A
Alma 35v
Vieras
Te voitte kirjoittaa muistakin leluista jos haluatte, vaikka minä kirjoitan vain pehmoleluista.
Pehmolelut, siinä olisi aihe, josta voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan, jos voisin (ja mistä sen koskaan tietää, ehkä joskus kirjoitankin kirjan kyseisetä aiheesta). Varmasti tosi monet pitävät minua jotenkin outona,
ehkä jopa jotekin jälkeenjääneenä tai jotain, kun kuitenkin täytän tänä vuonna jo 36 vuotta ja rakastan pehmoleluja yhä. No, mne vain sattuvat olemaan niin ihania ja onhan maailmassa paljon muitakin keräilykohteita kuin pehmolelut, jota jotkut voivat pitää vähän outona. Minulla esimerkiksi erityisesti lapseni ei voi lainkaan käsittää tätä kiinnostustani pehmolelluihin.
Minulla oli tietysti lapsena paljon pehmoleluja, mutta valitettavasti tulin (typerä kun olin) toimittaneeksi ne kaikki kaatopaikalle, kun muutin 19-vuotiaana asumaan yksin. Tätä en anna itselelni ikinä anteeksi. Heitin silloin sentään pois monta vanhaa ystävää, jotka olivat olleet luonani jo ainakin 15 vuotta.
Uudemman kerran ihastuin pehmoleluihin vuonna 2001, kun olin 20-vuotias. Silloin näin eräällä kirpputorilla ruskeanvalkoisen nallekarhun, joka maksoi 20 markkaa, eli nykyrahassa noin 3,35 euroa.
Ostin sen itselleni, nimesin sen Puppeliiniksi ja se on ollut siitä lähtien ensimmäinen nykyisistä pehmoleluistani ja siksi se on kaikkien muiden pehmolelujeni johtaja.
Nyt minulle on tullut myös paljon muita pehmoleluja, joista useilla on nimi ja oma luonteensa. Usein lelun nimi kuvastaa kyseisen lelun luonnetta, jonka olen lelulle kehitellyt. On esimerkiksi ruskeanvalkoinen koira nimeltä Surku (surumielinen ja ujo yksilö), Dille (kaikkien muiden pehmojen "isoisä", joka on rauhallinen ja
kunnioitettava herrasmies), Prinsessa Itkuriikka (kärsineen näköinen, suurimaksi osaksi valkoinen nalle), Tuska-koira (jolla on huvittavan iso pää, erityisesti kuono ja isot korvat), Surku Parkuliini,
(Surkun pikkuveli), Fantti-norsu, tiikeripehmo nimeltä Pepunkarva, nallepariskunta nimeltä Vauva ja Kakara (muuten samanlaiset,
paitsi että Kakara on vaaleanruskea ja Vauva valkoinen), nalleaksoset Pesispää ja Pallomaha (jotka ovat nekin muuten samanlaiset, paitsi että
Pesispää on valkoinen ja Pallomaha tummanruskea), KissankulmanEemeli-apina (villi ja vauhdikas poikavauva) ja eilen kirpputorilta 50 euron hintaan hankittu pieni Nasu-pehmo, joka tottelee nyt nimeä Nasu. Siis tiedättehän te Nalle Puhin ja hänen ystävänsä, joiden joukossa on Nasu.
Tämä eilen ostettu pehmo on siis Nalle Puhin Nasun näköinen. Olenkon pitkään haaveillut Nalle Puh-pehmolelusta, mutta kun en ole vielä syystä tai toisesta Nalle Puh-pehmoa ostanut, niin onpahan ainakin Nasu.
Seuraavaksi varmaan ostan Nalle Puh-pehmon, kunhan säästän rahaa, niin voin ostaa sitten vähän isomman Nalle Puh-pehmon. Saa sitten nähdä, miten lapseni (14v, 10v, 3v ja 1v) reagoivat siihen hankintaan :-D .
Pehmolelut, siinä olisi aihe, josta voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan, jos voisin (ja mistä sen koskaan tietää, ehkä joskus kirjoitankin kirjan kyseisetä aiheesta). Varmasti tosi monet pitävät minua jotenkin outona,
ehkä jopa jotekin jälkeenjääneenä tai jotain, kun kuitenkin täytän tänä vuonna jo 36 vuotta ja rakastan pehmoleluja yhä. No, mne vain sattuvat olemaan niin ihania ja onhan maailmassa paljon muitakin keräilykohteita kuin pehmolelut, jota jotkut voivat pitää vähän outona. Minulla esimerkiksi erityisesti lapseni ei voi lainkaan käsittää tätä kiinnostustani pehmolelluihin.
Minulla oli tietysti lapsena paljon pehmoleluja, mutta valitettavasti tulin (typerä kun olin) toimittaneeksi ne kaikki kaatopaikalle, kun muutin 19-vuotiaana asumaan yksin. Tätä en anna itselelni ikinä anteeksi. Heitin silloin sentään pois monta vanhaa ystävää, jotka olivat olleet luonani jo ainakin 15 vuotta.
Uudemman kerran ihastuin pehmoleluihin vuonna 2001, kun olin 20-vuotias. Silloin näin eräällä kirpputorilla ruskeanvalkoisen nallekarhun, joka maksoi 20 markkaa, eli nykyrahassa noin 3,35 euroa.
Ostin sen itselleni, nimesin sen Puppeliiniksi ja se on ollut siitä lähtien ensimmäinen nykyisistä pehmoleluistani ja siksi se on kaikkien muiden pehmolelujeni johtaja.
Nyt minulle on tullut myös paljon muita pehmoleluja, joista useilla on nimi ja oma luonteensa. Usein lelun nimi kuvastaa kyseisen lelun luonnetta, jonka olen lelulle kehitellyt. On esimerkiksi ruskeanvalkoinen koira nimeltä Surku (surumielinen ja ujo yksilö), Dille (kaikkien muiden pehmojen "isoisä", joka on rauhallinen ja
kunnioitettava herrasmies), Prinsessa Itkuriikka (kärsineen näköinen, suurimaksi osaksi valkoinen nalle), Tuska-koira (jolla on huvittavan iso pää, erityisesti kuono ja isot korvat), Surku Parkuliini,
(Surkun pikkuveli), Fantti-norsu, tiikeripehmo nimeltä Pepunkarva, nallepariskunta nimeltä Vauva ja Kakara (muuten samanlaiset,
paitsi että Kakara on vaaleanruskea ja Vauva valkoinen), nalleaksoset Pesispää ja Pallomaha (jotka ovat nekin muuten samanlaiset, paitsi että
Pesispää on valkoinen ja Pallomaha tummanruskea), KissankulmanEemeli-apina (villi ja vauhdikas poikavauva) ja eilen kirpputorilta 50 euron hintaan hankittu pieni Nasu-pehmo, joka tottelee nyt nimeä Nasu. Siis tiedättehän te Nalle Puhin ja hänen ystävänsä, joiden joukossa on Nasu.
Tämä eilen ostettu pehmo on siis Nalle Puhin Nasun näköinen. Olenkon pitkään haaveillut Nalle Puh-pehmolelusta, mutta kun en ole vielä syystä tai toisesta Nalle Puh-pehmoa ostanut, niin onpahan ainakin Nasu.
Seuraavaksi varmaan ostan Nalle Puh-pehmon, kunhan säästän rahaa, niin voin ostaa sitten vähän isomman Nalle Puh-pehmon. Saa sitten nähdä, miten lapseni (14v, 10v, 3v ja 1v) reagoivat siihen hankintaan :-D .
Olen lahjoittanut suurimman osan niistä pois, enää muutama jäljellä. Ei oikein ollut mitään paikkaa, missä niitä säilyttäisin.
