lapsen kaverin vanhemman tavasta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Ala-asteikäisellä lapsellani on paljon kavereita, joiden kanssa sopivat menonsa ja kyläilynsä aika keskenään ja ovat aktiivisia. Sitten on yksi kaveri, jonka kanssa lapsi ei juuri kaveeraa koulun ulkopuolella omatoimisesti, mutta jonka vanhemmalla on tapana tulla sanomaan lapselleni, että "x voi tulla silloin ja silloin teille". Sitten tuo kaveri on koko iltapäivän ja illan meillä, eikä oikein innostu esim. ulkoilusta. Ei lapsi osaa sanoa tälle vanhemmalle ei, mutta minulle on kotona vähän ihmetellyt, että hän olisi oikeasti halunnut tehdä jotain muuta.

Kerran huomautin jo tästä tuolle vanhemmalle, että antaisi lasten sopia kyläilynsä keskenään ja oma-aloitteisesti. Hän kuitenkin loukkaantui tästä tosi kovasti (kielenkäyttö oli karkeaa).

Onko kenelläkään ollut vastaavaa, mitä ajatuksia herättää, onko hyviä neuvoja hoitaa tämä asiallisesti ja kaikkien kannalta onnistuneesti....?
 
Kokemusta ei moisesta ole,mutta sanoisin kyllä että jos lasten kesken sopiminen ei hänelle sovi niin sitten sovitaan aikuisten kesken viestillä yms. ei noin että vieras aikuinen sanelee lapselle.
 
En reagoisi mitenkään. Aika kuluu ja lapsi kasvaa ja alkaa itse sopia kyläilyistään ja ongelma on sillä korjattu. Tuo äiti voi olla huolissaan lapsensa kavereisuhteista ja itse sosiaalisesti rajoittunut, masentunut tai muuten vaan pihalla ja kömpelö näistä kirjoittamattomista säännöistä. Silloin ihminen kokee asiallisenkin sanomisen torjunnaksi ja uhaksi ja ylireagoi siihen. Se johtuu ihan siis siitä miten aivot tulkitsevat todellisuuden masentuneina, ylirasittuneina tai jos ihmisellä on tietyntyyppisiä autismin kirjoon kuuluvia oireita, kuten aika monella ihmisellä kuitenkin on. En alkaisi säätämään tällaisesta asiasta kenenkään lapsen vanhemman kanssa, kun ongelma viimeistään vuodessa ratkeaa ennestään.

Minulla on se politiikka, että ala-asteella on hyvä vaan, että lapset liikkuu porukassa, että oppivat olemaan porukassa. Aivan sama vaikka ei kaikkien kanssa niin oltaisikaan bestiksiä. Murrosiässä ne kaverisuhteet on kuitenkin kaikki kriisissä. Mitä useampaan lapseen omalla lapsella on silloin jo jonkinlainen kontakti, sen paremmin se murrosikä ja sen sosiaaliset jännitteet menevät.
 

Yhteistyössä