Pakko oireinen häiriö eli OCD

[OCD.tä sairastavat]

Hei. Kaipaisin muiden kokemuksia, jotka sairastavat itse tätä kyseistä sairautta tai joku läheinen, miten se ilmeni, onko pakkoajatuksia vai pakko-oireita vai molempia? Oliko pakkoajatukset minkälaisia, mihin ne liittyi (ei ole pakko kertoa jos ei halua)? Vähä taustaa itsestäni. Sain hetki sitten tietää hakeuduttuani itse tk lääkärille ahdistavien ajatusten vuoksi, että kyse on luultavasti OCD.stä ja enimmäkseen tähän liittyy ahdistavat seksuaaliset ajatukset tai ajatukset toisen satuttamisesta. Myös bakteerikammo on johon liittyy jatkuva käsien pesu. Nyt käyn juttelemassa psykologin kanssa ja sain lääkityksen. Toivon asiallisia vastauksia!

 

[vierailija]

Hei. Kaipaisin muiden kokemuksia, jotka sairastavat itse tätä kyseistä sairautta tai joku läheinen, miten se ilmeni, onko pakkoajatuksia vai pakko-oireita vai molempia? Oliko pakkoajatukset minkälaisia, mihin ne liittyi (ei ole pakko kertoa jos ei halua)? Vähä taustaa itsestäni. Sain hetki sitten tietää hakeuduttuani itse tk lääkärille ahdistavien ajatusten vuoksi, että kyse on luultavasti OCD.stä ja enimmäkseen tähän liittyy ahdistavat seksuaaliset ajatukset tai ajatukset toisen satuttamisesta. Myös bakteerikammo on johon liittyy jatkuva käsien pesu. Nyt käyn juttelemassa psykologin kanssa ja sain lääkityksen. Toivon asiallisia vastauksia!

Aika tyypillisiä pakkoajatuksia pakko-oireisesta häiriöstä kärsivälle. Kun aloittaa lääkityksen,ahdistus ja pakkoajatuksia voivat aluksi lähetä,älä pelästy.Parissa viikossa pitäisi helpottaa.Annos on usein aika korkea ahdistushäiriöissä, jotta tehoa ja ne usein uusivat,jos lääkityksen lopettaa eli jos ei helpota parissa viikossa,pitää annosta ehkä nostaa ja muista käyttää riittävän kauan,kuukausi-pari ei riitä,voit joutua käynnistämään vuosia.Tsempiä!

 

[vierailija]

Mä tarkistelen. Että onko hella varmasti pois päältä, luettelen mielessäni tai ääneen joka napin
kohdalla "nolla nolla nolla nolla nolla". Tarkistelen että varmasti oon sammuttanut kahvinkeittimen. Iltaisin tarkistan muutamaan kertaan että ovet on
varmasti lukossa.
Jos lähdetään johonkin, niin palaan pihasta vähintään kerran tarkistamassa, että hella ja kahvinkeitin on varmasti pois päältä.

On myös pakkoajatuksia. Ne yritän poistaa miettimällä ettei näin saa ajatella, tai miettimällä jotain "nättiä". Mulla ne ajatukset yleensä liittyy siihen, että joku ulkopuolinen haluaa satuttaa mua tai lapsiani.
Myös kuoleman ja sairaudenpelko on mulla vahvana.

Nyt on taas menossa hyvä kausi kun ei ole niin stressiä. Mutta jos tosissaan stressaa niin sitten oireet puskee päälle.

En käy terapiassa eikä ole lääkitystä. Pärjään vielä näin kun ymmärrän mistä tämä johtuu.

 

[Pakko oireinen häiriö]

Aloittaja. Vielä lisäyksenä että itselläni ajatukset liittyy lapsiin koska kyseinen ajatus lähti yhdestä pienestä asiasta jonka ajattelin ensin huumorilla ja joka loppupeleissä sitten alkoikin vaivaamaan ja ahdistamaan että miksi ajattelen näin ja haluanko tehdä näin yms..kaksi viikkoa olin ahdistunut ja itkin ja mietin koko ajan asiaa ja enään se asia ei antanut rauhaa vaan paisu ja paisu mielessä ja aina vaan sairaampiin ajatuksiin meni.. Sitten olinki omasta mielestäni pedofiili yms.. sitten juttelin läheisille ja nyt päätin hake apua koska se alkoi olemaan joka päiväistä ja ainoastaan nukkuessa saa olla rauhassa ajatuksilta..minulle tulee mielikuvia asioihin liittyen että kuvittelen itseni tilanteeseen jossa teen sen mitä ajattelen ja sitten pelkään koko ajan tekeväni sen mitä olen ajatellut ja olo on niin kuin haluaisi tehdä sen.. Sen jälkeen tulee kauhea olo ja ajattelee vain uudestaan uudestaan että saisi sen vastauksen jostain ettei ikinä tekisi niin.. Pelko koko ajan että menettää sen kontrollin.. Aloin jo välttelemään paikkoja jossa on lapsia..

 

[vierailija]

Väittely on pahinta mitä voit tehdä.Hae kirjastosta kirja "Irti pakko-oireisesta",tutustu mindfulnessiin ja Kabat-Zinnin tuotantoon muutenkin. Tässä linkki mielenterveystalon itsehoito-oppaaseen,tutustu myös siihen https://www.mielenterveystalo.fi/ai...mahoito/Pages/osio_2_irti_pakko-oireista.aspx

 

[feger]

Helpottaisiko noita tarkisteluita, jos ottaisit puhelimella kuvan, että kahvinkeittimen johto on kokonaan poissa seinästä? Sama juttu ulko-oven kanssa, voiko siitä ottaa kuvan, tai videokuvaa, kun tarkistat, että se ovi on lukossa? Auttaisiko se noissa kotoa poistumistilanteissa?

 

[vierailija]

Helpottaisiko noita tarkisteluita, jos ottaisit puhelimella kuvan, että kahvinkeittimen johto on kokonaan poissa seinästä? Sama juttu ulko-oven kanssa, voiko siitä ottaa kuvan, tai videokuvaa, kun tarkistat, että se ovi on lukossa? Auttaisiko se noissa kotoa poistumistilanteissa?

En oikein usko. Koska mä tiedän koko ajan muutenkin, että keitin ja hella on pois päältä ja ovi lukossa koska olen ne jo tarkastanut. Silti tarkastan.

 

[vierailija]

Itse olen nyt 22v ja olen suht varma että pakko-oireita on vaikka en olen lääkärillä näitä vahvistanutkaan. Ensimmäinen näistä on myös mulla tietynlainen bakteeri/lika kammo.en ole mikään siivousintoilija mutta tietyt jutut on välttämättömiä. Käsiä pesen keskiarvona ehkä 5 kertaa useammin kuin muut tuntemani ihmiset. Pesen käsiäni kauan ja tilanteesta riippuen usein kyynärpäihin asti, monta kertaa peräkkäin. Tilannetta ei auta atooppinen iho mutta siitä huolimatta käsien iho ranteisiin asti kuiva ja usein punertava/rikki, joskus niin pahasti että sattuu ihan tosissaan liikuttaa esim. Rannetta kun peseminen on vahingoittanut ihoa. Muita ns. Rituaaleja on just tuo loputon tarkistaminen. Oven katson aina lähtiessäni monta kertaa jamilah ennen nukkumaan menoa. Voin seistä ränkyttämässä oven kahvaa yllättävänkin kauan ja palata vähän ajan päästä vielä kerran kokeilemaan. Tällä hetkellä en asu yksin joten onneksi voin välillä sysätä vastuun oven tarkistamisesta toiselle. Ja mulla ihan samajuttu että joudun itselleni ääneen sanomaan että on ovi kiinni tai on hellan nupit nollassa. Hellan saatan tarkistaa vaikka tietäisin että sitä ei ole käytetty muutamaan päivään. Muutenkin ahdistun ja huolehdin asioista paljon ja helposti. Tuntuu että sekin tähän liittyy. Esim. Saatan pitkänkin ajan jälkeen ahdistua siitä että olen saattanut loukata jotakuta sanomalla jotain minkä voi ymmärtää väärin ja jää huolehtimaan sitä. Myös noloista kokemuksista ahdistun vuosienkin jälkeen. Muita juttuja mulla on vielä esim. Se että lakanan pitää ollasängyssä aina samoin päin, en voi sietää ajatusta nukkumisesta pää jalkopäässä. Välttelen yleisiä vessoja viimeiseen asti ja saatan pestä puhtaita vaatteita vain sen takia että että se putoaa lattialle tai jostain muusta oikeasti hölmöstä syystä missä ei ole järkeä. Jos epäilen että joku muu ei pese käsiään en voi koskea paljailla käsillä heidän kanssaan samoihin asioihin kuten ovenkahvoihin, valokatkaisijoihin. Näitä riittäisi varmasti paljon lisääkin mutta on kyllä nyt jo aika romaani tässä tullut kirjoitettua . Itseäni harmittaa eniten se että perheen jäsenillä on tähän koko asiaan sellainen höpö höpö-asenne ja ärsyyntyvät melko paljonkin näihin rituaaleihini (erityisesti käsienpesuun ja tarkistamiseen). Kavereiden keskuudessa olen avoimesti "vainoharhainen" ja vitsaileminen siitä yhdessä hyväntahtoisesti. Bain kerran on yksi kaveri ottanut asian esille eri tavalla antamalla minulle kirjan pakko-oireen tunnidtamisesta. Hyvää hän varmasti tarkoitti mutta pakko myöntää että tuli vähän nolo olo ja hävetti että olenko nyt sitten apua tarvitseva nutcase (enkä nyt tarkoita että olisin sitä mieltä että pakko-oireet tekisi henkilöstä jonkun sekopään, tää oli vaan oma olotila silloi). Tähän asti tämä ei ole mielestäni rajoittanut elämääni mutta kun tätä kilometrilitaniaa lukee niin en ole enään varma. (Toivottavasti ymmärrätte kirjoitusvirheistä huolimatta en jaksa korjata)

 

[vierailija]

Itse olen nyt 22v ja olen suht varma että pakko-oireita on vaikka en olen lääkärillä näitä vahvistanutkaan. Ensimmäinen näistä on myös mulla tietynlainen bakteeri/lika kammo.en ole mikään siivousintoilija mutta tietyt jutut on välttämättömiä. Käsiä pesen keskiarvona ehkä 5 kertaa useammin kuin muut tuntemani ihmiset. Pesen käsiäni kauan ja tilanteesta riippuen usein kyynärpäihin asti, monta kertaa peräkkäin. Tilannetta ei auta atooppinen iho mutta siitä huolimatta käsien iho ranteisiin asti kuiva ja usein punertava/rikki, joskus niin pahasti että sattuu ihan tosissaan liikuttaa esim. Rannetta kun peseminen on vahingoittanut ihoa. Muita ns. Rituaaleja on just tuo loputon tarkistaminen. Oven katson aina lähtiessäni monta kertaa jamilah ennen nukkumaan menoa. Voin seistä ränkyttämässä oven kahvaa yllättävänkin kauan ja palata vähän ajan päästä vielä kerran kokeilemaan. Tällä hetkellä en asu yksin joten onneksi voin välillä sysätä vastuun oven tarkistamisesta toiselle. Ja mulla ihan samajuttu että joudun itselleni ääneen sanomaan että on ovi kiinni tai on hellan nupit nollassa. Hellan saatan tarkistaa vaikka tietäisin että sitä ei ole käytetty muutamaan päivään. Muutenkin ahdistun ja huolehdin asioista paljon ja helposti. Tuntuu että sekin tähän liittyy. Esim. Saatan pitkänkin ajan jälkeen ahdistua siitä että olen saattanut loukata jotakuta sanomalla jotain minkä voi ymmärtää väärin ja jää huolehtimaan sitä. Myös noloista kokemuksista ahdistun vuosienkin jälkeen. Muita juttuja mulla on vielä esim. Se että lakanan pitää ollasängyssä aina samoin päin, en voi sietää ajatusta nukkumisesta pää jalkopäässä. Välttelen yleisiä vessoja viimeiseen asti ja saatan pestä puhtaita vaatteita vain sen takia että että se putoaa lattialle tai jostain muusta oikeasti hölmöstä syystä missä ei ole järkeä. Jos epäilen että joku muu ei pese käsiään en voi koskea paljailla käsillä heidän kanssaan samoihin asioihin kuten ovenkahvoihin, valokatkaisijoihin. Näitä riittäisi varmasti paljon lisääkin mutta on kyllä nyt jo aika romaani tässä tullut kirjoitettua . Itseäni harmittaa eniten se että perheen jäsenillä on tähän koko asiaan sellainen höpö höpö-asenne ja ärsyyntyvät melko paljonkin näihin rituaaleihini (erityisesti käsienpesuun ja tarkistamiseen). Kavereiden keskuudessa olen avoimesti "vainoharhainen" ja vitsaileminen siitä yhdessä hyväntahtoisesti. Bain kerran on yksi kaveri ottanut asian esille eri tavalla antamalla minulle kirjan pakko-oireen tunnidtamisesta. Hyvää hän varmasti tarkoitti mutta pakko myöntää että tuli vähän nolo olo ja hävetti että olenko nyt sitten apua tarvitseva nutcase (enkä nyt tarkoita että olisin sitä mieltä että pakko-oireet tekisi henkilöstä jonkun sekopään, tää oli vaan oma olotila silloi). Tähän asti tämä ei ole mielestäni rajoittanut elämääni mutta kun tätä kilometrilitaniaa lukee niin en ole enään varma. (Toivottavasti ymmärrätte kirjoitusvirheistä huolimatta en jaksa korjata)

Millanen lapsuus sulla oli ?

 

[vierailija]

Itse olen nyt 22v ja olen suht varma että pakko-oireita on vaikka en olen lääkärillä näitä vahvistanutkaan. Ensimmäinen näistä on myös mulla tietynlainen bakteeri/lika kammo.en ole mikään siivousintoilija mutta tietyt jutut on välttämättömiä. Käsiä pesen keskiarvona ehkä 5 kertaa useammin kuin muut tuntemani ihmiset. Pesen käsiäni kauan ja tilanteesta riippuen usein kyynärpäihin asti, monta kertaa peräkkäin. Tilannetta ei auta atooppinen iho mutta siitä huolimatta käsien iho ranteisiin asti kuiva ja usein punertava/rikki, joskus niin pahasti että sattuu ihan tosissaan liikuttaa esim. Rannetta kun peseminen on vahingoittanut ihoa. Muita ns. Rituaaleja on just tuo loputon tarkistaminen. Oven katson aina lähtiessäni monta kertaa jamilah ennen nukkumaan menoa. Voin seistä ränkyttämässä oven kahvaa yllättävänkin kauan ja palata vähän ajan päästä vielä kerran kokeilemaan. Tällä hetkellä en asu yksin joten onneksi voin välillä sysätä vastuun oven tarkistamisesta toiselle. Ja mulla ihan samajuttu että joudun itselleni ääneen sanomaan että on ovi kiinni tai on hellan nupit nollassa. Hellan saatan tarkistaa vaikka tietäisin että sitä ei ole käytetty muutamaan päivään. Muutenkin ahdistun ja huolehdin asioista paljon ja helposti. Tuntuu että sekin tähän liittyy. Esim. Saatan pitkänkin ajan jälkeen ahdistua siitä että olen saattanut loukata jotakuta sanomalla jotain minkä voi ymmärtää väärin ja jää huolehtimaan sitä. Myös noloista kokemuksista ahdistun vuosienkin jälkeen. Muita juttuja mulla on vielä esim. Se että lakanan pitää ollasängyssä aina samoin päin, en voi sietää ajatusta nukkumisesta pää jalkopäässä. Välttelen yleisiä vessoja viimeiseen asti ja saatan pestä puhtaita vaatteita vain sen takia että että se putoaa lattialle tai jostain muusta oikeasti hölmöstä syystä missä ei ole järkeä. Jos epäilen että joku muu ei pese käsiään en voi koskea paljailla käsillä heidän kanssaan samoihin asioihin kuten ovenkahvoihin, valokatkaisijoihin. Näitä riittäisi varmasti paljon lisääkin mutta on kyllä nyt jo aika romaani tässä tullut kirjoitettua . Itseäni harmittaa eniten se että perheen jäsenillä on tähän koko asiaan sellainen höpö höpö-asenne ja ärsyyntyvät melko paljonkin näihin rituaaleihini (erityisesti käsienpesuun ja tarkistamiseen). Kavereiden keskuudessa olen avoimesti "vainoharhainen" ja vitsaileminen siitä yhdessä hyväntahtoisesti. Bain kerran on yksi kaveri ottanut asian esille eri tavalla antamalla minulle kirjan pakko-oireen tunnidtamisesta. Hyvää hän varmasti tarkoitti mutta pakko myöntää että tuli vähän nolo olo ja hävetti että olenko nyt sitten apua tarvitseva nutcase (enkä nyt tarkoita että olisin sitä mieltä että pakko-oireet tekisi henkilöstä jonkun sekopään, tää oli vaan oma olotila silloi). Tähän asti tämä ei ole mielestäni rajoittanut elämääni mutta kun tätä kilometrilitaniaa lukee niin en ole enään varma. (Toivottavasti ymmärrätte kirjoitusvirheistä huolimatta en jaksa korjata)

Millanen lapsuus sulla oli ?

 

[vierailija]

Millanen lapsuus sulla oli ?

Ihan normaali onnellinen lapsuus, ei perheongelmia. Ja aina on kavereita/ystäviä ollut (myös uusissa ympäristöissä) eli ihan sosiaalinen kuitenkin olen.

 

[vierailija]

Vanha ketju. Pakko kirjoittaa anonyymisti ajatuksia silti.
En ole tähän virallista diagnoosia saanut vielä, mutta olen erilaisen tarkistuspakon ja vaikeiden ajatusten kanssa elänyt vuosia.
Luulen, että ocdni puhkesi traumaattisesta tapahtumasta, sen jälkeen aloin yhä enemmän tarkistamaan, että kaikki laitteet ovat päältä pois, ulko-ovi lähtiessä kiinni jne. Stressi pahentaa oireita suuresti täälläkin.
Ocdheni liittyy myös hypokondria, välillä niin paha, ettei uskalla edes lähteä lenkille "jos tuleekin sydänkohtaus".
Minulla on myös aina ollut jonkinlainen tulipalopelko, elävältä palamisen pelko, mikä lie. En ole ikinä ollut tulipalossa. Se johtaa kuitenkin siihen, että laitteita pitää tarkistaa ja varsinkin jos lähellä palaa jokin asunto, niin kammo on suurin.
Terapiaan tahtoisin kovasti. Syksyllä pyrin kyselemään sen perään.

 

[NewYork]

Itse ainakin pääsin yli omasta häiriöstä ilman apua. Takana paska lapsuus missä kaikki piti olla suljettua. Flippasin aina kun ovi tai kaappi oli jäänyt auki. Nyt ei enää haittaa olivat kiinni saati auki. Enää lasken vaan rappusia eli paljon menty eteenpäin.

 

[vierailija]

Aloittaja. Vielä lisäyksenä että itselläni ajatukset liittyy lapsiin koska kyseinen ajatus lähti yhdestä pienestä asiasta jonka ajattelin ensin huumorilla ja joka loppupeleissä sitten alkoikin vaivaamaan ja ahdistamaan että miksi ajattelen näin ja haluanko tehdä näin yms..kaksi viikkoa olin ahdistunut ja itkin ja mietin koko ajan asiaa ja enään se asia ei antanut rauhaa vaan paisu ja paisu mielessä ja aina vaan sairaampiin ajatuksiin meni.. Sitten olinki omasta mielestäni pedofiili yms.. sitten juttelin läheisille ja nyt päätin hake apua koska se alkoi olemaan joka päiväistä ja ainoastaan nukkuessa saa olla rauhassa ajatuksilta..minulle tulee mielikuvia asioihin liittyen että kuvittelen itseni tilanteeseen jossa teen sen mitä ajattelen ja sitten pelkään koko ajan tekeväni sen mitä olen ajatellut ja olo on niin kuin haluaisi tehdä sen.. Sen jälkeen tulee kauhea olo ja ajattelee vain uudestaan uudestaan että saisi sen vastauksen jostain ettei ikinä tekisi niin.. Pelko koko ajan että menettää sen kontrollin.. Aloin jo välttelemään paikkoja jossa on lapsia..

tämä on kauheaa ://

 

[vierailija]

Hei! Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Itselläni/Omalta läheiseltäni OCD on ilmennyt sekä pakkoajatuksina että -toimintoina. Ajatukset ovat usein olleet ahdistavia ja epämieluisia, ja liittyneet esimerkiksi väkivaltaan tai seksuaalisuuteen – mikä on kuulemma hyvin yleistä, vaikkei siitä usein puhuta. Pakko-oireet taas ovat näkyneet mm. tarkisteluna ja pesemisrituaaleina. Hienoa että olet saanut apua – oikeanlaisen tuen ja hoidon myötä olo voi helpottua merkittävästi. Tukea voi hakea vaikka www.ocd-terapia.fi sivulta. Tsemppiä paljon jatkoon!