En oo aikasemmin avautunu täällä asiasta, mutta sama kai son tulla kaapista ulos. Mulla on diagnosoitu PTSD/dissosiaatiohäiriö, ja niiden myötä epävakaa ja semihäiriintynyt tunne-elämä ja vaikeuksia luoda läheisiä ihmissuhteita. Oonhan mä pirtsakka ja reipas lähtemään ihmisten kans ulos ja tapaamaan tyyppejä jne, mutkumutku. Ihmissuhdetaipaleella on ollu urpoja ja kuspäitä, mut on siihen joukkoon mahtunu muutama oikeasti potentiaalinenkin tapaus, mutta oon sitten dissoissa vetäny itse hommat puihin "for no reason", koska en kykene aina toiminaan rationaalisesti ihmissuhteisiin liittyvissä tilanteissa. Tohtorin kirjottamassa diagnoosissa luki muistaakseni jotakuinkin näin, että "kadottaa yhteyden kokevaan ja tuntevaan minäänsä", mikä tarkottaa käytännössä sitä, et pahimpien dissojen aikana käyttäydyn kuin eri ihminen enkä osaa kontrolloida itseäni normaalisti.
Mä tulisin mielummin jätetyks vaikka kymmenen kertaa lisää, ku ryssisin hyvän ihmissuhteenalun omalla käytökselläni vastoin tahtoani.
Et näin helppoo on elämä, ku on nuori ja saa kenet vaan.
Kiitos ja anteeksi.
Nimim. mielenterveysongelmainen