Ketkä on nyt reppanoita?Voi voi reppanoita
Ai Teemu petti? No, ehkä huomasi, että tyttöystävä on enemmän kiinnostunut tytöistä.Siinä vielä kun olivat pari Teemu & Saara. Mutta miksihän petti, todellinen aarre olisi miehellä ollut!
Voisiko selitys olla se, että ovat tavallisia naisia? Ei suurin osa heteronaisistakaan juuri heistä eroa. Eikä esim. se Sourin kumppani edes ole mitenkään miehen näköinen. Ei lyhyt tukka tee ihmisestä miehen näköistä - muutenhan suurin osa heteronaisista olisi miehen näköisiä.Niin...mikä näitä lesbopareja vaivaa, kun sen naisellisemman osapuolen pitää hommata joku puoliksi mieheltä näyttävä kumppani?
Ovat usein ensin kokeilleet miehiä eli ovat bissejä, mutta kun ei ole loksahtanut/ovat hassahtaneet itsekkäisiin miehiin, mut pakkoko sitä naiseenkaan on vaihtaa.
Eivät ole vaan löytäneet kunnon MIESTÄ, kunnollista, rehellistä.
Niin kuin Katariina Sourikin. Mikä ihmeen Lauri Tähkän lookissa oleva nainen on puolisona?
*oksu*
Koska suurimmalla ihmisillä on elämässään ollut jotain ongelmia. Varsinkin, jos on kyse yli 30-vuotiaista, niin siihen 30 ikävuoteen mahtuu todennäköisesti ainakin yksi ongelmallinen ihmissuhde ja ties mitä muuta vastoinkäymistä. En tunne yhtään heteroakaan, jolla olisi kaikki mennyt aina putkeen ja kenenkään läheisen kanssa ei koskaan olisi ollut mitään ongelmaa.Inisköön nyt joku sateenkaarityyppejä puolusteleva vaikka mitä "ei rakkautta saa tuomita", mutta miks mä aina luen siitä että homoseksuaalisuhteita ennen on ollut joku edeltävä trauma niillä ihmisillä? Joko vanhempien kanssa tai aikuisena omassa heterosuhteessa.
Tiedän että on ehjän lapsuuden omaavia homoja ja jotka lapsuudestaan asti on olleet 100% homoja, mut osa sateenkaariporukoiden suhteista olisi korjattavissa pienellä panostuksella itsensä hoidattamiseen ja kunnollisen heteropuolison löytämisellä.
Mä olen tottunut siihen että traumat ja ongelmat hoidetaan puuttumalla niihin alkuperäisiin ongelmiin eikä hommaamalla korvaavaa juttua.Koska suurimmalla ihmisillä on elämässään ollut jotain ongelmia. Varsinkin, jos on kyse yli 30-vuotiaista, niin siihen 30 ikävuoteen mahtuu todennäköisesti ainakin yksi ongelmallinen ihmissuhde ja ties mitä muuta vastoinkäymistä. En tunne yhtään heteroakaan, jolla olisi kaikki mennyt aina putkeen ja kenenkään läheisen kanssa ei koskaan olisi ollut mitään ongelmaa.
Ihan höpöhöpöä nuo sinun eheytyshourailusi. Mutta vaikka se olisi tottakin, niin mitä sitten? Jos ihminen tykkää olla homoseksuaali, niin mitä sitä turhia ruveta panostamaan heteropuolison löytämiseen. Ei se heterous mikään tavoite ole. Kun palstaa lukee, niin aika ongelmallisia tuntuvat usein ne heterosuhteetkin olevan, joten jos on löytänyt samaa sukupuolta olevan kumppanin, jonka kanssa on onnellinen, niin miksi sekoittaa pakkaa? Vanha palstakliseehän on, että "ei se vaihtamalla parane" - sitä voisi hiukan soveltaen käyttää tässäkin.
Todellakin se tuntuu minusta hullulta. Usein se, että biseksuaali valitsee miehen, on toki ihan vilpittömästi sielunkumppanin löytämistä, kuten muillakin. Mutta joskus kyse voi olla siitäkin, että mieluummin vaan valitaan se norminmukainen, tavallinen, kun ei uskalleta tehdä niinkuin itse haluaisi. Ja se taas ei ole aikuismaista käytöstä. Aikuisuutta ja kypsyyttää on se, että uskaltaa seistä omilla jaloillaan ja kulkea omaa tietään, ja että valitsee kumppanin sen mukaan, kenet itse haluaa, eikä sen mukaan, mikä on norminmukaista. Joskus se heterosuhteen valitseminen voi olla luovuttamista.Mä olen tottunut siihen että traumat ja ongelmat hoidetaan puuttumalla niihin alkuperäisiin ongelmiin eikä hommaamalla korvaavaa juttua.
Jos mulla on vaikka rajariitoja naapurini kanssa ja ne ongelmat ois hyvä kohtata, niin en mä sivuuta sitä helposti hengaamalla toisen naapurin kanssa.
Ja tämä koskee varsinkin bissejä, joita on iso osa ihmisistä ja jotka pystyvät helpommin sompailemaan sen kanssa kummanko kanssa ovat. Homosuhteeseen vaihtaminen on kuin luovuttamista.
Olen mäkin rakastunut kaksi kertaa naiseen. He ovat tuntuneet turvallisislta sielunkumppaneilta, lämpimiltä. Mutta en mä äitiäni halua enää hakea, yksi pari tissejä lapsuudessa riittää mulle.
Miehen valitseminen on aikuisuutta, kypsyyttä. Vaikka tää tuntuisi susta hullulta.
Ja ne bissethän ei voi koskaan löytää mainitsemiasi rakkautta, kumppanuutta ja halua ihan heterosuhteesta kun vaan vähän enemmän yrittäisivät?[
Todellakin se tuntuu minusta hullulta. Usein se, että biseksuaali valitsee miehen, on toki ihan vilpittömästi sielunkumppanin löytämistä, kuten muillakin. Mutta joskus kyse voi olla siitäkin, että mieluummin vaan valitaan se norminmukainen, tavallinen, kun ei uskalleta tehdä niinkuin itse haluaisi. Ja se taas ei ole aikuismaista käytöstä. Aikuisuutta ja kypsyyttää on se, että uskaltaa seistä omilla jaloillaan ja kulkea omaa tietään, ja että valitsee kumppanin sen mukaan, kenet itse haluaa, eikä sen mukaan, mikä on norminmukaista. Joskus se heterosuhteen valitseminen voi olla luovuttamista.
Ja kuten sanoin, kaikilla on ongelmia, myös heteroilla. Onko heteroiden kohdalla perisuhde ongelmien kompensoimista? Ehkäpä kaikkien pitäisi pysyä sitten sinkkuina???
Sulle voi tulla yllätyksenä se, että suurimmalle osalle bi- tai lesbonaisista se parisuhde ei suinkaan ole "ongelmien hoitamista", vaan kyse on rakkaudesta, kumppanuudesta ja halusta toista ihmistä kohtaan, kuten suurimmalla osalla heteroitakin. Toki pieni osa niin lesboista kuin heteroista voi hakea suhteelta jotain kompensaatiota menneisyytensä ongelmiin, mutta se on eri asia.
Biseksuaalisuutta on eri asiteista. Varmaan teoriassa aika moni bi voisi löytää kumppanin miehestäkin. Mutta ei parisuhde ja rakkaus sellaista ole, että kuka tahansa käy. Yleensä ihminen rakastuu yhteen ja haluaa olla hänen kanssaan, ja tällöin muut tuntuvat valjuilta korvikkeilta. Jos biseksuaali nainen sattuu rakastumaan naiseen, niin silloin hän löysi kumppanin naisesta. Ei sitä niin vaan vaihdeta toiseen. Eihän heteronainenkaan ajattele, että voisi sen oman miehensä vaihtaa johonkin toiseen mieheen, että ihan sama kenen kanssa on.Ja ne bissethän ei voi koskaan löytää mainitsemiasi rakkautta, kumppanuutta ja halua ihan heterosuhteesta kun vaan vähän enemmän yrittäisivät?
No se on sinun valintasi. Joku toinen valitsee toisin.Tietysti jonkun naisen kanssa olisi mullakin helpompaa. Ymmärrän naisten ajattelua enemmän kuin miesten. Mutta ne upeat naiset on tarkoitettu vain ystäviksi, ei heihin tartte enemmän sekaantua.
Niin, me ajatellemme tästä eri tavalla, koska sinulle heteroseksuaalisuus on normi ja pakko, minulle ei.Jos tulee ihastumisia samaan sukupuoleen niin niistä ei tartte kenenkään välittää, antaa mennä ohi. Ihmisen ajatus ja tunteet ei mene aina suoraviivaisesti vaan käy välillä ojan kautta.
Mutta jos/kun sun motto on "mitään ei saa eriarvoistaa jos se ei satuta ketään", niin turha mun on sun kans väitellä. Silloin kaikki on sallittua jos se vaan ei ole laitonta ja kohdistuu samanarvoiseen ihmiseen.
Vaikka sanot sitä aikuismaiseksi ajatteluksi niin saman sateenkaarimantran hokemista sulla on kuin muillakin.
Sanoinko jo?Biseksuaalisuutta on eri asiteista. Varmaan teoriassa aika moni bi voisi löytää kumppanin miehestäkin. Mutta ei parisuhde ja rakkaus sellaista ole, että kuka tahansa käy. Yleensä ihminen rakastuu yhteen ja haluaa olla hänen kanssaan, ja tällöin muut tuntuvat valjuilta korvikkeilta. Jos biseksuaali nainen sattuu rakastumaan naiseen, niin silloin hän löysi kumppanin naisesta. Ei sitä niin vaan vaihdeta toiseen. Eihän heteronainenkaan ajattele, että voisi sen oman miehensä vaihtaa johonkin toiseen mieheen, että ihan sama kenen kanssa on.
Toki on sitten binaisia, jotka haluavat nimenomaan olla naisen kanssa. Ja heillä on siihen haluun oikeus. Ja hyvä vaan, kun tietävät mitä tahtovat.
No se on sinun valintasi. Joku toinen valitsee toisin.
Niin, me ajatellemme tästä eri tavalla, koska sinulle heteroseksuaalisuus on normi ja pakko, minulle ei.
Niin onkin. Ja tiedän, että tästä aiheesta keskustelu on turhaa, mutta tulin oikomaan noita sinun vinoutuneita käsityksiäsi siitä, että nimenomaan homoseksuaaleilla olisi traumoja tai että heille parisuhde olisi jotain ongelmien purkua. Ei se sitä ole enempää kuin heteroillekaan.Sanoinko jo?
Jos sun ajatukset on "hänellä on siihen oikeus" ja "se on hänen valintansa" niin meidän on turha keskustella.
Mäkin saan syödä vaikka kilon p*skaa kuivatettuna ja friteerattuna aamupalaksi mutta eri asia onko se tervettä.
Eli, sun kans on turha jatkaa väittelyä. Lähes kaikki on sun mielestä oikein, mikä ei satuta ja ole laitonta.
Ilmaisusi on mielenkiintoinen, rikas ja vivahteikas. Avaisitko sitä hieman? Kuinka se käyttäytyy juuri nimenomaisessa kontekstissa jne.Sammakko