Vanhan ajan ranskanleipä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja maitokaupan juoksutyttö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

maitokaupan juoksutyttö

Vieras
Tuli ihmeelliset muistot mieleen. Mustan miten nuorena sain kipaista Elannossa ostamassa tuoreen ransakanleivän. Yhdeltä tuli aina Elannon auto kaupalle ja toi tavaraa kauppaan. Tuoretta leipää ja muuta. Kaupassa myyjätäti kääräisi ranskiksen valkoiseen paperiin ja kuittasi vastakirjaan hinnan. Ei mikään ollut silloin niin hyvää kuin uunituore ranskanleipä voilla. Ja jos sattui saamaan siihen päälle vielä siivun lauantaimakkaraa, niin voi sitä ihanuutta. Maitolasi kruunasi kaiken.
Nyt alkoi tekemään mieli samaa, mutta ei siihen enää ole mahdollisuutta. Ennen oli kaikki ihanaa.
 
  • Tykkää
Reactions: *¿*, Rmrm ja Nelda
Täällä kanssa välillä hirveä ranskanleipäikävä.
Nykyään ei tahdo hyvää ranskista enää kaupasta löytää, kun pitää olla terveellistä ja ihmeellistä ja vähintään jotain hemmetin pellavarouhetta ripoteltu päälle.
Ja sitten kun onnistuu hyvän ranskiksen löytämään, pilaa päässä nalkuttava ääni koko makunautinnon, että "kamalaa höttöleipää, niin epäterveellistä, sama kun pullaa söisi makkaralla" jne jne :p
 
Ranskista saa, mutta sekin sitkeää muoviin pakattua. Samoja muistaja minullakin ajasta, jolloin oli irtomaitoa, myyjä tiskin takana käärimässä kaiken pakettiin. Kynällä merkkasi johonkin paperin kulmaan ostoksien hinnat ja lopuksi laski yhteen ja löi kassakoneeseen. Kuitti säilytettiin tarkkaan, sillä kuitit laskettiin kotona vuodenvaihteessa yhteen ja sitten sai summan perusteella palautusta palautusta. Näin ennen ainakin Elannossa. Ranskis oli rapeakuorista ja lauantaimakkara oli makkaraa eikä mitään laktoositonta lisäainetuotetta.
 
No hyi ranskanpullaa, sitä oli aina lapsuudessa kotona :sick: Joskus aikuisena syönyt sitä makrillien kanssa, parempaa oli kuin paahtoleivän päällä.

Toinen, mitä piti aina syödä, oli setsuuri ja en voi sietää mausteisia leipiä. :sick:
 
Vanhanajan ranskis, -se oli lapselle mieleen. Ja tosiaan lauantaimakkarasiivut päälle. Se oli niin tyylikäskin koko ranskis siistillä pitkällä viillolla pituussuunnassa. Sitten se viillon koholla oleva reuna, sen rapeus oli huippua. Joskus sai sitten edamia myös josta huolella oli kuorittu se punainen vahakuori pois.
 
  • Tykkää
Reactions: Onja
Tuli ihmeelliset muistot mieleen. Mustan miten nuorena sain kipaista Elannossa ostamassa tuoreen ransakanleivän. Yhdeltä tuli aina Elannon auto kaupalle ja toi tavaraa kauppaan. Tuoretta leipää ja muuta. Kaupassa myyjätäti kääräisi ranskiksen valkoiseen paperiin ja kuittasi vastakirjaan hinnan. Ei mikään ollut silloin niin hyvää kuin uunituore ranskanleipä voilla. Ja jos sattui saamaan siihen päälle vielä siivun lauantaimakkaraa, niin voi sitä ihanuutta. Maitolasi kruunasi kaiken.
Nyt alkoi tekemään mieli samaa, mutta ei siihen enää ole mahdollisuutta. Ennen oli kaikki ihanaa.

Sitten joskus myöhemmin ranskiksesta tehtiin valkosipulileipää, viiltoja lähes pohjaan asti ja sinne voita ja runsaasti valkosipulia, leipä folioon ja uuniin tai grilliin.
 
Sitten joskus myöhemmin ranskiksesta tehtiin valkosipulileipää, viiltoja lähes pohjaan asti ja sinne voita ja runsaasti valkosipulia, leipä folioon ja uuniin tai grilliin.
Eikö ne olleet sitten jo batonkeja? Minusta niitä on nykyään niissä pitkulaisissa paperipusseissa ja pahan makuisiksi menneissä puolivalmisteissa pakattuina tyhiöpakkaukseen joita itse sitten käytetään uunissa.
 

Yhteistyössä