"Jätä se sika"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Aika usein palstalla neuvotaan jotain naista jättämään miehensä ("sian"), kun mies on syyllistynyt johonkin paheksuttavaksi katsottavaan toimintaan (joka saattaa olla hyvinkin pientä, mutta silti mammojen mielestä periaatteellisesti tärkeää).

Tässä unohdetaan kuitenkin se, että kaikilta uuden miehen löytäminen ei käy tuosta vaan niin, että se uusi mies vaikka on kainalossa jo seuraavana viikonloppuna. Jotkut löytävät potentiaalisen ja halukkaan mieskandidaatin ehkä vain joka kymmenes vuosi tai harvemmin.

Jos vaikka 30-vuotias nainen saadaan "jättämään se sika", niin se saattaa samalla tarkoittaa tämän naisen lapsihaaveiden kaatumista, kun uutta miestä ei suurella todennäköisyydellä löydy ainakaan ennen vaihdevuosia. Siinä voi sitten miettiä, että olisiko mieluummin kannattanut kestää se yksittäinen loukkaus tai läpsäisy riidan tiimellyksessä sen sijaan, että valitsee vuosien yksinäisyyden.
 
No ei kai elämässä ole pakko olla se joku jossain. Voihan sitä elellä ilman parisuhdettakin (y) Moni porskuttaa sinkkuina varsin tyytyväisinä, ollen vastuussa vaan itsestään (ja mahdollisesta jälkikasvustaan)
 
Niin, että parempi sitkutella huonossa parisuhteessa. o_O Lyöminen on aina väärin eikä se lupaa hyvää parisuhteen jatkolle. Joissakin tapauksissa ei todellakaan kannata jäädä odottamaan seuraavaa lyöntiä. Kun ikävä kyllä se toinen lyönti monesti tulee.

Mun mielestä parempi olla yksin ja vaikkapa lapsettomana kuin elää huonossa parisuhteessa. En ymmärrä miksi pitäisi pilata ainoa elämänsä ihmisen kanssa joka on tehnyt väärin sua kohtaan. Enkä nyt tarkoita jotakin pientä tekoa vaan isoja juttuja: lyömistä, pettämistä.

Itse erosin lapseni isästä 13 vuotta sitten. Siinä välissä oli pari lyhyttä seurustelua jotka loppuivat parin kuukauden jälkeen. Nykyisen miehen kanssa olen ollut nyt 4 vuotta ja olen edelleen sen ikäinen, että voin saada lisää lapsia. Iso perhe kun oli haave, mutta ei se mennyt niin. Nyt riittää kun saisin edes yhden lapsen lisää.

Olisin vain hajottanut itseni henkisesti jos olisin lapsien toivossa jäänyt suhteeseen miehen kanssa jota en enää rakastanut. Ei mies ollut lyönyt, pettänyt tms., mutta en vain rakastanut häntä enää. Ahdisti koko parisuhde hänen kanssaan ja tunsin olevani vangittu. En mä pysty elämään toisen kanssa jos en rakasta häntä.
 
Niin, että parempi sitkutella huonossa parisuhteessa. o_O Lyöminen on aina väärin eikä se lupaa hyvää parisuhteen jatkolle. Joissakin tapauksissa ei todellakaan kannata jäädä odottamaan seuraavaa lyöntiä. Kun ikävä kyllä se toinen lyönti monesti tulee.

Mun mielestä parempi olla yksin ja vaikkapa lapsettomana kuin elää huonossa parisuhteessa. En ymmärrä miksi pitäisi pilata ainoa elämänsä ihmisen kanssa joka on tehnyt väärin sua kohtaan. Enkä nyt tarkoita jotakin pientä tekoa vaan isoja juttuja: lyömistä, pettämistä.

Tietenkin toisen lyöminen ja haukkuminen on väärin. Mutta siinä pitäisi kyllä vähän miettiä sitäkin, että minkä verran se oikeasti itseä haittaa, jos mies vaikka pari kertaa vuodessa läpsäisee ja sanoo ääliöksi? Jos siis parisuhteessa muuten menee ihan ok ja on mukavaa. Onko se oikeasti niin kamala kokemus, että kaikki muu on syytä romuttaa, jotta siitä pääsisi eroon? Elämässä on paljon muitakin huonoja ja ikäviä asioita, eikä niistä siltä välttämättä silti olla pyrkimässä eroon hinnalla millä hyvänsä.
 
Ei kai kukaan tosissaan jätä pelkän palstalta luetun "Jätä se sika" kommentin perusteella. Joskus se voi olla ihan paikallaankin, mutta on ihan hyvä miettiä sitä jättämisvaihtoehtokin. Kannattaa miettiä mitä suhteeltaan haluaa ja miten edetä sen kanssa vai onko aika puhaltaa peli poikki kokonaan.
 
Ei kai kukaan tosissaan jätä pelkän palstalta luetun "Jätä se sika" kommentin perusteella. Joskus se voi olla ihan paikallaankin, mutta on ihan hyvä miettiä sitä jättämisvaihtoehtokin. Kannattaa miettiä mitä suhteeltaan haluaa ja miten edetä sen kanssa vai onko aika puhaltaa peli poikki kokonaan.

Minä tulin kerran palstalle ja kysyin neuvoa imuripussin valintaan. Joku kirjoitti että mieheni on sika ja että mun pitäisi jättää hänet. Uskoin häntä ja jätin mieheni. Nyt olen katunut päätöstäni. En enää uskalla kysyä neuvoa imuripussien valintaan.
 
Aika usein palstalla neuvotaan jotain naista jättämään miehensä ("sian"), kun mies on syyllistynyt johonkin paheksuttavaksi katsottavaan toimintaan (joka saattaa olla hyvinkin pientä, mutta silti mammojen mielestä periaatteellisesti tärkeää).

Tässä unohdetaan kuitenkin se, että kaikilta uuden miehen löytäminen ei käy tuosta vaan niin, että se uusi mies vaikka on kainalossa jo seuraavana viikonloppuna. Jotkut löytävät potentiaalisen ja halukkaan mieskandidaatin ehkä vain joka kymmenes vuosi tai harvemmin.

Jos vaikka 30-vuotias nainen saadaan "jättämään se sika", niin se saattaa samalla tarkoittaa tämän naisen lapsihaaveiden kaatumista, kun uutta miestä ei suurella todennäköisyydellä löydy ainakaan ennen vaihdevuosia. Siinä voi sitten miettiä, että olisiko mieluummin kannattanut kestää se yksittäinen loukkaus tai läpsäisy riidan tiimellyksessä sen sijaan, että valitsee vuosien yksinäisyyden.

Se on tietty sitten oma valinta, jos tykkää tyytyä johonkuhun.
Itse en ole tyytynyt enkä missään nimessä haluaisi olla se, johon on tyydytty paremman puutteessa.
Mulle puoliso on enemmän kuin siittäjä. Jos sopivaa puolisoa ei olisi, niin lapset olisi voinut siittää ilman sitäkin.

Ja miten niin ei ole helppoa saada miestä. Rumimpia joutuu potkimaan irti lahkeesta kokoajan.
 
  • Tykkää
Reactions: Softy
Tietenkin toisen lyöminen ja haukkuminen on väärin. Mutta siinä pitäisi kyllä vähän miettiä sitäkin, että minkä verran se oikeasti itseä haittaa, jos mies vaikka pari kertaa vuodessa läpsäisee ja sanoo ääliöksi? Jos siis parisuhteessa muuten menee ihan ok ja on mukavaa. Onko se oikeasti niin kamala kokemus, että kaikki muu on syytä romuttaa, jotta siitä pääsisi eroon? Elämässä on paljon muitakin huonoja ja ikäviä asioita, eikä niistä siltä välttämättä silti olla pyrkimässä eroon hinnalla millä hyvänsä.
täh!?? mitä mä just luin?

Lyöminen on sellainen kokemus että sen takia todellakin voi erota. Jo ensimmäisen iskun jälkeen. Suosittelen sinullekin, vaikka ilmeisesti olet niitä jotka uskottelee että se miehesi antama isku silloin tällöin on ok. SE EI OLE OK! Varsinkin vielä jos lapset on siinä sairaassa pelissä mukana ja saa mallin a) että on ok että mies/nainen lyö... ja b ) on ok jäädä suhteeseen ottamaan iskuja vastaan.

Se on sitten eri juttu jos "jätä se sika"-kortti vedetään kehiin kun mies on jättänyt roskapussin viemättä, tai unohtanut vaimon nimipäivän tai ollut sen kerran vähän turhan kännissä anopin juhlissa... ne on niitä elämän "aina ei mee putkeen" juttuja joista voi ja monasti kannattakin yrittää päästä yli.

Kuten joku täällä jo sanoi, mieluummin yksin ja vaikka lapsetonna kuin ihmisen kanssa joka lyö!!! Ja jos ei pysty olemaan yksin niin hankkii apua koska kyse mitä suuremmalla todnäköisyydellä on läheisriippuvaisuudesta (usein se suuri syy miksi naiset jää suhteisiin vaikka saavat toistuvasti turpaansa)
 
Ehkä se sinulle on helppoa. Mutta monelle muulle ei ole, ja näiden on ihan yhtä vaikea eläytyä siihen tilanteeseen, että se jollekin voi olla helppoa.
Miksi ei voi olla yksi? Miksi on pakko olla parisuhteessa jossa sinua lyödään?

Jos sanot että lasten vuoksi, että niitä saisi niin se on äärimmäisen itsekästä. Haluaisitko olla sellainen lapsi jonka äiti on niin tossukka että antaa isä läimiä mennen tullen ja pitää sitä normaalina?? Arvaappa pelkääkö se lapsi tuota? Voin kertoa että se on kamalaa. Ihan omasta kokemuksesta, väkivaltaisen isän lapsena.
 
täh!?? mitä mä just luin?

Lyöminen on sellainen kokemus että sen takia todellakin voi erota. Jo ensimmäisen iskun jälkeen. Suosittelen sinullekin, vaikka ilmeisesti olet niitä jotka uskottelee että se miehesi antama isku silloin tällöin on ok. SE EI OLE OK! Varsinkin vielä jos lapset on siinä sairaassa pelissä mukana ja saa mallin a) että on ok että mies/nainen lyö... ja b ) on ok jäädä suhteeseen ottamaan iskuja vastaan.

Lyömistä on hyvin monenlaista ja on aikamoista järjen köyhyyttä pitää vaikka pientä läpsäisyä käsivarrelle millään tasolla esimerkiksi puukotukseen rinnastettavana asiana.

Jos sinuun kohdistetaan vakavaa väkivaltaa kuten se puukotus, niin sitten se tietysti on sellainen asia, jota ei ole syytä katsella yhtään enempää.

Toisaalta toisessa ääripäässä (kuten siinä pienessä läpsäisyssä) on syytä miettiä minkä verran haittaa ja harmia siitä oikeasti on, eikä mennä periaatepohjalta mihinkään suhteettomiin reaktioihin.

Myös kaikki muukin on syytä asettaa omaan kontekstiinsa tervettä järkeä käyttäen. Esim. munille potkiminen on paljon vakavampi juttu kuin käsilaukulla läimäisy ja johtaa kaiken logiikan mukaan erilaiseen reaktioon.
 
Miksi ei voi olla yksi? Miksi on pakko olla parisuhteessa jossa sinua lyödään?

Jos sanot että lasten vuoksi, että niitä saisi niin se on äärimmäisen itsekästä. Haluaisitko olla sellainen lapsi jonka äiti on niin tossukka että antaa isä läimiä mennen tullen ja pitää sitä normaalina?? Arvaappa pelkääkö se lapsi tuota? Voin kertoa että se on kamalaa. Ihan omasta kokemuksesta, väkivaltaisen isän lapsena.

Jospa otetaan havainnollistamistarkoituksessa ääriesimerkki: Täysin normaalin perheen täysin normaali mies esimerkiksi hyvin väsyneessä ja stressaantuneessa tilassa tai vaikka kännissä kerran töytäisee vaimoaan kevyehkösti. Miksi ihmeessä siitä menisi parisuhde pilalle ja kaikki hyvät asiat nollaantuisivat, varsinkin jos mies myöhemmin pyytää anteeksi? Ja edelleen, miksi ihmeessä se töytäisy pitäisi ottaa jonain liki maailmanlopun asiana, vaikka se ei edes sattunut juurikaan? Ja millä lailla lasten elämä menee siitä pilalle varsinkaan, jos eivät edes nähneet koko tapausta?
 
Jospa otetaan havainnollistamistarkoituksessa ääriesimerkki: Täysin normaalin perheen täysin normaali mies esimerkiksi hyvin väsyneessä ja stressaantuneessa tilassa tai vaikka kännissä kerran töytäisee vaimoaan kevyehkösti. Miksi ihmeessä siitä menisi parisuhde pilalle ja kaikki hyvät asiat nollaantuisivat, varsinkin jos mies myöhemmin pyytää anteeksi? Ja edelleen, miksi ihmeessä se töytäisy pitäisi ottaa jonain liki maailmanlopun asiana, vaikka se ei edes sattunut juurikaan? Ja millä lailla lasten elämä menee siitä pilalle varsinkaan, jos eivät edes nähneet koko tapausta?
Yritätkö sinä jotenkin nyt puolustella miestäsi vai oletko kenties se joka on tuuppinut? Mies tai nainen, kumpi nyt sitten oletkaan.

Minulle ainakin on itsestään selvä ettei toista lyödä/tuupita tai läpsitä. Ei lapsia. Ei aikuisia. Ei koskaan. EI edes kännissä. Siksipä kyllä tuo nousi todellakin aiheeksi. Vallankin jos toistuu sen toisen kerran, jos yhden vielä jotenkin antaisi anteeksi. Kyllä se vaan on niin että haluan luottaa siihen että minulla on oikeus olla kokematta väkivaltaa RAKKAIMMAN IHMISEN KOHDALLA.
 
Yritätkö sinä jotenkin nyt puolustella miestäsi vai oletko kenties se joka on tuuppinut? Mies tai nainen, kumpi nyt sitten oletkaan.

Minulle ainakin on itsestään selvä ettei toista lyödä/tuupita tai läpsitä. Ei lapsia. Ei aikuisia. Ei koskaan. EI edes kännissä. Siksipä kyllä tuo nousi todellakin aiheeksi. Vallankin jos toistuu sen toisen kerran, jos yhden vielä jotenkin antaisi anteeksi. Kyllä se vaan on niin että haluan luottaa siihen että minulla on oikeus olla kokematta väkivaltaa RAKKAIMMAN IHMISEN KOHDALLA.
Aika outoa, että pidät väkivaltaa noin äärettömän kamalana asiana.

Onko reaktio sama myös lasten kohdalla? Jos naapurin Nico-Petteri pari kertaa heittää lapsesi silmiin hiekkaa niin lapsesi ei koskaan enää saa leikkiä tämän kanssa vaikka haluaisi, ja teet Nico-Petteristä ls-ilmon?
 
Aika outoa, että pidät väkivaltaa noin äärettömän kamalana asiana.

Onko reaktio sama myös lasten kohdalla? Jos naapurin Nico-Petteri pari kertaa heittää lapsesi silmiin hiekkaa niin lapsesi ei koskaan enää saa leikkiä tämän kanssa vaikka haluaisi, ja teet Nico-Petteristä ls-ilmon?
Kukahan täällä on outo?

Jatka provoiluasi....hauskaa päivän jatkoa ja toivottavasti tänä iltana et kovin montaa iskua saa siltä ihanalta puolisoltasi.
 
Jos vaikka 30-vuotias nainen saadaan "jättämään se sika", niin se saattaa samalla tarkoittaa tämän naisen lapsihaaveiden kaatumista, kun uutta miestä ei suurella todennäköisyydellä löydy ainakaan ennen vaihdevuosia. Siinä voi sitten miettiä, että olisiko mieluummin kannattanut kestää se yksittäinen loukkaus tai läpsäisy riidan tiimellyksessä sen sijaan, että valitsee vuosien yksinäisyyden.

Niin kyllä uusi mies varmasti löytyy, mutta mulkkuja yhtä kaikki. En tarkoita että se uusi mies läpsäisee riidan tiimellyksessä, mutta sekin jättää boxerit vessan lattialle, pönttöön jarruraidat ja sekin tykkää juoda kaljaa. Myös se uusi mies on liian laiska tiskikoneen tyhjentämisessä ja sekään ei pidä siitä, että sunnuntaina pitää mennä sun vanhemmille päiväkahville.

Vikoja kaivaessa kannattaa asiat laittaa perspektiiviin. Väkivalta ei ole ok, mutta kun vaimo heitti mua suutuspäissään avaimilla (pikkujouluista kotiuduttuaan :D ), niin en mä avioeroa sen takia ottanut. Jos se uusi nainen ei heitäkään avaimilla, niin jollain se kuitenkin heittää :D
 
Vikoja kaivaessa kannattaa asiat laittaa perspektiiviin. Väkivalta ei ole ok, mutta kun vaimo heitti mua suutuspäissään avaimilla (pikkujouluista kotiuduttuaan :D ), niin en mä avioeroa sen takia ottanut. Jos se uusi nainen ei heitäkään avaimilla, niin jollain se kuitenkin heittää :D
Mutta etkö tajua, että myös avaimilla heittäminen on väkivaltaa? Sinun olisi tullut tuon tilanteen johdosta välittömästi paeta turvakotiin ja ottaa ero. Sillä ei ole mitään merkitystä miten hyvä vaimo muuten on, koska tuo harjoitettu väkivalta teki hänestä automaattisesti täydellisen hirviön, jonka kanssa eläminen on helvettiä nyt ja aina. :eek::D Näin siis ainakin palstan mukaan...
 
Tietenkin toisen lyöminen ja haukkuminen on väärin. Mutta siinä pitäisi kyllä vähän miettiä sitäkin, että minkä verran se oikeasti itseä haittaa, jos mies vaikka pari kertaa vuodessa läpsäisee ja sanoo ääliöksi? Jos siis parisuhteessa muuten menee ihan ok ja on mukavaa. Onko se oikeasti niin kamala kokemus, että kaikki muu on syytä romuttaa, jotta siitä pääsisi eroon? Elämässä on paljon muitakin huonoja ja ikäviä asioita, eikä niistä siltä välttämättä silti olla pyrkimässä eroon hinnalla millä hyvänsä.
On.
 
Aika outoa, että pidät väkivaltaa noin äärettömän kamalana asiana.

Onko reaktio sama myös lasten kohdalla? Jos naapurin Nico-Petteri pari kertaa heittää lapsesi silmiin hiekkaa niin lapsesi ei koskaan enää saa leikkiä tämän kanssa vaikka haluaisi, ja teet Nico-Petteristä ls-ilmon?
Niin, jos haluat pariutua lapsentasoisen ihmisen kanssa, niin mikäs siinä. Useimmat nyt kuitenkin haluavat kumppanikseen aikuisen ihmisen.
 
Jospa otetaan havainnollistamistarkoituksessa ääriesimerkki: Täysin normaalin perheen täysin normaali mies esimerkiksi hyvin väsyneessä ja stressaantuneessa tilassa tai vaikka kännissä kerran töytäisee vaimoaan kevyehkösti. Miksi ihmeessä siitä menisi parisuhde pilalle ja kaikki hyvät asiat nollaantuisivat, varsinkin jos mies myöhemmin pyytää anteeksi? Ja edelleen, miksi ihmeessä se töytäisy pitäisi ottaa jonain liki maailmanlopun asiana, vaikka se ei edes sattunut juurikaan? Ja millä lailla lasten elämä menee siitä pilalle varsinkaan, jos eivät edes nähneet koko tapausta?
No tuossa on nyt niin monta seikkaa. Ensinnäkin, jo yksi töytäisy riittää horjuttamaan sitä suhdetta, jos toinen sen jälkeen pelkää, milloin töytäisy toistuu. Samoin se kyllä horjuttaa kuvaa toisesta järkevänä, itsehillintään kykenevänä ihmisenä. En kyllä ylipäänsä haluaisi olla ihmisen kanssa, joka juo itsensä niin känniin, ettei enää hallitse tekojaan. Eikä kyse ole edes niinkään fyysisestä sattumisesta, mutta kyllä toisen lyöminen sattuu enemmän henkisellä tasolla.
 
Ei sille oikeasti ole mitään reaalimaailman syytä, miksi lievä väkivalta kuten töytäisy pitäisi ottaa sen vakavammin kuin vastaava lievä sanallinenkaan loukkaus. Tai pelätä sen toistumista yhteen sen enempää kuin sen sanallisenkaan loukkauksen.

Se jos henkilöllä on joku punaviherfeministinen tms ideologia joka käskee toimimaan näin epäloogisesti on sitten tietysti eri asia.
 

Yhteistyössä