The ketju

Aika lopettaa, öitä!

Kauniita unikuvia ja lempeeta heratysta uuteen aamuun *pus*

 

Mua on pistänyt tai purrut jokin. Pieni patti lapaluun tienoilla. Ihan pirun kipeä! Ei näy piikkiä eikä puremajälkeä. En tajua mikä!

 

Kivastihan te kirjotatte mutta kyllä mä sisimmässä tiedän miten täs käy. Se vaan...kun tämä tuntu sydämessä enemmältä kun kukaan muu.
Jep, yritän olla taas...

Tiiäkkö Tinku.. Minähän en tuosta aiheesta mitään tiedä mutta olen kumminkin menettänyt rakkaita ihmisiä joten osaan ehkä pikkuriikkisen samaistua.

Siitä pääsee yli ja toipuu. Siihen saattaa mennä viittä vaille helvetisti aikaa ja matkaan mahtuu valoisampia hetkiä ja sitten taas romahduksia. Kumminkin ihan huomaamatta hiipii se aika, jolloin joku biisi, tuoksu tms. ei enää aiheuta kipua vaan nostaa nostalgisen hymynpoikasen suupieleen,

Jokaisen täytyy tottakai seistä pääasiassa omilla jaloillaan, mutta ystävät ja kaverit on sitä varten, että kun maailma sortuu, ne on tukemassa. Kun on vaikeeta ja tarve puhua, ei tartte hävetä jos tuntee jauhavansa ja jankuttavansa. Jos omat kaverit ei ehdi tai et kehtaa niille purkaa fiiliksiäs, mulle ainaki saa laittaa yyveetä ihan milloin vaan. Mun hartiat kestää murheita ja jos vaan kuuntelu auttaa niin hit me!

 

Mua on pistänyt tai purrut jokin. Pieni patti lapaluun tienoilla. Ihan pirun kipeä! Ei näy piikkiä eikä puremajälkeä. En tajua mikä!

..en tahan nyt laita kuinka monta pattia musta loytyykun oon niin overimakee tyyppinen mutta - ainakin mulla tekee jo ihan tavisitikat nykaan kunnon kumpareet, tosin joukossa on sitten kuvailemias pienia tosi kiukkusesti kutittavia patteja.

Eli joku siivekas pirulainen siis.

 

Tulihan se sieltä kun tarpeeksi kerjäsin!

Sehän tästä hommasta tekee hankalaa, että jos mä en käväise nurkkabaarissa, niin sosiaalinen elämäni on likimain nolla.
Erakkorapukin joskus tahtoo ulos luolastaan kurkistamaan miten maailma makaa.

Ja noi kaiken maailman kitaristitkin kun sit ovat semmottia, et ulkonäön puolesta jos tommoinen tulee pimeällä kujalla vastaan niin möröksi luulee... mut kun tuntee niin hyväsydämisempää tyyppiä saa hakea kissojen ja koirien kanssa tuloksetta.

Kenen muun kanssa mä puhuisin humpansoitosta kuin örinämetallikitarasankarin kanssa? Itteni kanssa olen aina samaa mieltä joten en ole itteni kanssa kovinkaan hyvä keskustelukumppani.

Kuinka mulle tuli mieleen win win: sinä saisit puhua hunpasta mutta mun ei tartteis kuunnella

 

Asiankannattajan raitistuminen on kyllä yhtä kovan tien takana kun mulla ja miehelläni.

Mä olen jokseenkin varma siitä, että sinun ja miehesi juomingit ovat vielä "huvia" ja hanskassa.

Satunnaisia yksittäistapauksia lukuunottamatta mun juomisissani ei enää tällä vuosikymmenellä ole ollut mitään hauskaa.
Mä olen 170 pitkä ja painan 70 kg. Kaikki lääkärikirjat sanoo, että näin pieneen mieheen neljä jallua vuorokaudessa tappaa. Mut kun ei tapa. 12 jallua kolmessa vuorokaudessa ei tapa, eikä siinä tehdä mitään muuta kuin ryypätä. Mut siitä hommasta on kaikki hauskuus kaukana ja on ollut jo kauan.

Mulla on hiton pitkä matka takaisin oikeeksi ihmiseksi.
Mut jonain päivänä mä vielä semmoinen olen.
En tahdo kuolla juoppona.

 

Onko muuten kukaan kuullut miten Giraffin pääsykokeet meni?

 

Onko muuten kukaan kuullut miten Giraffin pääsykokeet meni?

Ei niin mitn tietoa mutta semmonen tutina mulla on, etta ovet ovat sepposen selalleen hanelle - sen kuin astuu vain sisaan ja kotiutuu

 

..en tahan nyt laita kuinka monta pattia musta loytyykun oon niin overimakee tyyppinen mutta - ainakin mulla tekee jo ihan tavisitikat nykaan kunnon kumpareet, tosin joukossa on sitten kuvailemias pienia tosi kiukkusesti kutittavia patteja.

Eli joku siivekas pirulainen siis.

Lentävästä tuli mieleen, että vein lapset tänään eksälle. Ja siellä asuessani muinoin jouduin mäkäräisparven uhriksi. Siitä tuli samanlaisia kipeitä pistoksia.

 

Lentävästä tuli mieleen, että vein lapset tänään eksälle. Ja siellä asuessani muinoin jouduin mäkäräisparven uhriksi. Siitä tuli samanlaisia kipeitä pistoksia.

...ja paarmoja odotellessa, nehan ottaa mukaansa lihakimpaleita....

 

Onko muuten kukaan kuullut miten Giraffin pääsykokeet meni?

Mä oletan ja totisesti toivon, että tsuferaffi tulee kertomaan kun tulokset varmistuvat.
Mulla alkaa jo peukut ja isovarpaat krampata kun niitä yrittää pitää pystyssä.

 

Mä olen jokseenkin varma siitä, että sinun ja miehesi juomingit ovat vielä "huvia" ja hanskassa.

Satunnaisia yksittäistapauksia lukuunottamatta mun juomisissani ei enää tällä vuosikymmenellä ole ollut mitään hauskaa.
Mä olen 170 pitkä ja painan 70 kg. Kaikki lääkärikirjat sanoo, että näin pieneen mieheen neljä jallua vuorokaudessa tappaa. Mut kun ei tapa. 12 jallua kolmessa vuorokaudessa ei tapa, eikä siinä tehdä mitään muuta kuin ryypätä. Mut siitä hommasta on kaikki hauskuus kaukana ja on ollut jo kauan.

Mulla on hiton pitkä matka takaisin oikeeksi ihmiseksi.
Mut jonain päivänä mä vielä semmoinen olen.
En tahdo kuolla juoppona.

Siis joo, me ei juoda paljoa. Mut mä juon helposti jokaikinen arkipäivä litran, pari. Ja viikonlppuisin kolmekin per ilta. Yhteensä siis niin paljon että kohtuukäytön raja paukkuu yli ja roimasti.

Ja mies hörppii samaan tahtiin. Toki sillä suunta on parempaan, pari kertaa kun entisessä elämässä on jo antabuskapselinkin kera elellyt.

Typerä tapa. Eikä sit muka osaa tehdä mitään muuta.

 

Mua on pistänyt tai purrut jokin.

 

Tiiäkkö Tinku.. Minähän en tuosta aiheesta mitään tiedä mutta olen kumminkin menettänyt rakkaita ihmisiä joten osaan ehkä pikkuriikkisen samaistua.

Siitä pääsee yli ja toipuu. Siihen saattaa mennä viittä vaille helvetisti aikaa ja matkaan mahtuu valoisampia hetkiä ja sitten taas romahduksia. Kumminkin ihan huomaamatta hiipii se aika, jolloin joku biisi, tuoksu tms. ei enää aiheuta kipua vaan nostaa nostalgisen hymynpoikasen suupieleen,

Jokaisen täytyy tottakai seistä pääasiassa omilla jaloillaan, mutta ystävät ja kaverit on sitä varten, että kun maailma sortuu, ne on tukemassa. Kun on vaikeeta ja tarve puhua, ei tartte hävetä jos tuntee jauhavansa ja jankuttavansa. Jos omat kaverit ei ehdi tai et kehtaa niille purkaa fiiliksiäs, mulle ainaki saa laittaa yyveetä ihan milloin vaan. Mun hartiat kestää murheita ja jos vaan kuuntelu auttaa niin hit me!

Tunnen itteni vaan niin tyhjäks ja tyhmäks, ihmisillä on isompiakin murheita mut en mä ole mikään voimanainen. Olen mä irlissä himmanu tätä koska tätä tahtia karkotan kaikki mutta ei mun maailmaan mahdu tällä hetkellä muuta kuin suru ja yksinäisyys ja nyt ne vaan täyttää koko elämän vaikka en haluaisi, en mä tätä pyytänyt.

 

Mä olen jokseenkin varma siitä, että sinun ja miehesi juomingit ovat vielä "huvia" ja hanskassa.

Satunnaisia yksittäistapauksia lukuunottamatta mun juomisissani ei enää tällä vuosikymmenellä ole ollut mitään hauskaa.
Mä olen 170 pitkä ja painan 70 kg. Kaikki lääkärikirjat sanoo, että näin pieneen mieheen neljä jallua vuorokaudessa tappaa. Mut kun ei tapa. 12 jallua kolmessa vuorokaudessa ei tapa, eikä siinä tehdä mitään muuta kuin ryypätä. Mut siitä hommasta on kaikki hauskuus kaukana ja on ollut jo kauan.

Mulla on hiton pitkä matka takaisin oikeeksi ihmiseksi.
Mut jonain päivänä mä vielä semmoinen olen.
En tahdo kuolla juoppona.

Tämän ohjelman jälkeen ymmärtää, mistä on kysymys. Itse olen kasvanut pumpulissa ja tynnyrissä, joten ymmärrän, kuinka hankala asia on ymmärtää:

 

Tunnen itteni vaan niin tyhjäks ja tyhmäks, ihmisillä on isompiakin murheita mut en mä ole mikään voimanainen. Olen mä irlissä himmanu tätä koska tätä tahtia karkotan kaikki mutta ei mun maailmaan mahdu tällä hetkellä muuta kuin suru ja yksinäisyys ja nyt ne vaan täyttää koko elämän vaikka en haluaisi, en mä tätä pyytänyt.

Eihän toi ole sun vikasi eikä tee sinua tyhmäksi! Eikä kukaan ole voimanainen tai ees -mies.

 

Tunnen itteni vaan niin tyhjäks ja tyhmäks, ihmisillä on isompiakin murheita mut en mä ole mikään voimanainen. Olen mä irlissä himmanu tätä koska tätä tahtia karkotan kaikki mutta ei mun maailmaan mahdu tällä hetkellä muuta kuin suru ja yksinäisyys ja nyt ne vaan täyttää koko elämän vaikka en haluaisi, en mä tätä pyytänyt.

Ei kenenkaan tartte olla mikaan voimaihminen. Siihenkin kun turtuu ja sairastuu, jatkuvaan jaksamiseen ja kantamiseen.

Eika se ketaan tyhmaksi tee, jos ja kun tuntee isosti. Etta osaa rakastaa. Ja ainahan se osaa satuttaa tavalla tai toisella, kun peliin laittaa itsensa ihan kokonaan.

Surulle taytyy vain antaa aikaa. Ei sita voi kaskyttaa kiiruhtamaan. Mutta usko pois, sekin halvenee, muuttaa muotoaan ja joka paiva sun on kuitenkin pikkasen parempi olla ja hengittaa. Sa et vain sita itse viela huomaa etka ymmarra.

*halaan*

 

Kiitos että jaksatte mua... vaikka välillä varmaan vituttaa että joku osaa olla tällänen...että jos olis tossa muun eessä ni läpsis naamaan että pää kii välillä.

 

Kiitos että jaksatte mua... vaikka välillä varmaan vituttaa että joku osaa olla tällänen...että jos olis tossa muun eessä ni läpsis naamaan että pää kii välillä.

Höpsis. Täällä meitä on monta jakamassa sun fiiliksiä, monelta saat myös vertaistukea

 

Kivastihan te kirjotatte mutta kyllä mä sisimmässä tiedän miten täs käy. Se vaan...kun tämä tuntu sydämessä enemmältä kun kukaan muu.
Jep, yritän olla taas...

Se kuuluu kasvamiseen, että nuorena sydän särkyy.
Nuori varmasti olet.

 

Kiitos että jaksatte mua... vaikka välillä varmaan vituttaa että joku osaa olla tällänen...että jos olis tossa muun eessä ni läpsis naamaan että pää kii välillä.

...jokainen taalla tarttee kannattelijoita. Kenenkaan ei tartte olla yksin. Ei sunkaan.

Elama kuitenkin jatkuu - vaikka onkin yok- lause, niin se on totta. Anna ittelles myos lupa menna eteenpain, ala jaa eiliseen kiinni. Anna talle paivalle ja huomisellekin sijaa ja mahdollisuutta.

Sinussa kun kuitenkin asuu onni ja onnellisuus. Kaikesta huolimatta.

 

Se kuuluu kasvamiseen, että nuorena sydän särkyy.
Nuori varmasti olet.

Mä en ole nuori enää. Vaikka tästä vinkumisesta vois niin päätellä.

 

Mä en ole nuori enää. Vaikka tästä vinkumisesta vois niin päätellä.

Monet nuoret kun luulee olevansa ikäloppuja, niin en oikein usko.

 

Tää meni nyt ihan itkuks taas. Nuku tässä nyt sitten...pitää lopetella ja yrittää rauhottua ennenkun vedän peiton korville.
Kiitos teille

 

Monet nuoret kun luulee olevansa ikäloppuja, niin en oikein usko.

Mutta mä en ole nuori enää, oikeesti.