Mä sanoin et yks riittää, kun silloin olin käytännössä aina yksin miehen ollessa reissuhommissa, niin en olisi selvinnyt tervejärkisenä useemman vauva-ajasta
Lisäksi rakastin niin kovaa että pelkäsin kaikkea mahdollista ja mahdotonta, se oli kanssa tosi rakasta. Poika tippu 6kk ikäisenä sängystä aamusyönnin jälkeen kun nukahdin, vaikkei mitään sattunut minä kirjaimellisesti itkin koko päivän. Musta tuntu, että olin pilannu mun lapsen. Soitin 4 sairaanhoitajalle kysyen mielipidettä ja käytiin lääkärissä toteamassa ettei mitään hätää eikä mitään oireita ollut
Lisäksi opiskelin korkeakoulututkinnon yhteensovittaen töiden ja perheen kans ni en ois kerennykkään
Nyt on jo poika niin iso, yks tutkinto valmis, maisteriopinnot enää jäljellä, töitä ja mies joka on joka päivä kotona osallistumassa niin aika on kypsä tehdä toinen
Tottakai laskeskelin, että voisin yrittää tehdä opintoja kotona ollessa ja oon aina sanonu, et toisen voisin tehdä kun isompi lähtee kouluun ni on kiva olla läsnä paremmin koulutaipaleen alussa
Varmaan teilläkin mummot kokoajan salaa vauvaa toivoneet