http://www.kekale.fi/kokotaulukko_miesten_puvut.html
https://dressmann.com/fi/yrityssivut/tuoteinfo/koko-opas/koko-opas/
Neljä puvun ostajan yleisintä virhettä – vaatturi neuvoo parhaat vinkkinsä pukuostoksille
Pukuostoksilla on mietittävä vaatteen koon ja mallin lisäksi sitä, millaisiin tilaisuuksiin sen on tarkoitus sopia. Asiantuntija muistuttaa, että tärkeintä on se, miltä puku päällä tuntuu
Janne Salomaa
Julkaistu: 10.5.2016 2:00 , Päivitetty: 10.5.2016 9:45
EI NÄIN. Liian pieni puvuntakki kiristää vyötäröstä. Monesti kannattaa valita eri kokoiset takki ja housut. (KUVA: Ville-Veikko Kaakinen HS)
NÄIN. Sopivan kokoinen puku on monesti maku- ja muotikysymys. Tärkeintä kuitenkin on, että puvussa on hyvä olla. Mallina on vaatturi Tuomo Pynttäri vaatturiliike Saumasta. (KUVA: Ville-Veikko Kaakinen HS)
EI NÄIN. Kauluspaidan hiha ei näy liian pitkän puvunhihan alta. (KUVA: Ville-Veikko Kaakinen HS)
NÄIN. Kauluspaidan pitää näkyä takia alta 1–2 senttimetrin verran. (KUVA: Ville-Veikko Kaakinen HS)
EI NÄIN. Lahje on liian pitkä, kun se laskostuu kengän päälle. (KUVA: Ville-Veikko Kaakinen HS)
NÄIN. Housujen lahje ei laskostu kengän päälle. (KUVA: Ville-Veikko Kaakinen HS)
EI NÄIN. Liian suuressa puvussa olkasaumat pullistelevat. (KUVA: Ville-Veikko Kaakinen HS)
NÄIN. Sopivan kokoisessa puvussa on istuvat olkasaumat. (KUVA: Ville-Veikko Kaakinen HS)
Moni mies ostaa liian pienen puvun, koska toivoisi olevansa hoikempi kuin mitä todellisuudessa on. Kiristävä ja huonosti istuva puku saa kuitenkin kantajansa näyttämään entistä tukevammalta.
”Jos äiti on mukana, kun ylioppilaalle ostetaan ensimmäistä pukua, valitaan tyypillisesti liian iso puku”, vaatturi
Tuomo Pynttäri sanoo.
”Pukuun ei voi jättää kasvunvaraa. Se on ostettava aina käyttöhetkeä varten.”
Vieläkin yleisempi virhe on Pynttärin mukaan ostaa liian pieni puku.
Tämän virheen tekevät erityisesti miehet, jotka aikovat tai haluaisivat laihduttaa. Jos kilot eivät kuitenkaan karise ennen puvun käyttöä, kiristävä ja huonosti istuva puku saa kantajansa näyttämään entistä tukevammalta.
”Puku voi toki olla leikkaukseltaan kapealinjainen, mutta liian pieni se ei saa olla.”
Tärkeintä on yleisilme ja se, että puvussa on rento olla, vaatturi toteaa.
”Opettajani vaatturimestari
Jouni Korhonen sanoi, että maailma saa ahdistaa, puku ei.”
Pynttäri, joka omistaa
Olli Holstikon kanssa vaatturiliike Sauman Helsingissä, antoi puvun ostoon seuraavat vinkit.
Istuvuus näkyy hartioista
Pukua sovitettaessa kannattaa tarkastella erityisesti hartioita. Jos puku on liian pieni, hiha ei laskeudu vapaasti alas ja hauis pullistuu näkyviin. Tällöin puvussa on tukala olla. Jos taas puku on liian suuri, se ei pysy ryhdikkäästi päällä, vaan osa hartialinjasta putoaa alaspäin.
Hartiatoppausten koko on makuasia, Pynttäri sanoo. Klassisessa puvussa on varsin jykevähköt hartiatoppaukset.
Nyt muodissa ovat kevyet toppaukset ja takit, joissa toppauksia ei ole lainkaan. Ne sopivat esimerkiksi harteikkaille. Pynttäri itse suosii mukavuuden takia kevyitä toppauksia.
”Puvut, joissa on kevyesti rakennetut hartiat, murskaavat myyttiä, jonka mukaan puku päällä olisi jäykkä olla ja hankala liikkua.”
Takki ja housut voivat olla eri kokoa
Kokonumeron ei pidä antaa häiritä puvun valintaa. Sopiva koko saattaa nimittäin vaihdella huomattavasti puvun mallin ja valmistajan mukaan.
Usein kannattaa valita takki ja housut eri kokoa. Normaalikokoisella miehellä sopiva takki on yleensä yhtä kokoa pienempi kuin housut. Lihaksikkailla taas päinvastoin.
Työpukeutumiseen ja rennompiin juhliin, kuten lakkiaisiin, voi myös valita takin ja housut eri kankaasta. Tällöin kyse ei kuitenkaan ole enää puvusta, vaan irtotakin ja housujen yhdistelmästä. Se ei ole sopiva valinta, jos työpaikan tai juhlien koodi vaatii nimenomaan pukua.
Takit ja lahkeet ovat lyhentyneet
Oikean kokoinen puku on monessa asiassa maku- tai muotikysymys.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana housujen lahkeet ovat kaventuneet paljon. Siksi lahkeet ovat myös lyhentyneet huomattavasti. Housujen takaprässin pitää laskeutua suoraan ilman, että seisoessa prässi laskostuu kengän päälle. Tästä syystä kapealahkeiset housut ovat yleensä liian pitkät, jos niiden lahje ylettyy kengän yläosaa alemmas.
Muoti on kaventanut ja lyhentänyt myös takkien vyötäröitä.
”Pakaroiden kaarten olisi silti hyvä jäädä piiloon takin alle”, Pynttäri sanoo.
Myös housujen vyötärön korkeus on elänyt muodin mukana. Klassisesti housun vyötärö asettuu lähes vyötärölle lonkan yläpuolelle. Nuorekkaammissa malleissa oikea korkeus on pari senttiä alempana lähempänä farkkujen korkeutta.
”Nyt suuntaus on vyötärön korkeudessa taas ylöspäin”, Pynttäri lisää.
Villa mukautuu käyttäjänsä päälle
Halvimmat puvut on valmistettu villan ja keinokuidun sekoitteesta. Synteettisten materiaalien käyttö alentaa hintaa ja voi tehdä puvusta kestävämmän.
Pynttärin mielestä sekoitekankaiset puvut sopivat arkiseen työkäyttöön, mutta juhlavia tai mukavia ne eivät hänestä ole.
”Sataprosenttinen villa on paras materiaali. Se hengittää ja mukautuu käyttäjänsä päälle.”
Kalliimmissa puvuissa käytetään usein pitkäkuituisempaa villaa kuin halvoissa puvuissa. Mitä pidempi kuitu on, sitä sileämpi kankaan pinta on.
Pitkästä kangaskuidusta kertoo wool-sanan perässä oleva ”super 100”, ”super 120” tai ”super 150” -merkintä. Kaikkein hienoimpia villalaatuja Pynttäri ei kuitenkaan suosittele, jos puvun haluaa kestävän pitkään.
Kesäpuvun materiaaleiksi sopivat myös puuvilla tai pellava, jos puvun rypistyminen ei haittaa.
Puvun istuvuutta kallis hinta ei välttämättä paranna. On kuitenkin eräs asia, joka usein tekee yli tuhannen euron puvuista ryhdikkäämpiä: takin päällis- ja vuorikankaan väliin ommeltu irtoliina.
”Useimmissa valmispuvuissa ja halvimmissa mittatilauspuvuissa on sen sijasta liimattu vahvike”, Pynttäri kertoo.
Tummasininen puku on monikäyttöisin
Jos aikoo pärjätä vain yhdellä puvulla, Pynttäri suosittelee valitsemaan klassisen mallin ja tummansinisen värin.
Hyvin tumman sävyinen sininen sopii myös tilaisuuksiin, joissa vaaditaan tumman puvun käyttöä. Klassinen mustakin käy periaatteessa kaikkiin tilaisuuksiin, mutta se on Pynttäristä turhan ”jyrkkä” iloisiin juhliin.
Tummansininen sopii myös ruskeiden kenkien kanssa, Pynttäri sanoo.
”Musta puku vaatii mustat kengät.”
Raidat ja muut kuviot eivät kuulu juhlapukuun. Ylioppilasjuhlat ja monet kesähäät ovat kuitenkin Pynttäristä niin rentoja tilaisuuksia, ettei tiukin juhlaetiketti yleensä koske niitä.
Päivittäin pukua käyttäville Pynttäri suosittelee vähintään kolmen puvun omistamista, jotta puvut saavat levätä riittävästi käyttökertojen välissä.
”Henkarin pitää olla tarpeeksi tukevarakenteinen, jotta takin hartiat saavat tukea ja pysyvät ryhdissä. Ja housujen pitää roikkua pitkinä.”
Normaalivartaloiselle sopii solakka paita
Kauluspaidan koko ilmoitetaan kirjain–numero-yhdistelmällä, jossa numero tarkoittaa kauluksen ympärysmittaa senttimetreissä. Kaulus on sopiva, kun yksi sormi mahtuu kauluksen ja kaulan väliin silloin, kun kaulus on napitettu kiinni.
Kokomerkinnän kirjain ilmaisee erityyppisiä vartaloita. Yleisimmät ovat B (solakka), C (normaali) ja D (tanakka).
Koska monet C-koonkin paidat ovat varsin telttamaisia, Pynttäri suosittelee myös normaalivartaloisille yleensä B-koon paitaa. B-kirjaimen sijasta paidassa voi olla myös teksti ”slim”.
Myös kaulusmalleja on erilaisia. Niistä juhliin sopimattomana on perinteisesti pidetty buttondown-kaulusta, jossa kauluksen kärjet on kiinnitetty napeilla paitaan.
Tästäkin etiketistä voi Pynttärin mukaan ylioppilasjuhlissa joustaa. Samoin valkolakin saaja voi valita värikkään tai raidallisen paidan, vaikka ”ainoa oikea” juhlapaita onkin valkoinen.
Kravattipakkokaan ei Pynttärin mukaan koske rentoja kesäjuhlia. Jos kuitenkin solmii kravatin, mikä on sen oikea korkeus?
”Sen pitää jäädä hieman housunvyötärön yläpuolelle.”