Tuntuvimmat lailliset keinot rangaista lasta

Uhkailu, kiristäminen, palkitseminen ja manipulointi.

 

On se nykynulikoille, aattelepa ite, kun ne joutuu sunnuntaiaamusta heräämään ja lähtemään vasten tahtoaan pelikonsoleidensa ääreltä kirkoon veisaamaan

Kyllä se klo 10 tekee tiukkaa tämmöiselle keski-iän kynnyksellä olevallekin, siksi suosin kirkon iltajameja.
Mutta mummot ja papat jaksaa nousta aikaisin. Istuvat varmaan eteisessä ulkovetimissä jo 8 aikaan.

 

Vähissä on, kun nykyään tunnetaan pahoinpitely fyysistä väkivaltaa käyttämättä, ja matalin tuottamuksellisuusaste on se kun on perusteltua syytä olettaa toiminta vahingolliseksi.

Pahoinpitely on lain mukaan toki mahdollinen fyysistä väkivaltaa käyttämättä, mutta silloinkin luonnollisesti vaaditaan kivun tuottaminen tai terveyden vahingoittaminen. Esimerkiksi pippurisumutten suihkuttaminen toisen silmiin on pahoinpitely vaikka siinä ei käytetäkään fyysistä väkivaltaa sanan kirjaimellisessa merkityksessä.

 

Rehellistä pohdintaa. Kasvatus ilman keinotekoisia rangaistuksia onnistuu, kun on tehnyt vain sen verran lapsia kuin jaksa kunnolla kasvattaa. Aikuinen on silloin lapsen huonon käytöksen syy, mutta ylpeys estää aikuista katsomasta peiliin. Helpompaa on kostaa sille lapselle se oma pettymys siihen, ettei perhe-elämä ollutkaan sitä mitä sitä etukäteen kuvitteli.

Huomatkaa, että tässäkin aloituksessa pointtina on aiheuttaa lapselle pahaa mieltä. Oppimisesta, lapsen ohjaamisesta, lapsen moraalisen ajattelun tukemisesta ja empatian kehittämisestä ei kukaan ole puhunut, koska noin yleisesti ottaen se ei ole tärkeää vanhemmille, joille lapsen rankaiseminen on tärkeä kasvatuskeino. Heidän pointtinsa on näyttää lapselle se, kenellä on perheessä eniten valtaa, ei tukea lapsen kasvua. Heillä on se katse tukevasti omassa navassa, siinä omassa ärtymyksessä ja väsymyksessä ja laiskuudessa kun ei vaan viitsitä valvoa ja ohjata omaa lasta. Se, onko se kasvattamista, onkin mielenkiintoinen kysymys.

Vaikka lasta kuinka valvoisi, ohjaisi ja neuvoisi niin se ei silti läheskään koko aikaa todennäköisesti ole ihmisiksi ja tottele vanhempiaan/tarhan tätejä/opettajia. Lapsella kun on asia nimeltä oma tahto niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä. Sen takia tarvitaan myös niitä rangaistuksia, joidenkin yksilöiden kohdalla enemmän, joidenkin vähemmän.

 

Saako vyötä/remmiä enää käyttää, jos se varsinainen remmillä läppäisy on ihan muodollisen kevyt? Tuossa rangaistuksessa oli ymmärtääkseni ainakin isommille lapsille fyysistä kipua paljon suurempi rangaistus se, että piti nöyrtyä ja alistua ottamaan rangaistus vastaan.

 

Pahoinpitely on lain mukaan toki mahdollinen fyysistä väkivaltaa käyttämättä, mutta silloinkin luonnollisesti vaaditaan kivun tuottaminen tai terveyden vahingoittaminen. Esimerkiksi pippurisumutten suihkuttaminen toisen silmiin on pahoinpitely vaikka siinä ei käytetäkään fyysistä väkivaltaa sanan kirjaimellisessa merkityksessä.

Kyllä, mutta terveyttä on henkinenkin terveys, joten esim. eristäminen (äärimmilleen viety aresti, mökötys) ja nöyryytykseen perustuvat menetelmät (tietyllä tapaa toteutettu jäähy, nurkassaseisotus tai esim. julkinen nolaus) kuuluvat tähän kategoriaan. Ja hovia myöten on puitu esim. onko iltapalalla perseilleen lapsen lähettäminen syömättä nukkumaan pahoinpitelyä. En tiedä, riippuu tapauksesta, mutta ei ole yksinkertaista.

Mutta en mä kyllä omien lasten kanssa toimiessa mieti näitä juridiikan näkökulmasta vaan lapsen.

 

Vaikka lasta kuinka valvoisi, ohjaisi ja neuvoisi niin se ei silti läheskään koko aikaa todennäköisesti ole ihmisiksi ja tottele vanhempiaan/tarhan tätejä/opettajia. Lapsella kun on asia nimeltä oma tahto niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä. Sen takia tarvitaan myös niitä rangaistuksia, joidenkin yksilöiden kohdalla enemmän, joidenkin vähemmän.

Tarvitaanko varmasti? Vai voisiko, edes teoriatasolla, toimia vain rehellinen tunneilmaisu (osoitetaan millaista mielipahaa / suuttumusta / harmia lapsen toiminta on aiheuttanut ja kenelle), tarvittaessa lapsen rajojen tarkistus (jos ei osaa ulkoilla valvomatta pitää ulkoilla valvotusti, mun mielestä tää ei ole sen enempää rangaistus kuin muukaan jos et yksin osaa niin autetaan, esim. ei kieltäytyvän 3-vuotiaan pukeminen ole rangaistus vaan aikuisen vastuunotto) sekä määrätietoinen ohjaus niihin toivottuihin toimintatapoihin (esim. keskustelu miten olisi pitänyt toimia ja miten voisi nyt korvata möhlittyään).

 

Kyllä, mutta terveyttä on henkinenkin terveys, joten esim. eristäminen (äärimmilleen viety aresti, mökötys) ja nöyryytykseen perustuvat menetelmät (tietyllä tapaa toteutettu jäähy, nurkassaseisotus tai esim. julkinen nolaus) kuuluvat tähän kategoriaan. Ja hovia myöten on puitu esim. onko iltapalalla perseilleen lapsen lähettäminen syömättä nukkumaan pahoinpitelyä. En tiedä, riippuu tapauksesta, mutta ei ole yksinkertaista.

Mutta en mä kyllä omien lasten kanssa toimiessa mieti näitä juridiikan näkökulmasta vaan lapsen.

Ei "terveyden vahingoittamisen" tulkintaa voi laajentaa noin pitkälle kuin mitä kuvaat. Jos näin olisi, niin ylipäätään pahan mielen tuottaminen lapselle (tyyliin: et saa katsoa tv:tä kun riehuit) olisi laitonta koska senkin voi erittäin laajassa mielessä tulkita lapsen henkisen terveyden vahingoittamiseksi. Tämä ei taatusti ole lainsäätäjän tarkoitus eikä oikeus ja kohtuus.

Käytännössä tuollaisesta tuskin tulisi syytettä muussa kuin siinä tapauksessa, jos lapsella todettaisiin lääkärin toimesta jokin diagnosoitavissa (nimettävissä) oleva mielenterveyden ongelma, josta olisi selvät todisteet että vanhemmat ovat tietoisella toiminnallaan sen lapselle aiheuttaneet. Tässä puhuttaneen äärimmäisistä marginaalitapauksista, joissa pitäviä todisteita on lisäksi tyypillisesti hyvin vaikea hankkia.

Lisäksi näihin asioihin liittyy toki aina se, että poliisi ei ole kaikkitietävä, vaan heidän tulee saada asioista jotakin kautta tieto ja edelleen todisteet (yleisin tiedonantaja tällaisissa kysymyksissä lienee katkera ex-puoliso) sekä edelleen omata riittävät resurssit lähteä tutkimaan tapausta. Poliisilla on niukasti resursseja nykyään ja mistään pikkujutuista harvemmin tulee kenellekään syytettä paitsi siinä tapauksessa jos todisteet ovat alusta alkaen aika selvät eikä kallista tutkinta-aparaattia tarvitse laittaa pyörimään.

 

Ei "terveyden vahingoittamisen" tulkintaa voi laajentaa noin pitkälle kuin mitä kuvaat. Jos näin olisi, niin ylipäätään pahan mielen tuottaminen lapselle (tyyliin: et saa katsoa tv:tä kun riehuit) olisi laitonta koska senkin voi erittäin laajassa mielessä tulkita lapsen henkisen terveyden vahingoittamiseksi. Tämä ei taatusti ole lainsäätäjän tarkoitus eikä oikeus ja kohtuus.

Käytännössä tuollaisesta tuskin tulisi syytettä muussa kuin siinä tapauksessa, jos lapsella todettaisiin lääkärin toimesta jokin diagnosoitavissa (nimettävissä) oleva mielenterveyden ongelma, josta olisi selvät todisteet että vanhemmat ovat tietoisella toiminnallaan sen lapselle aiheuttaneet. Tässä puhuttaneen äärimmäisistä marginaalitapauksista, joissa pitäviä todisteita on lisäksi tyypillisesti hyvin vaikea hankkia.

Lisäksi näihin asioihin liittyy toki aina se, että poliisi ei ole kaikkitietävä, vaan heidän tulee saada asioista jotakin kautta tieto ja edelleen todisteet (yleisin tiedonantaja tällaisissa kysymyksissä lienee katkera ex-puoliso) sekä edelleen omata riittävät resurssit lähteä tutkimaan tapausta. Poliisilla on niukasti resursseja nykyään ja mistään pikkujutuista harvemmin tulee kenellekään syytettä paitsi siinä tapauksessa jos todisteet ovat alusta alkaen aika selvät eikä kallista tutkinta-aparaattia tarvitse laittaa pyörimään.

Joo siinä olet kyllä oikeassa että lääkäri siihen tarvitaan todistamaan onko toiminta vahingoittanut henkistä terveyttä, ei mutua. Sepä tässä kimuranttia, kun sama toiminta, esimerkiksi se eristäminen, on eri motiivein ja eri mittakaavoissa joko ihan validia kasvatusta tai toisessa ääripäässä henkistä väkivaltaa ja rikoslainkin silmissä pahoinpitelyä.Tosin usein nämä "fyysistä väkivaltaa käyttämättä" suoritetut pahoinpitelyt tulee niiden fyysistä väkivaltaa käyttäen suoritettujen kylkiäisinä.

 

Tarvitaanko varmasti? Vai voisiko, edes teoriatasolla, toimia vain rehellinen tunneilmaisu (osoitetaan millaista mielipahaa / suuttumusta / harmia lapsen toiminta on aiheuttanut ja kenelle), tarvittaessa lapsen rajojen tarkistus (jos ei osaa ulkoilla valvomatta pitää ulkoilla valvotusti, mun mielestä tää ei ole sen enempää rangaistus kuin muukaan jos et yksin osaa niin autetaan, esim. ei kieltäytyvän 3-vuotiaan pukeminen ole rangaistus vaan aikuisen vastuunotto) sekä määrätietoinen ohjaus niihin toivottuihin toimintatapoihin (esim. keskustelu miten olisi pitänyt toimia ja miten voisi nyt korvata möhlittyään).

Kyllä kasvatus ilman rangaistuksia toimii joidenkin lasten kohdalla, mutta nämä ovat selvässä vähemmistössä. Tässä puhutaan poikkeuksellisen kilteistä ja mukautuvaisista yksilöistä.

Useimpiin lapsiin pätee se, että he osaavat olla halutessaan välittämättä siitä toisen tunneilmaisusta. Erityisesti kun lasten kokema empatia ei ole yleensä läheskään aikuisen tasolla.

Useimmissa tottelemattomuuden tapauksissa lasta ei myöskään ole suoraan fyysisesti mahdollista estää käyttäytymästä huonosti, tyyliin että jos käyttäytyy huonosti jossain niin sitten ei esimerkiksi pääse siihen kyseiseen paikkaan. Esimerkiksi jos kyse on lapsen puheista, niin lapsen suun tukkiminen suukapulalla tms. ei luonnollisesti ole mikään vaihtoehto ja hyvin usein lasta ei myöskään pysty siirtämään puheen kantaman ulkopuolelle. Jos lapsi tällaisessa tilanteessa kieltäytyy lopettamasta käskyistä ja selityksistä huolimatta kiellettyjä (esim. toisille pahaa mieltä aiheuttavia) puheitaan, niin vaikea lasta on siihen painostaa muulla kuin jollain yleisluontoisella rangaistuksella.

Mitä kieltäytyvän 3v:n pukemiseen taas tulee, niin siinä on iso riski, että vanhempi päätyy lapsensa hyväksikäyttämäksi. Lapsi saattaa tosiasiassa nimenomaan haluta, että vanhempi pukee tai riisuu tämän, ja kiukuttelu ja kieltäytyminen tekemästä sitä itse on vain keino saada vanhempi toimimaan juuri niin.

 

Joo siinä olet kyllä oikeassa että lääkäri siihen tarvitaan todistamaan onko toiminta vahingoittanut henkistä terveyttä, ei mutua. Sepä tässä kimuranttia, kun sama toiminta, esimerkiksi se eristäminen, on eri motiivein ja eri mittakaavoissa joko ihan validia kasvatusta tai toisessa ääripäässä henkistä väkivaltaa ja rikoslainkin silmissä pahoinpitelyä.Tosin usein nämä "fyysistä väkivaltaa käyttämättä" suoritetut pahoinpitelyt tulee niiden fyysistä väkivaltaa käyttäen suoritettujen kylkiäisinä.

Millaista olisi sellainen lapsen eristäminen, joka aikaansaa tälle diagnosoitavissa olevan mielenterveyden ongelman? Epäilisin, että siinä puhutaan jostain hyvin pitkäaikaisesta ja toistuvasta sulkemisesta pimeään komeroon ja vastaavasta. Ääri-ilmiöistä joka tapauksessa, ts. sen tason toiminnasta jota yleinen mielipide ei ole pitänyt hyväksyttävänä edes vanhoina aikoina.

 

Millaista olisi sellainen lapsen eristäminen, joka aikaansaa tälle diagnosoitavissa olevan mielenterveyden ongelman? Epäilisin, että siinä puhutaan jostain hyvin pitkäaikaisesta ja toistuvasta sulkemisesta pimeään komeroon ja vastaavasta. Ääri-ilmiöistä joka tapauksessa, ts. sen tason toiminnasta jota yleinen mielipide ei ole pitänyt hyväksyttävänä edes vanhoina aikoina.

Sitä en osaa määritellä, kun en ole lääkäri, enkä muuten juristikaan. Mutta perheessä on parikin tuomaria ja tiedän heidän työssään törmänneen siihen rajanvedon vaikeuteen (ja toki syyttäjän ja puolustuksen lääkärit on eri mieltä), joten uskon että simppeliä se ei ole.

Kyllähän posttraumaattisen stressireaktion saa aika vähästä jos oikealta lääkäriltä kysyy Ja sitten taas, jos unohdetaan juridiikka, niin kyllä esimerkiksi systemaattisen syyllistävä kasvatus on mielenterveyttä uhkaavaa vaikka tuntuu olevan monille normia eikä varmasti riittäisi mihinkään tuomioon.

 

Sitä kädet ylhäällä seisottajaa odotellessa....

Täällä ollaan, mutta en kyllä jaksa alkaa väitellä kanssasi asiasta enää uudestaan...

 

Yksikään lapsi ei tarvitse rangaistusta. Jokainen lapsi tarvitsee vanhemman, joka osaa kasvattaa. Menkää itseenne ja hankkikaa apua!

 

Yksikään lapsi ei tarvitse rangaistusta. Jokainen lapsi tarvitsee vanhemman, joka osaa kasvattaa. Menkää itseenne ja hankkikaa apua!

Kukaan ihminen ei tarvitse rangaistusta! Poistetaan rangaistukset niin koittaa uskomaton harmonian ja rauhan aika! Kukaan ei enää ikinä tee toiselle mitään sellaista mistä toinen ei tykkää! Kaadetaan vankiloiden muurit ja avataan sellien ovat!

 

Kukaan ihminen ei tarvitse rangaistusta! Poistetaan rangaistukset niin koittaa uskomaton harmonian ja rauhan aika! Kukaan ei enää ikinä tee toiselle mitään sellaista mistä toinen ei tykkää! Kaadetaan vankiloiden muurit ja avataan sellien ovat!

Aikuinen tekee tekonsa tietoisesti. Lasten kuritus taas perustuu sellaiseen loogiseen virhepäätelmään, että lapsi kykenee samanlaiseen ajatteluun ja päättelyyn kuin aikuinenkin, ja pelkkää vittumaisuuttaan on hankala ja keskeneräinen pieni ihminen.

Lasten fyysinen kuritus keskittyy meillä pieniin lapsiin. Tämä tässä meidän kulttuurissa on hyvin vastenmielistä. Käydään sen metrin mittaisen ihmisen kimppuun, eikä edes yritetä ymmärtää, missä kehitysvaiheessa lapsen aivot ovat, miten ne toimivat ja miten lapsi hahmottaa maailmaa. Lapsen maailmasta katsoen aikuisen käytös voi olla hyvinkin vaikeasti ennakoitavaa ja arvaamatonta, koska hän ei vielä kykene ajattelemaan kuin aikuinen. Koska aivot ovat vielä kehittymässä, eivätkä ne toiminnot, jotka auttavat jäsentämään maailmaa, ole vielä kehittyneet. Tällainen yksinkertainen biologinen tosiseikka on monelle vanhemmalle niin vaikea käsittää, että mieluummin retuutetaan sitä uhmaikäistä jäähylle ja nurkkaan ja tukistellaan ja läpsitään, kuin käytettäisiin niitä omia aivoja ja mietittäisiin vähän.

Ne vanhemmat, jotka ovat tehneet lapsia itseään varten, suojaksi maailmaa vastaan, kurittavat lapsiaan eniten. Ollaan niin pettyneitä siihen, ettei lapsi hoivaakaan vanhempaansa, ei korvaa vanhemman huonoa lapsuutta ja huonoja ihmissuhteita ja huonoa itsetuntoa. Ei ollutkaan vanhemman jatke, joka heijastelee vain vanhemman toiveita ja tarpeita. Heille se on kasvatusta, muiden silmissä se on oman kasvun ja itsekritiikin puutetta.

 

Aikuinen tekee tekonsa tietoisesti. Lasten kuritus taas perustuu sellaiseen loogiseen virhepäätelmään, että lapsi kykenee samanlaiseen ajatteluun ja päättelyyn kuin aikuinenkin, ja pelkkää vittumaisuuttaan on hankala ja keskeneräinen pieni ihminen.

Lasten fyysinen kuritus keskittyy meillä pieniin lapsiin. Tämä tässä meidän kulttuurissa on hyvin vastenmielistä. Käydään sen metrin mittaisen ihmisen kimppuun, eikä edes yritetä ymmärtää, missä kehitysvaiheessa lapsen aivot ovat, miten ne toimivat ja miten lapsi hahmottaa maailmaa. Lapsen maailmasta katsoen aikuisen käytös voi olla hyvinkin vaikeasti ennakoitavaa ja arvaamatonta, koska hän ei vielä kykene ajattelemaan kuin aikuinen. Koska aivot ovat vielä kehittymässä, eivätkä ne toiminnot, jotka auttavat jäsentämään maailmaa, ole vielä kehittyneet. Tällainen yksinkertainen biologinen tosiseikka on monelle vanhemmalle niin vaikea käsittää, että mieluummin retuutetaan sitä uhmaikäistä jäähylle ja nurkkaan ja tukistellaan ja läpsitään, kuin käytettäisiin niitä omia aivoja ja mietittäisiin vähän.

Aika vahvasti lapsen älykkyyttä aliarvioiva saa olla, jos väittää, ettei lapsi kykenisi tietoisesti rikkomaan sääntöjä ja määräyksiä, hyvin tietäen että aiheuttaa toisille vahinkoa ja tekee kiellettyjä juttuja. Tällaista käytöstä on jo taaperoikäisestä lähtien.

Toki lapsen kyky hahmottaa asioita ja niiden seurauksia on heikompi kuin aikuisella, mutta toisaalta ne säännöt ja määräykset luonnollisesti sovitetaan ikätasoon ja muutenkin katsotaan milloin teko todennäköisesti johtui ymmärtämättömyydestä ja milloin se taas oli selkeästi tietoinen/tahallinen.

Luonnollisesti esimerkiksi jäähytys ja tukistaminen keskittyvät keinoina pieniin, koska vaikkapa johonkin esiteini-ikäiseen niiden vaikutus on aikalailla nolla. Vanhempaa lasta voi tilanteen vaatiessa rangaista muulla tavoin (vaikka kotiarestilla).

 

Isommalla lapsella saattaisivat toimia "sakot". Eli lapsen rahoista vähennetään jokin tietty summa rikkomuksen mukaan, ja jos lapsella taas ei ole varaa maksaa "sakkoa" niin tili menee miinukselle ja raha vähennetään tulevista tuloista.

 

Aika vahvasti lapsen älykkyyttä aliarvioiva saa olla, jos väittää, ettei lapsi kykenisi tietoisesti rikkomaan sääntöjä ja määräyksiä, hyvin tietäen että aiheuttaa toisille vahinkoa ja tekee kiellettyjä juttuja. Tällaista käytöstä on jo taaperoikäisestä lähtien.

Toki lapsen kyky hahmottaa asioita ja niiden seurauksia on heikompi kuin aikuisella, mutta toisaalta ne säännöt ja määräykset luonnollisesti sovitetaan ikätasoon ja muutenkin katsotaan milloin teko todennäköisesti johtui ymmärtämättömyydestä ja milloin se taas oli selkeästi tietoinen/tahallinen.

Luonnollisesti esimerkiksi jäähytys ja tukistaminen keskittyvät keinoina pieniin, koska vaikkapa johonkin esiteini-ikäiseen niiden vaikutus on aikalailla nolla. Vanhempaa lasta voi tilanteen vaatiessa rangaista muulla tavoin (vaikka kotiarestilla).

Jäähytystä ja tukistamista ei mitenkään voi rinnastaa. Kannattaa opetella jäähyttäminen! Vaikka lapsi ei älyllisesti tajua kaikkea, se ei tarkoita sitä, että hän voi käyttäytyä miten tahansa. Pienelle lapselle aletaan opettaa, mikä on soveliasta ja mikä ei. Esim. toisia ihmisiä ei lyödä. - Jos lyö, lapsi viedään jäähypaikkaan, laskeudutaan lapsen tasolle ja katsotaan lasta silmiin. Kerrotaan: "Toisia ei lyödä. Olet tässä, koska löit." - Sitten ajastimella suhteessa minuutti per ikävuosi eli 3-vuotias istuu rauhallisesti 3 min. Jos lapsi poistuu paikalta, hänet viedään sinne sanomatta mitään. Odotetaan, että lapsi istuu sen 3 min. Sitten jälleen puhutaan lapselle katsekontaktin kera ja kehotetaan lasta pyytämään anteeksi. Kun anteeksipyyntö on tullut niin, että aikuinen huomaa lapsen todella tarkoittavan, mitä sanoi, halataan ja palataan normaaleihin puuhiin.

 

Jäähytystä ja tukistamista ei mitenkään voi rinnastaa. Kannattaa opetella jäähyttäminen! Vaikka lapsi ei älyllisesti tajua kaikkea, se ei tarkoita sitä, että hän voi käyttäytyä miten tahansa. Pienelle lapselle aletaan opettaa, mikä on soveliasta ja mikä ei. Esim. toisia ihmisiä ei lyödä. - Jos lyö, lapsi viedään jäähypaikkaan, laskeudutaan lapsen tasolle ja katsotaan lasta silmiin. Kerrotaan: "Toisia ei lyödä. Olet tässä, koska löit." - Sitten ajastimella suhteessa minuutti per ikävuosi eli 3-vuotias istuu rauhallisesti 3 min. Jos lapsi poistuu paikalta, hänet viedään sinne sanomatta mitään. Odotetaan, että lapsi istuu sen 3 min. Sitten jälleen puhutaan lapselle katsekontaktin kera ja kehotetaan lasta pyytämään anteeksi. Kun anteeksipyyntö on tullut niin, että aikuinen huomaa lapsen todella tarkoittavan, mitä sanoi, halataan ja palataan normaaleihin puuhiin.

Ei jäähyttäminen toimi kaikkien kohdalla. Lapsesta saattaa jopa tulla entistä villimpi sen seurauksena. Toisaalta minuutti per ikävuosi ei myöskään usein riitä ajanjaksona. Paljon parempi on tarkkailla milloin lapsessa alkaa tapahtua asennemuutosta katuvaan suuntaan ja sitten istuttaa vielä ainakin minuutti-pari sen päälle, jonka jälkeen asia puhutaan selväksi.

Tukistaminen taas on ihan kokeilemisen arvoinen keino jos tuntuu, että jäähy ei lapseen tehoa. Luonnollisesti sitä ei tehdä sellaisessa tilanteessa missä vanhemman pinna on katkennut tai hän ei muuten pysty hillitsemään itseään, eikä se saa mennä liiallisuuksiin. Tukistamisen jälkeen (ihan niin kuin jäähynkin tai muiden seuraamusten jälkeen) keskustellaan lapsen kanssa siitä miksi piti rangaista, siitä miten jatkossa pitää käyttäytyä ja sovitaan asia.