vierailija
Nyt on vapaata 3päivää.
Maataan sohvalla.
Lapset pelaa.
Soitin monet tutut läpi ja kysyin jos tulisimme tai haluaisiko he tulla kylään.
Ei ketään.
Ei yhtään ketään.
Olen tuijottanut itseäni peilistä. Pakkohan se vika on meidän perheessä oltava.
Aikuissa siis.
Meidän perheellä ei ole tulevaisuutta.
Meitä ei haluta mihinkään.
Meillä ei ole tukiverkkoa.
Kukaan ei koskaan soita lapsille: mitä kuuluu?
Kukaan ei ole kiinnostunut meistä.
Minä en jaksa äitinä enään.
Kyyneleet vaan valuu.
Voisimme tehdä yhdessä perheenä ja kokea.
Mutta en jaksa. En yksin.
Mietin, että milloin me pudottiin kaikesta pois?
Miksi?
Mitä tein väärin?
Katson lapsia ja säälin.
Minulla ei ole antaa heille mallia normaalisti tapahtuvasta kyläilystä.
Kaikki muuttui kun aloin perhepäivähoitajaksi.
Kukaan ei enään käynyt. En tajua miksi.
Harmittaa valintani.
Olen pahoillani lasteni puolesta.
Maataan sohvalla.
Lapset pelaa.
Soitin monet tutut läpi ja kysyin jos tulisimme tai haluaisiko he tulla kylään.
Ei ketään.
Ei yhtään ketään.
Olen tuijottanut itseäni peilistä. Pakkohan se vika on meidän perheessä oltava.
Aikuissa siis.
Meidän perheellä ei ole tulevaisuutta.
Meitä ei haluta mihinkään.
Meillä ei ole tukiverkkoa.
Kukaan ei koskaan soita lapsille: mitä kuuluu?
Kukaan ei ole kiinnostunut meistä.
Minä en jaksa äitinä enään.
Kyyneleet vaan valuu.
Voisimme tehdä yhdessä perheenä ja kokea.
Mutta en jaksa. En yksin.
Mietin, että milloin me pudottiin kaikesta pois?
Miksi?
Mitä tein väärin?
Katson lapsia ja säälin.
Minulla ei ole antaa heille mallia normaalisti tapahtuvasta kyläilystä.
Kaikki muuttui kun aloin perhepäivähoitajaksi.
Kukaan ei enään käynyt. En tajua miksi.
Harmittaa valintani.
Olen pahoillani lasteni puolesta.