V
vierailija
Vieras
Lestadiolaisessa suvussamme tyttäret avioituvat ja synnyttävät ensimmäisen lapsensa siinä 18-20-vuotiaana.
Suku kasvaa muutenkin ihan kivasti, toisin kuin monella työkaverilla joilla on pienet perheet, paljon lapsettomia aikuisia ja suku jääpi pikkaseksi.
En ymmärrä miten kenenkään naisen elämä voisi mennä pilalle uudesta elämästä, lasten saamisesta? Ainakaan sukulaistyttärien elämä ei ole todellakaan pilalla ja aviosuhde pysyy hedelmällisenä yli 40-vuotiaaksi asti. Eipä ole hedelmättömyydestä kärsitty, eikä seksin ja läheisyyden puutteesta.
On vaikea käsittää miksi jotkut (varsinkin siellä Etelä-Suomessa) näkevät suurperheen äitiyden ja lapset niin hirveän negatiivisena asiana. Onko se vain niin, että lapsuus pieneksi jääneessä perheessä tai vanhan äidin lapsena oli sellaista että "jotain puuttui"??
25-vuotiaalla serkullani on seitsemän lasta (yhdet kaksoset) ja nyt odottavat kahdekstta jälkeläistä.
37-vuotias serkkuni on jo mummo ja odottaa paraillaan itse kahdettatoista lastaan. Äiti ja tytär siis pyöräyttelevät samanaikaisesti lapsia maailmaan. Vielä ehtii isoäitikin saada kolme-neljäkin ennen kuin kuukautiset täysin loppuu.
Onhan niitä lestadiolaisperheitä joissa lapsiluku lähentelee kahtakymmentä. Ei ole mitenkään mahdotonta kun avioidutaan nuorena ja jatketaan synnyttämistä niin kauan kuin suinkin on mahdollista raskaaksi tulla.
Omalla mummollani on nyt yli 130 lastenlasta ja lastenlastenlapsia useita satoja ja määrä kasvaa vauhdilla koko ajan.
Tosiasia onkin, että hän ei kovasti kykene yhteyttä pitämään meihin lapsenlapsiinsa. Itse en ole saanut tutustua läheisesti mummoon koska hän ei ole pitänyt luonaan meitä silloinkaan kun oltiin vielä pieniä.
Muta tästä huolimatta...
Olen ylpeä hedelmällisestä suvustamme ja isosta sukulaisten joukosta!
Suku kasvaa muutenkin ihan kivasti, toisin kuin monella työkaverilla joilla on pienet perheet, paljon lapsettomia aikuisia ja suku jääpi pikkaseksi.
En ymmärrä miten kenenkään naisen elämä voisi mennä pilalle uudesta elämästä, lasten saamisesta? Ainakaan sukulaistyttärien elämä ei ole todellakaan pilalla ja aviosuhde pysyy hedelmällisenä yli 40-vuotiaaksi asti. Eipä ole hedelmättömyydestä kärsitty, eikä seksin ja läheisyyden puutteesta.
On vaikea käsittää miksi jotkut (varsinkin siellä Etelä-Suomessa) näkevät suurperheen äitiyden ja lapset niin hirveän negatiivisena asiana. Onko se vain niin, että lapsuus pieneksi jääneessä perheessä tai vanhan äidin lapsena oli sellaista että "jotain puuttui"??
25-vuotiaalla serkullani on seitsemän lasta (yhdet kaksoset) ja nyt odottavat kahdekstta jälkeläistä.
37-vuotias serkkuni on jo mummo ja odottaa paraillaan itse kahdettatoista lastaan. Äiti ja tytär siis pyöräyttelevät samanaikaisesti lapsia maailmaan. Vielä ehtii isoäitikin saada kolme-neljäkin ennen kuin kuukautiset täysin loppuu.
Onhan niitä lestadiolaisperheitä joissa lapsiluku lähentelee kahtakymmentä. Ei ole mitenkään mahdotonta kun avioidutaan nuorena ja jatketaan synnyttämistä niin kauan kuin suinkin on mahdollista raskaaksi tulla.
Omalla mummollani on nyt yli 130 lastenlasta ja lastenlastenlapsia useita satoja ja määrä kasvaa vauhdilla koko ajan.
Tosiasia onkin, että hän ei kovasti kykene yhteyttä pitämään meihin lapsenlapsiinsa. Itse en ole saanut tutustua läheisesti mummoon koska hän ei ole pitänyt luonaan meitä silloinkaan kun oltiin vielä pieniä.
Muta tästä huolimatta...
Olen ylpeä hedelmällisestä suvustamme ja isosta sukulaisten joukosta!
