Miksi lapselle tapaturmavakuutus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Aina välillä kuulee, että sellainen olisi ehdottomasti kannattavaa ottaa. Mutta miksi? Tapaturman sattuessa vien lapsen sairaalan päivystykseen, jossa hoito on joka tapauksessa ilmaista. Koulussa ja harrastuksissa on voimassa omat vakuutuksensa. Vakuutus korvaa esim. fysioterapiaa, jos vamma sitä vaatii - mutta usein enintään 10 kertaa, mikä ei ole niin kallista, etteikö riski kannattaisi, meillä olisi kyllä varaa sellainen maksaa muutenkin, jos niin ikävästi kävisi. Ainoa, mikä oikeasti tuntuisi, olisi kertakorvaukset pysyvästä haitasta tai kuolemasta - senkö takia näitä vakuutuksia otetaan? (Tämä ei ole asenteellinen aloitus, vaikka siltä ehkä vaikuttaa, haluan ihan oikeasti ymmärtää! :) )
 
vakuutuksia otetaan käsittääkseni sen takia, että pääsee nopeasti ykstyiselle hoitoon. Toki äkilliset tapaturmat hoidetaan sairaalassa, mutta ei niin kiireelliset korvatulehdukset, allergiat sun muut hoidetaan terveyskeskuksessa. monella paikkakunnalla jonottamaan joutuu lapsenkin kanssa monta tuntia. Yksityiselle varataan aika ja näin ollen ei joudu odotushuoneessa istumaan. Myös korvien putkituksiin jne. "Ei kiirellisiin" toimenpiteisiin pääsee yksityisellä nopeasti.
Meillä 4 lasta eikä valuutuksia. Oltaisiin hävitty tosi paljon jos oltaisiin otettu vakuutukset. Mutta lapset onkin perusterveitä ilman allergioita ja korvakierteitä.
 
Lapsen tapaturmavakuutukset on niin halpoja (halvimmillaan muutaman euron kuukaudessa), että siksi kannattaa ottaa. Julkiselle pääsee joo, mutta yksityiselle usein nopeammin. Jos vaan on yksityiset käytettävissä, niin kyllä tuo tapaturmavakuutus hyödyttää kannattaa. Isoissa kaupungeissa etenkin julkisissa päivystyksissä on lähes aina ruuhkaa, yksityiselle pääset heti ja ne on nykyään auki 7 päivää viikossa ja jopa ilta yhdeksään. Ja kun lapset tunnetusti on tapaturma-alttiita, niin useimmille sille vakuutukselle tulee käyttöäkin...

Eihän se mikään PAKKO ole, mutta en ihmettele miksi niin moni sen hyödyntää. Eri asia sitten hoitokuluvakuutukset sairauksien varalle, jotka on jo oikeasti kalliita (vrt. alkaen 20€/kk).
 
Niin siis tarkoitin just pelkkää tapaturmavakuutusta, sellaista, joka ei mitään korvatulehduksia tai allergioita korvaa. Sairauskuluvakuutusten kätevyyden ymmärrän (vaikka ovatkin sitten niin kalliita, että me emme ole kokeneet tarpeellisiksi). Meille on vissiin sattunut sitten aina hyvä tuuri, kun on päästy päivystyksen kautta aina tosi nopeasti (Espoo). Lapsille oma päivystys ja kiireellisyyden mukaan odotusaika.

Eihän nuo paljoa tosissaan maksa, että voisihan sellaisen ottaa just siinä pelossa, että jotain oikeasti kamalaa sattuisi.
 
Niin ja tosiaan tietyissä tapauksissa (pysyvä haitta tms) tapaturmavakuutuksesta saa kertakorvauksen, joka voi olla aika isokin rahasumma. ! Sillä käy jo moneen kertaan terapioissa tai jää itse hetkeksi kotiin hoitamaan vammautunutta lasta.
 
Se lapsen tapaturmavakuutus maksaa vain parikymppiä vuodessa, ei se mikään iso uhraus ole. Yksi yö sairaalassa maksaa enemmän. Pienemmissä tapaturmissa voi viedä yksityiselle. En muista oliko tirpalla vielä vakuutusta silloin, kun kynsi nahkoineen kippasi nurin sormenpäästä jäätyään ovan väliin. Monta tuntia sai siellä ilmaisessa päivystyksessä jonottaa. Lääkäri totesi, ettei sitä saa tikattua, kun on niin pieni sormi ja ei ole oikein mitään, mistä sen saisi kiinni ja laittoi hoitajalle sormen sidottavaksi. Hoitajallekin jonotettiin, laittoi siihen laastarin, huonosti senkin. Kotona jouduttiin laastaroimaan uudestaan. Seuraavana päivänä kävin sitten oman terveysaseman hoitajalla, joka neuvoi ja laittoi kunnon tuppelon sormeen ja antoi vähän sidetarvikkeitakin mukaan uuden vaihtoa varten. Laastarin kanssa olisi aina vaihtaessa revennyt irrallinen osa auki uudestaan, kun se vuosi nesteitä ja jäi aina kiinni laastariin. Kunnon tuppelon ja sidemateriaalien kanssa se kasvoi takaisin kiinni sormeen. Vähän tuo taapero herätti huomiota puistoissa yms, kun helteillä oli ohut rukkanen toisessa kädessä suojaamassa sormea kuralta ja lialta. Vaikka tuosta on vuosia aikaa, niin ei tuo sormen kynsi ole normaaliksi kasvanut ikinä.

Vakuutus maksaa myös tarvittavat lääkkeet yms, jos niitä tarvitaan tapaturman seurauksena. Siskon lapsi sai myös kalliit sidetarvikkeet vakuutuksen kautta, kun puoli vartaloa kuoriutui asfaltti-ihottumalle ja korvasi se pyöräkypäränkin. Samaten sairaalamaksun yön yli tarkkailusta.
 
Meidän muksuilla on tapaturmavakuutus, maksaa kolmelta lapselta muistaakseni 70€/vuosi. Ollaan otettu sen vuoksi, että jos jotain vakavampaa tai pysyvämpää tapahtuu, niin saisi vakuutuksesta apua. Esim keskimäinen kaatui aika pahasti naamalle, kun rautahampaat oli tulossa. Käytiin hammaslääkärissä joka reiskteröi tapaturman. Sillähetkellä ei voinut tehdä mitään, mutta jos rautahampaat olisi vioittunut, niin vakuutus olisi maksanut hoidon myöhemmin.
 
Se lapsen tapaturmavakuutus maksaa vain parikymppiä vuodessa, ei se mikään iso uhraus ole. Yksi yö sairaalassa maksaa enemmän. Pienemmissä tapaturmissa voi viedä yksityiselle. En muista oliko tirpalla vielä vakuutusta silloin, kun kynsi nahkoineen kippasi nurin sormenpäästä jäätyään ovan väliin. Monta tuntia sai siellä ilmaisessa päivystyksessä jonottaa. Lääkäri totesi, ettei sitä saa tikattua, kun on niin pieni sormi ja ei ole oikein mitään, mistä sen saisi kiinni ja laittoi hoitajalle sormen sidottavaksi. Hoitajallekin jonotettiin, laittoi siihen laastarin, huonosti senkin. Kotona jouduttiin laastaroimaan uudestaan. Seuraavana päivänä kävin sitten oman terveysaseman hoitajalla, joka neuvoi ja laittoi kunnon tuppelon sormeen ja antoi vähän sidetarvikkeitakin mukaan uuden vaihtoa varten. Laastarin kanssa olisi aina vaihtaessa revennyt irrallinen osa auki uudestaan, kun se vuosi nesteitä ja jäi aina kiinni laastariin. Kunnon tuppelon ja sidemateriaalien kanssa se kasvoi takaisin kiinni sormeen. Vähän tuo taapero herätti huomiota puistoissa yms, kun helteillä oli ohut rukkanen toisessa kädessä suojaamassa sormea kuralta ja lialta. Vaikka tuosta on vuosia aikaa, niin ei tuo sormen kynsi ole normaaliksi kasvanut ikinä.

Vakuutus maksaa myös tarvittavat lääkkeet yms, jos niitä tarvitaan tapaturman seurauksena. Siskon lapsi sai myös kalliit sidetarvikkeet vakuutuksen kautta, kun puoli vartaloa kuoriutui asfaltti-ihottumalle ja korvasi se pyöräkypäränkin. Samaten sairaalamaksun yön yli tarkkailusta.

Meillä maksaa yksi poliklinikka käynti enemmän, kuin lapsen vuoden tapaturmavakuutus.
 
Meillä tapaturmavakuutus joku 23€/vuosi lapsella. Ihan tavallinen vakuutus, ei liittoalennuksia. :-) Maksaa kyllä ittensä helposti takaisin jos tapahtuu yksikään haaveri. Viime kesänä piti kahdesti käydä tikkaamassa. Yksityiselle pääsi heti, matkaa on sekä yksityiselle että julkisen puolen päivystykseen kymmeniä kilometrejä. Saa myös kilometrikorvaukset omasta autosta. Rahat sai tilille seuraavana päivänä.
 
Tapaturmavakuutuskin kannattaa ottaa sellaisesta paikasta että saa ilman omavastuuta. Muuten siitä ei ole pikku tapaturmissa (joita nyt yleisemmin sattuu) mitään hyötyä. Meillä Ifistä ja monta kertaa ollaan hyödynnetty menemällä yksityiselle. Käynti on maksanut aina noin 70€. Jos olisi tapaturmavakuutuksessa omavastuu 100€ niin ei olisi ollut mitään hyötyä vakuutuksesta.

Sikakalliita sairaskuluvakuutuksia en taas kannata jos perhe ja isovanhemmat ovat perusterveitä. Ajattelen siis niin, että jos vanhemmalla polvella ei ole ihottumia, allergioita, elimellisiä vikoja, korvatulehduksia, sairauksia tms niin luulisi että jälkikasvukin säästyy isommilta sairauksilta. Sitä paitsi, meidän kaupungissa ainakin tuntuu siltä, että lapset hoidetaan kunnallisella hyvin joten luotan siihen. Jos nyt sattuisi jokin pitkäaikaissairaus tulemaan niin kunnallisen hoitoihin on olemassa maksukatot sairaalapäiviin ja lääkekustannuksiin. Ja jos musta tuntuisi siltä, että kunnallinen ei ottaisi vakavan sairauden epäilyä tosissaan niin meillä on kyllä sen verran rahaa että voi yksityisellä muutaman kerran käydä saadakseen diagnoosin ja jatkaa sitten hoitoja kunnallisella.
 
Lapsille on poliklinikkakäynnit kokonaan ilmaisia, muutenhan tietysti kannattaisi vakuutus. Meillä myös suunnilleen yhtä pitkä (=lyhyt) matka yksityiselle kuin kunnallisellekin. Mutta kiitos hei kommenteista, alkaa tämäkin asia avautua :). Taidetaan olla vaan julkisen puolen toimuuven ja saatavuuden kannalta onnekkaassa asemassa.
 
Lapsille on poliklinikkakäynnit kokonaan ilmaisia, muutenhan tietysti kannattaisi vakuutus. Meillä myös suunnilleen yhtä pitkä (=lyhyt) matka yksityiselle kuin kunnallisellekin. Mutta kiitos hei kommenteista, alkaa tämäkin asia avautua :). Taidetaan olla vaan julkisen puolen toimuuven ja saatavuuden kannalta onnekkaassa asemassa.

Ai. Ei meillä vaan ole ensiapu/yliopistollisen sairaalan reissut ilmaisia edes lapselle.
Terveyskeskuskäynnit kyllä...
 
Tapaturmavakuutuskin kannattaa ottaa sellaisesta paikasta että saa ilman omavastuuta. Muuten siitä ei ole pikku tapaturmissa (joita nyt yleisemmin sattuu) mitään hyötyä. Meillä Ifistä ja monta kertaa ollaan hyödynnetty menemällä yksityiselle. Käynti on maksanut aina noin 70€. Jos olisi tapaturmavakuutuksessa omavastuu 100€ niin ei olisi ollut mitään hyötyä vakuutuksesta.

Sikakalliita sairaskuluvakuutuksia en taas kannata jos perhe ja isovanhemmat ovat perusterveitä. Ajattelen siis niin, että jos vanhemmalla polvella ei ole ihottumia, allergioita, elimellisiä vikoja, korvatulehduksia, sairauksia tms niin luulisi että jälkikasvukin säästyy isommilta sairauksilta. Sitä paitsi, meidän kaupungissa ainakin tuntuu siltä, että lapset hoidetaan kunnallisella hyvin joten luotan siihen. Jos nyt sattuisi jokin pitkäaikaissairaus tulemaan niin kunnallisen hoitoihin on olemassa maksukatot sairaalapäiviin ja lääkekustannuksiin. Ja jos musta tuntuisi siltä, että kunnallinen ei ottaisi vakavan sairauden epäilyä tosissaan niin meillä on kyllä sen verran rahaa että voi yksityisellä muutaman kerran käydä saadakseen diagnoosin ja jatkaa sitten hoitoja kunnallisella.

En ole kuullut tapaturmavakuutuksesta, jossa olisi omavastuu. Ehkä sellaisiakin sitten on. Sairaskuluvakuutuksissa omavastuut sitten onkin poikkeuksetta.

Itse otin lapsilleni sairaskuluvakuutuksen siksi, että jos sattuvat sairastumaan johonkin pidempiaikaiseen sairauteen, niin pystyy hoitamaan niitä huoletta yksityisellä ja lääkekulutkin ovat katettuna koko lapsuuden. Sairaskuluvakuutus kattaa myös leikkauksen ja sellainen toteutuu huomattavasti nopeammin yksityisellä kuin julkisella puolella.

Toivottavasti säilytään kuitenkin kaikki terveinä ja vakuutukset on turhia.
 
Ihmettelinkin, että onko tämä muuttunut, sillä aina on tullut lasku sairaalassa käynnin jälkeen, jos on tavattu lääkäriä. Jos on käyty vain terapeutilla, niin silloin käynti on ollut maksuton.

Polikäynnit on tosiaan kyllä edelleenkin maksullisia, tuo aikaisempi kirjoittaja sekoittaa varmaankin terveyskeskusmaksuihin.

Koulujen yms. vakuutukset korvaavat vaan perustasoisen hoidon. Naapurin lapsi satutti koulussa kasvonsa niin, että kosmeettinen haitta oli huomattava. Koulun oma vakuutus korvasi vain normaalit lääkärikäynnit tikkauksineen, lapsen omasta tapaturmavakuutuksesta tehtiin sitten myöhemmin kasvoihin korjausleikkauksia, joilla saatiin kasvoista edes hitusen normaalimman näköiset.
 
Sikakalliita sairaskuluvakuutuksia en taas kannata jos perhe ja isovanhemmat ovat perusterveitä. Ajattelen siis niin, että jos vanhemmalla polvella ei ole ihottumia, allergioita, elimellisiä vikoja, korvatulehduksia, sairauksia tms niin luulisi että jälkikasvukin säästyy isommilta sairauksilta.
Oikeastaan ainoat kunnolla noista vakuutuksista hyötyjät on korvakierteiset, jotka käy yksityisellä putkituksessa. Tosin onhan se helpompi saada lapselle aika yksityiselle, jos tarvitsee töihin todistuksen lapsen sairastuessa.

Meillä on noilla lapsilla kaikilla jotain, mutta on tullut silti halvemmaksi ilman sairaskuluvakuutuksia. Siitepölyallergisen antihistamiinit ei maltaita maksa, atoopikon rasvataan ei ole tullut hirveitä maksamaan, onneksi ei ole niin paha, että Protopicia tarvitsisi, yhdessä vaiheessa se oli kokeilussa. Yksi taas on sitten erityislapsi, mutta hänen kohdallaan lähes kaikki on ollut ilmaista muutamaa polikäyntiä lukuunottamatta. Puheterapiaakaan ei kuulema olisi kuin yksi vakuutus korvannut, se menee kuulema aina kunnan/kelan maksamana.
 
Meillä täyttää lapsi 9v eikä tähänmennessä olla oltu vakuutuksen tarpeessa. Aina on asiat hoituneet suuremmin jonottamatta julkisella ja kunnollista hoitoa saatu. Terapiat on olleet ilmaisia myös. Nyt käy fysioterapiassa. On perusterve mukula joka ei suuremmin oo sairastanu silleen että on lääkäriin lähetty.
 
Tapaturvavakuutus ei maksa juuri mitään, mutta jos jotain sattuu, se on kultaakin kalliimpi. Harrastuksissa on omat vakuutukset, mutta mitä kun lapsi ajaa fillarilla nurin ja katkaisee polven ristisiteen? Ensiapu saadaan toki, mutta siihen jää. Sitten vain hoitojonoon. Yksityinen leikkaa heti.

Mutta osta sillä rahalla vaikka pari kaljaa... hyvä sinä.
 
Jos esim. murtaa jalkansa niin saa vakuutuksen piikiin palkata kotiin hoitajan. Kyllä mielummin viikonloppuna Mehiläisen päivystykseen lähden kuin sairaalaan jonottaa huoneeseen joka on täynnä flunssaisia lapsia.
Mulla kävi lapsena tapaturma josta tuli naamaan kosmeettinen haitta. Se leikattiin yksityisellä, kun täytin 16-vuotta. Ei olisi ollut tuhansia laittaa omasta taskusta tuohon korjaukseen.
 
Lapsille on poliklinikkakäynnit kokonaan ilmaisia, muutenhan tietysti kannattaisi vakuutus. Meillä myös suunnilleen yhtä pitkä (=lyhyt) matka yksityiselle kuin kunnallisellekin. Mutta kiitos hei kommenteista, alkaa tämäkin asia avautua :). Taidetaan olla vaan julkisen puolen toimuuven ja saatavuuden kannalta onnekkaassa asemassa.

Terveyskeskuskäynnit on lapsille ilmaisia, mutta polklinikkakäynneistä täytyy maksaa ihan normaali maksu, samoin myös sairaalapäivämaksu pitää maksaa olikohan 7 ensimmäiseltä sairaalapäivältä. Vain jotkut pienet pari tikkiä vaativat tapaturmat hoituvat terveysasemalla, muutoin vaaditaan yleensä käynti sairaalan polklinikalla.
 

Yhteistyössä