Voiko hoikka todella olla "paremmassa kunnossa" kuin lihaksikas?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Piti jo viikonloppuna ihmetellä tätä asiaa täällä. Mutta tuossa sellaista aloin miettimään kun meillä oli tyky päivän teemana kuntotesti. Tämä oli kahvihuone äänestyksen voittaja, en kyllä tiedä miksi. Mutta kuitenkin.

Käytännössä tuo testi ilmeisesti on sama mikä armeijassa ja poliisikoulussakin tehdään. Eli vauhdittomasta pituudesta punnerruksiin ja leuanvetoihin ja kaikkea siltä väliltä. Ja näiden päätteeksi pidettiin lyhyt ohjeistus ja juostiin coopperin testi.

Itseä jäi jo tässä coopperin testin yhteydessä mietityttämään, kun olen lihaksikkaita ja hyvän näköisiäkin miehiä (ja naisia) pitänyt automaattisesti hyväkuntoisena. Mutta useampi tällainen unelmavartalon omaava, sekä mies että nainen, pääsi hädin tuskin 2300 metriä coopperin testissä. Siis mitä ihmettä??

Tänään mies sitten toi minulle reserviläisten lehden, jossa oli samaa ihmetelty ja todettiin että lihaksikas ei ole välttämättä hyväkuntoinen.

Se mitä tässä en oikein ole tajunnut niin eikö lihaksikkaammat lenkkeile siinä pelossa että lihakset häviää vai onko salilla käynti nyt vaan niin muotia? Itsekin kun yrittänyt sitä pyöreää herkkupeppua saada ja netissä monella sivulla oli personal trainereiksi itsensä esitelleet sanoneet että lenkkeile vähemmän, käy salilla enemmän. Mutta mikä taas sitten on sitä "hyvää" kuntoilua? Minua ei haluttaisi olla mikään fitness babe vaan ihan vaan timmissä kunnossa. Mutta rajan veto tuntuu entistä vaikeammalta jos joutuu valitsemaan toisen..
 
Vilkaise yleisurheilijoita. Lihakset pienenee kun matka pitenee. Satasen pinkojat tarttee räjähtävää voimaa ja maratoonarit kestävyyttä. Ei isoilla lihaksila juosta pitkää matkaa
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Etkö ole kuullut, että on kahdentyyppisiä 'juoksijoita'. Toiset ovat hyviä pikamatkoilla ja toiset pitkillä matkoilla. Molemmat ovat silti hyväkuntoisia. Tähän oli ihan fysiologinen selitys. Toinen tyyppi omaa enemmän punaisia lihassoluja, jotka ovat hitaampia ja saavat energiansa aerobisesti. Toinen tyyppi taas omaa enemmän valkoisia lihassoluja, jotka ovat räjähtävämpiä (pikajuoksijoilla).
 
Osa salilla kävijöistä harrastaa sitä täysin ulkonäkösyistä. Kropan liikkuvuus ja hyvä kunto voi olla toissijaisia juttuja.

Aerobinen kunto ei kehity mitenkään muuten kuin tekemällä aerobisia harjoitteita. Eikä lihasten koko kerro mitään kropan käytettävyydestä. Olen nähnyt ukoilla semmosia käsivarsia, jotka on kunnon lihaskimput, mutta jotka ei nouse kunnolla pään päälle.

Nykyinen ihanne on vinksahtanut, ajatellaan että sairaalloisen alhainen rasvaprosentti ja lihasten koko kertoo hyväkuntoisuudesta.

Itse pidän hyväkuntoisina esim. painijoita, joilla kropassa on sekä voimaa, että liikkuvuutta ja yleensä aerobinenkin kunto on ok.
 
Etkö ole kuullut, että on kahdentyyppisiä 'juoksijoita'. Toiset ovat hyviä pikamatkoilla ja toiset pitkillä matkoilla. Molemmat ovat silti hyväkuntoisia. Tähän oli ihan fysiologinen selitys. Toinen tyyppi omaa enemmän punaisia lihassoluja, jotka ovat hitaampia ja saavat energiansa aerobisesti. Toinen tyyppi taas omaa enemmän valkoisia lihassoluja, jotka ovat räjähtävämpiä (pikajuoksijoilla).

Ja sitten on niitä, jotka ei harrasta aerobista liikuntaa ja sen vuoksi heidän aerobinen kunto ei riitä mihinkään vaikka kävisi salilla 7 krt viikossa. Ei cooper ole mikään pitkän matkan juoksu :D Pikajuoksijat hölkyttelee cooperista hyviä lukemia, kymppi alkaa sitten olla jo eri asia.
 
Niin no jos aerobista kuntoa mitataan, niin ei tuossa sinänsä mitään ihmeellistä, lihaskunnon suhteen sitten asia taas päin vastoin. Pitää nyt silti muistaa, että kaikki salilla kävijät ei sentään jätä aerobisia tekemättä, vaikka sellaisiakin kuntoilijoita löytyy. Kuka sitten mitäkin lajia tai fyysistä ulkomuotoa haluaakin painottaa, niin sanoisin silti. että moni aktiivikuntoilija kuntoilee sekä salilla että lenkkipolulla tms.

Itse omistan (naiseksi) melko lihaksikkaan ja voimakkaan kropan, mutta myös kestävyyskuntoni on hyvä, koska en todellakaan rehki pelkästää salilla. Sanoisin, että jako on aika pitkälle fity-fifty salitreenin ja aerobisen kuntoilun suhteen, ja näin ollen kroppani on aika kokonaisvaltaisesti hyvässä kunnossa. Lihasmassaa varmaan olisi enemmän, jos en suhaisi niin paljon pyörällä/lenkillä, mutta asia ei vaivaa. Päin vastoin olen tyytyväinen siihen, että olen melko kovassa kunnossa mitattiinpa kuntoa sitten millä mittarilla vain.
 
Haluaisin olla tässä asiassa taas hieman eri mieltä. En ole mikään ammattilainen, mutta aika monta vuotta kestävyyttä ja voimaa tarvitsevia lajeja kokeillut himourheilija. Ja nainen. Joka ei omaa perhettä ole vielä saanut.

On totta että elimistö oppii siihen mitä teemme. Mutta aika paljon on kiinni siitäkin mitä syö. Jokainen, joka on katsonut Jutan dietti ohjelmia, on nähnyt mm rahkakuureja. Siinä ei energiaa juuri ole, mutta proteiinia senkin edestä. Sillä lihakset saa osan ravinteista,mutta kyllä siinä energiaakin tarvitaan. Eli jos haluat itsellesi tuollaisen fitness vartalon niin helpoiten sen ehken saa kun syöt reilusti ja teet monipuolisesti harjoituksia salilla ja kotona. Annat painon vähän karata ja kun lihakset lähtee kasvamaan niin otat siihen kaveriksi 20-30 min lenkit ja kiihdytät vauhtia, et pituutta.

Paksut reidet pyöräilyä harrastellessa sai kun pyöräilyn lisäksi kävi juoksemassa ylämäkiä, portaita, salilla jalkalaitteita ja muisti venytellä huolella. Ja söi kuin hevonen. Enkä tarkoita mitään proteiinilisiä, monipuolinen ruoka ja lihakset lähtee kyllä kasvamaan. Minulle tuli parhaillaan pohkeisiin raskausarpia ja siitä tiesi tekevänsä jotain oikein. Ja raskaita harjoitteita ei ollut kuin kahdesti viikossa. Lihakset tarvitsee aikaa levätä. Ja sen huomasi kuntosalillakin. Peräkkäisinä päivinä kuntopyörää polkiessa sai ensimmäisenä päivänä pidettyä hetken aikaa yli 2000 watin tehon. Seuraavana hyvä että pääsi 1600. Ja en koskaan pystynyt tuota pitämään useampaa minuuttia. Minulla ei lihaksissa vain kestävyys riitä vailla sitä olen yrittänyt harjoittaa.

Ja vaikka parhaillaan muistutin norjalaista hiihtäjä Englestandia, mutta huomattavasti paksummilla reisillä ja pohkeilla, jaksoin coopperissa vetää yli 3000. Mutta se ei todellakaan ole kestävyyslaji.

Eli rohkeasti salille, pumppaa rautaa, mutta maltilla. Ärsytä lihasta. Ja syö ylimääräistä. Kun lihakset kasvaa, ota lenkkeily/juoksu kaveriksi ja vuoro viikoin enemmän salia, enemmän lenkkiä. Älä anna elimistön oppia. Sitten kun lihasta on kertynyt niin voit aloittaa maltillisesti painonpudotuksen. Mutta anna itsellesi aikaa, älä suostu mihinkään diettiin. Ennemmin syö monipuolisesti ja usein pitkin päivää ja liiku enemmän jos mahdollista.

Perheen keskellä varmasti todella haastavaa. Helppo taas itse puhua kun ei ole kissaa ja miestä kuluttamassa huushollia.

Mutta vielä tuohon aiheeseen. Kyllä, moni hyvän näköinen ja lihaksikas on oikeasti "huonokuntoinen". Kahvakuulassa näkee monesti varmoin ottein tunneille tulevia, joilla on kuulana 8 tai 10 kg. Seuraavalla kerralla mukana on 6 ja 8 kg. Mutta on toki niitäkin että näyttää siltä että kuuma vie naista mutta tämä vetää 12kg kuulalla. Ei sekään harvinaista ole. Mutta vaatii opettelua ja harjoittelua jonkin aikaa.
 
ap: Nykyisin on muotia olla hoikka ja lihaksikas. Moni hakee siihen apua salilta, ei niinkään lenkkipolulta. Vaikka nyt tammikuu olikin jotenkin outo. Yleensä tammikuussa salille tai ohjattuihin jumppiin ei meinaa mahtua mukaan. Mutta täällä salilla ei ollut kun vaki kävijät.

Ja tarina muodottomasta takamuksesta pitää hyvinkin paikkaansa jos harrastaa pitkiä lenkkejä. Joku 3-5 km lenkki ja pari kertaa salia viikossa saa lihakset kasvamaan ja lihasta pebaan ja reisiin. Tai ainakin tällä reseptillä minä olen lihakset saanut pintaan. Ja kuten joku tuossa kirjoittikin niin syödä pitää. Muuten ei voi saavuttaa lihaksikas ja "hyväkuntoinen" tavoitetta. Mutta mahdollinen se on. Tietyissä rajoissa.
 
Kuntoa on kahdenlaista: kestävyyttä ja lihaskuntoa.
Usein se menee juuri niin, että toista tulee riittävästi, mutta toinen unohtuu.
Itselleni kunto tarkoittaa aerobista kuntoa eli koen sen tärkeämmäksi kunnon mittariksi.
Ja niinpä juoksu ja muut kestävyyslajit vetävät puoleensa. Salille minua ei saa millään, kotona tulee tehtyä joitakin lihaskuntotreenejä.
 
Kun mut laitetaan juoksemaan ympyrää, niin alkaa ottaa aivoon jo kolmen ensimmäisen juoksuaskeleen jälkeen. Kuka jaksaa juosta ympyrää??? Voiko mikään olla tylsempää ja masentavampaa?
Mä voin kyllä pelata futista tai lentopalloa tai mennä metsään juoksemaan tai mitä tahansa, mutta radalla juokseminen on niiiiiiiiin tylsää.
 
Lihakset voittaa, vaikka VO2MAX ei olekaan niin hyvä, kuin aerobista lajia harrastavilla.

Esimerkiksi BMI 45 omaavat NFL pelaajat omaavat niin räjähdysmäistä voimaa, että he voittaisivat 60 metrin juoksussa 100 metrin parhaat juoksijat, mutta siihen se jäisikin, koska happi ei riitä kudoksiin loppua 40 metriä.

Coopperin testi mittaa jotain, samoin UKK-kävelytesti. UKK:ssa muuttujina on BMI, loppusyke ja kävelyaika. Käytännössä jos sinulla on identtiset kaksoset, jotka kävelevät samalla loppusykkeellä ja samalla ajalla, lihavampi saa automaattisesti huonomman kuntoluokituksen kuin laiha, vaikka todellisuudessa lihavampi kaksonen teki paljon enemmän työtä (poltti energiaa liikkeeseen) ja kulutti happeakin enemmän (VO2MAX).
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Itse en ole ikinä salilla käynyt, mutta ihat hyvät lihakset omannut aina, hyvän kestävyyskunnon lisäksi. Itselleni sopii paremmin monipuolinen liikunta, eli pallopelit laidasta laitaan, juoksu, hiihto, pyöröily ja uinti.
Näin lihakset kasvavat ihan huomaamatta, ilman että yarvitsee vartavasten jotain lihasta harjoittaa.

Riippuu tietysti siitä, mitä tavoittelee ja mistä tykkää. Mutta alkuperäiseen kysymykseen, niin kai sitä voi salilla pumpata lihakset vaikka miten isoiksi, ilman että harrastaa mitään kestävyysharjoitusta, jolloin esim. juoksulenkillä voi jäädä kakkoseksi kukkakepille.
 
Itse en ole ikinä salilla käynyt, mutta ihat hyvät lihakset omannut aina, hyvän kestävyyskunnon lisäksi. Itselleni sopii paremmin monipuolinen liikunta, eli pallopelit laidasta laitaan, juoksu, hiihto, pyöröily ja uinti.
Näin lihakset kasvavat ihan huomaamatta, ilman että yarvitsee vartavasten jotain lihasta harjoittaa.

Riippuu tietysti siitä, mitä tavoittelee ja mistä tykkää. Mutta alkuperäiseen kysymykseen, niin kai sitä voi salilla pumpata lihakset vaikka miten isoiksi, ilman että harrastaa mitään kestävyysharjoitusta, jolloin esim. juoksulenkillä voi jäädä kakkoseksi kukkakepille.

Väistämättä jää, koska ihmisen sydämen tilavuus ja keuhkojen tilavuus ovat kutakuinkin samat, mutta suurempi lihasmassa edellyttää suurempaa verivolyymiä (veri kuljettaa happea kudoksiin) ja hiilidioksidin poistokykyä.

Lihakset kuitenkin toimivat puskurina moneen asiaan, kuten diabetekseen jne. Myös geneettisesti ihmiset poikkeavat, osalla on lihassäikeet soveltuvia kestävyyslajeihin ja osalla muuhun. On myös ihmisiä, joille liikunta on haitallista, eli VO2MAX ei nouse vaikka mitä tekisi ja liikunta aiheuttaa stressihormonien kasvua niin paljon, että liikunnasta tulee haitallista.
 
Kuten täällä on nyt jo useampaan kertaan todettu, niin totean myös, eli riippuu mitä "hyvällä kunnolla" tarkoitetaan. Lihastyössä energiaa tuotetaan ravintoaineista hapen avulla (aerobisesti) tai ilman happea (anaerobisesti). Eli kysyttäessä hyvää kuntoa pitää määritellä kumpaa kuntoa kysytään, vaiko jotain niiden kombinaatiota.

Ja kyllä ne ovat jollain tavalla treenatessa myös toisiaan poissulkevia. Jos tarkoituksena on nostaa maksimaalinen määrä rautaa ilmaan, ei treenaukseen sovi kovin paljon aerobista osuutta mukaan. Kyllähän se vie kuuleman mukaan lihaksiakin, mutta pääpaino lienee siinä ettei energiaa yksinkertaisesti riitä molempiin. Juoksulenkkiin vaikka viikottain käytetty energia kannattaa suunnata toisin, jos aikoo maksiminostomääriin tähdätä. Toisaalta taas joku aerobisen lajin harrastaja, vaikka tenniksen pelaajan, ei kannata nostella liiaksi rautaa. Lihaksen kasvu heikentää koordinaatiota, jolloin tennislyönti yksiselitteisesti kärsii puntin nostamisesta.

Eli jos kuntoa mitataan suojuoksulla, niin ei-lihaksikas juoksija varmasti sen kisan voittaa. Mutta jos mennään juoksemaan hiekkakentälle, sidotaan narulla traktorin rengas vyötäisille, niin lihaskimppu vienee sen matsin.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Ainakin minulla on sekä aerobista että lihasta kehittävä ohjelma. Ohjelmiin kuuluu pyöräilyä, lenkkeilyä, kahvakuulaa, salia, uintia, hiihtoa. Sali näyttelee pääpainoa, kahdesti viikossa. Kolmas on jokin edellisistä.

Ilomielin työporukan jalkapallo porukassa kävisin pelaamassa, mutta kolmesti viikkoon omia ja kolmesti lapsen ja miehen harrastuksia riittää kyllä ihan täysin. Mies vie lapsen eri harrastuksiin ja käy itse samalla tekemässä jotain lähistöllä. Tai lenkillä.

Ja ainakin omasta mielestä olen sekä hyvässä lihaskunnossa että hyväkuntoinen. Kerran jaksan juosta 14 km/h vauhdilla 8 km lenkin pururadalla niin väittäisin että menee myös coopperin testissä 2800 metriä että heilahtaa. Jos ei jopa enemmänkin. Mutta todellakin tämän kunnon eteen on aamut tehdä töitä useamman vuoden.
 

Yhteistyössä