukana on lasten vuoksi näyteltyä iloa, vaikka oikeasti miettii esim sitä, että kuka sen aamupalasotkun siivoaa

Pohjimmiltaan ainut, mikä äitienpäivänä merkitsee, on se rakkaus ja ilo lapsista. Ihan sama, mitä syödään tai mitä tehdään. Yritä olla keskittymättä siihen, että sinun nyt pitäisi erityisesti nauttia juuri siitä aamupalasta. Ei tarvitse. Keskity siihen tunteeseen, että sinulla on ihanat lapset, jotka haluavat ilahduttaa sinua. Se ruoka on vain sivuosassa.

 

[vierailija]

Halaus sinulle!

Niin kuin tässä on jo todettu, kannattaa varmaan puhua tilanteesta mahdollisimman pian jonnekin. Voisiko Syli ry:stä saada jonkinlaista keskusteluapua?
Ihanat lapset sinulla ja vaikutat itse todella sympaattiselta ja toisia ajattelevalta ihmiseltä. Tsemppiä ja mukavaa äitienpäivää! Jos et pysty syömään, voisiko lapsille rehellisesti kertoa että sinulla on nyt juuri vaikeuksia ruuan maistumisen kanssa.. että suret eroa niin tai jotain. Lapset on fiksuja..

 

[Zariza]

Tsemppiä, Kerro suoraan lapsillesi, että kahvi riittää,, ja pieni pala... no vaikka kakkua, jätskiä, tai suolamakkaraa. Pääasia on, että kerrot suoraan, että äidillä ei jostain syystä tee mieli ruokaa, on taas pikkasen kipeä tms. Myöhemmin lapsesi oppivat kertomaan asiat sinullekin suoraan, ja uskovat, että osaat suhtautua heihin oikein.

 

[feger]

Pekoni ja kananmunat ei ole lihottava ruoka

 

[vierailija]

Mä en ymmärrää....sä laitat vaan suuhus ne mitä on laitettu. Ei toi nyt kauheen vaikeeta pitäis olla. Ihmisillä on ihan ihme pelkoja ja sä vaan kuvittelet että sä et pysty syömään. Mä tykkään kattoa sitä vaarallisesti lihavaa ja siinä ne ei pysty olee syömättä. Ne voi syödä ihan uskomattomia ja tosi plajon. Se on paljon vaikeempi kun ei ne pysty ees liikkumaan ja paljon enemmän on sellasia jotka syö ihan liikaa ja joutuu yrittää laihtua.

 

[vierailija]

Aluksi lähetän kovasti voimia ja haleja, koita jaksaa taistella avun saamiseksi! Sitten koitan kertoa pari näkökulmaa, joiden on tarkotus auttaa. Ensinnäkin, sun lapset ei ole ikuisesti laittamassa sulle äitienpäivän kunniaksi syötävää, hemmottelemassa sua tai välttämättä edes sun luona äitienpäivänä. Jälkikäteen (KUN paranet) saattaisit olla harmissasi, kun et voinut aikanaan nauttia näistä hetkistä.
Toisekseen: mun lapseni on kipeänä, joten todennäköisesti meidän äitienpäivä menee päivystyksessä. Lisäksi sairauden vuoksi äitienpäivälahja ja -kortti ovat koulussa. Tämä harmittaa mua (ne on mulle oikeasti aarteita) ja vielä enemmän lasta.
Eli nauttikaa ja arvostakaa huomista, äidit!

 

[vierailija]

Ensinnäkin, sun lapset ei ole ikuisesti laittamassa sulle äitienpäivän kunniaksi syötävää, hemmottelemassa sua tai välttämättä edes sun luona äitienpäivänä. Jälkikäteen (KUN paranet) saattaisit olla harmissasi, kun et voinut aikanaan nauttia näistä hetkistä.
!

Mää korjaisin, että jälkikäteen harmittaa jos ei kykene esittämään lapsille miten kivan aamun ovat järjestäneet. Lapsi muistaa ikuisesti jos huomaa että äiti suuttuu ahdistuu nyrpistää tai mitä tahansa

 

[vierailija]

Onneksi meillä ei ole mitään aamupalaperinteitä äitienpäivänä, vaikka minulle kyllä maistuu kaikenlainen sapuska ja herkut. Lapseni tietävät, että paras äitenpäivälahja minulle on se, että antavat minun nukkua aamulla pitkään herättämättä ja lahjaksi riittää kortti. Yleensä ovat kuitenkin askarrelleet koulussa jotain pientä lahjaakin.

Myöhemmin päivällä vasta juhlistamme mummojen ja siskojen kanssa yhdessä äitienpäivää herkkujen ääressä.

 

[vierailija]

Mulla on ollut vaikea masennus ja toki lapsetkin sen on jotenki huomannu. Mut äitienpäiväb kyllä tsemppasi. Ihan oikeasti olisi paskin mutsi maailmadssa jos en olis suostunu nouseen aamupalapöytään tahi touhuaan heidän kanssa.

Mä sanon rumasti. Mut kerrankin ajattele jotain muuta kuin itseäsi ja omaa sairautta.

 

[vierailija]

Mulla on ollut vaikea masennus ja toki lapsetkin sen on jotenki huomannu. Mut äitienpäiväb kyllä tsemppasi. Ihan oikeasti olisi paskin mutsi maailmadssa jos en olis suostunu nouseen aamupalapöytään tahi touhuaan heidän kanssa.

Mä sanon rumasti. Mut kerrankin ajattele jotain muuta kuin itseäsi ja omaa sairautta.

Sano vaan rumasti jos se itseäsi helpottaa. Sen voin taata, että tuollainen lähestymistapa ei auta ketään ketä sen pitäisi. Lisäksi, sinulla ei näköjään ole pienintäkään aavistusta siitä, mitä syömishäiriö tarkoittaa.

 

[vierailija]

Mulla on ollut vaikea masennus ja toki lapsetkin sen on jotenki huomannu. Mut äitienpäiväb kyllä tsemppasi. Ihan oikeasti olisi paskin mutsi maailmadssa jos en olis suostunu nouseen aamupalapöytään tahi touhuaan heidän kanssa.

Mä sanon rumasti. Mut kerrankin ajattele jotain muuta kuin itseäsi ja omaa sairautta.

Syömishäiriöt kaikissa muodoissaan ovat ennen kaikkea mielen sairauksia, eivät suinkaan osoitus itsekkyydestä, vaikka ymmärrän kyllä mistä se ajatus kumpuaa. Syömishäiriöihin liittyy masennusta ja huono itsetunto.

Ja kyllä, minä nousen aamulla lasteni kanssa, teen parhaani aamupalan kanssa, itken sydämestäni kortteja ja kauniita ajatuksia ja haluan taas entistä enemmän saada itseni kuntoon. Heidän takiaan nimenomaan.

 

[vierailija]

Syömishäiriöt kaikissa muodoissaan ovat ennen kaikkea mielen sairauksia, eivät suinkaan osoitus itsekkyydestä, vaikka ymmärrän kyllä mistä se ajatus kumpuaa. Syömishäiriöihin liittyy masennusta ja huono itsetunto.

Ja kyllä, minä nousen aamulla lasteni kanssa, teen parhaani aamupalan kanssa, itken sydämestäni kortteja ja kauniita ajatuksia ja haluan taas entistä enemmän saada itseni kuntoon. Heidän takiaan nimenomaan.

Kun joskus toivut niin ymmärrät sen minäminäminä. Sinun sairaus, sinun määret, sinun rajoitteet

Mä uskalsin siksi sanoa rumasti/pahasti että tod tiedän mitä mielensairaus on. Mutta myöskin senkin ettei mielensairaus vie ihmisen älykkyyttä. Toisin sanoen, silloim ymmärrät että huomisen päivän paras anti on se ettet elä itsesi kautta, sairautesi kautta. Vaan että elämässä on paljon muitakin asiota kuin sinun sairautesi.

Nimimerkillä psykiatrisellakin sisällä ollut. Ja parantunut. Tai ainakin jonkun tasapainon löytänyt.