vierailija
Samassa tilanteessa olevat (ja miksei muutkin) tulkaa antamaan vertaistukea.. Seurustelua takana puolitoista vuotta ja riitelemme usein pienistäkin asioista, sillä monessa asiassa meillä on niin eri mielipide/näkemys. Mies haluaisi viettää aikaa usein kavereiden kanssa ja tuntuukin, että työ ja kaverit ovat hänellä etusijalla. Tunnen oloni arvottomaksi ja "kakkosvaihtoehdoksi", minkä luo tullaan silloin kun itseään vaan kiinnostaa. Olen puhunut asiasta kymmeniä kertoja, mutta mies tuntuu vähättelevän ja ei ymmärrä miksi suutun tai pahoitan mieleni. En haluaisi erota, mutten jaksa enää tätä. Elämä tuntuu vaan olevan jatkuvaa turhautumista ja onnetonta. Muita jotka samassa tilanteessa?