Täähän on oikeesti tosi monimutkainen kuvio, jos ajattelee raamatullisuutta.
Jos Suomi olisi täysin kristitty valtio ja jos tää homma menisi raamatullisesti (otan esikuvaksi VT:n juutalaisvaltion koska UT:ssa kristittyä valtiota ei kerinny syntyä), niin avuntarvitsijat otettaisiin vastaan ja hyysättäisiin, mut niiden ei annettaisi harjoittaa uskontoaan julkisesti (kotielämäähän ei voi valvoa), ainakaan turvapaikan, ja varsinkaan kansalaisuuden saatuaan.
Ei olisi erillisyä islam-uskonnonpetusta koulussa muslimilapsille. Lisäksi siinä olisi kovat evankelioinnit joka vaiheessa.
En ole varma, mutta ehkä se menisi jopa niin että ei edes sallittaisi kuulumista mihinkään muuhun uskontokuntaan kuin kristinuskoon.
Eli ei menisi ihan YK:n suoman uskontovapauden mukaan...siis ihmisiä autettaisiin, mutta pitkällä aikavälillä ne eivät saisi tuoda vierasta uskoa maahamme. Perusteluna se, että se vieras usko vie helvettiin, eli ikuisuusnäkökulmasta se islamin kieltäminen on rakkautta. Ymmärrän jos muslimivaltiossa he ajattelevat taas samalla tavalla mutta niin että islam on ainut sallittu.
NO, homma kusee tai kauniisti sanottuna pissii, koska
-muslimeja ei vaadita Suomeen tultuaan jättämään uskontoaan
-vastassa on löperöjä luterilaisia jotka ei uskalla evankelioida; mutta hyvä JOS oikeasti ovat saaneet joitakuita kääntymään oikeaan uskoon
-onko kristinuskoon kääntyneen muslimin usko varmistettu vai ovatko nimellisiä uskovia, käännynnäisiä turvapaikan takia? Se lukee Raamatussakin että pitää varmistaa että seurakuntalainen on oikeasti uskossa. Uskottelu ei ole uskoa. Rippikoulusta pääsee vuosittain tuhansittain muka uskovia suomalaisia nuoria, koska vastaavat konfirmaatiossa "kyllä", mutta sydän ei ole mukana.
-kansalaisuuden saatuaan muslimit saavat äänestää, ja tietty äänestävät muita muslimeja, eli demokratia on tässä kohdin huono juttu.
-muslimit on kovia lisääntymään, kun taas suomalainen miettii "tekiskö 2 vai 3 lasta?"
