Lapsi ei uskalla kertoa päiväkodin tädeille kiusaamisesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Meillä on hirveä tilanne joka rassaa jo koko perheen hermoja. Kuusivuotiaan "paras" kaveri päiväkodissa on tosi voimakastahtoinen ja lapsilla tulee lähes joka päivä keskenään riitoja. Meidän lapsi ei uskalla laittaa hanttiin vaan alistuu. Kotona sitten purkautuu kauheana raivoamisena ja pari kertaa on jopa kehittänyt itselleen ilmeisesti tämän stressin takia vatsakivun tai muun "vaivan" ettei tarttis mennä hoitoon. Ollaan yritetty selvittää tätä pk:n henkilökunnan kanssa mutta ei ole oikein auttanut, koska he eivät näitä tilanteita näe. Meidän lapsi ei siis uskalla kertoa asiasta tädeille vaan kertoo kotona ja jos tädit kysyvät asiasta vaikka seuraavana päivänä, niin kieltää. itse sanoo syyksi sen että pelkää kaverinsa raivoamista. Tädit myös väittävät että lapset hakeutuvat toistensa seuraan eivätkä he kuulemma voi erottaa heitä. Aletaan olla ihan rikki kaikki tämän asian kanssa. Mitä meidän pitäisi tehdä?
 
Itse olen päiväkodissa töissä, ja erilaisia toimintatapoja on käytetty vastaavassa tilanteessa. Kaverukset on "erotettu" sisäleikkien aikana. Meillä monesti ohjataan leikkijät ja leikit, että ei aina ne samat kaverit leiki keskenään-

Ulkonahan on vaikeampaa pitää erillään. Mutta sisällä onnistuu. Tosin en tiedä valitseeko lapsesi päiväkodissa lapset aina itse? Ovatko ruokapöydässä vierekkäin?
 
Itse olen päiväkodissa töissä, ja erilaisia toimintatapoja on käytetty vastaavassa tilanteessa. Kaverukset on "erotettu" sisäleikkien aikana. Meillä monesti ohjataan leikkijät ja leikit, että ei aina ne samat kaverit leiki keskenään-

Ulkonahan on vaikeampaa pitää erillään. Mutta sisällä onnistuu. Tosin en tiedä valitseeko lapsesi päiväkodissa lapset aina itse? Ovatko ruokapöydässä vierekkäin?

Nää tilanteet tapahtuu tosiaan yleensä ulkona, koska sisällä ovat yrittäneet erottaa. Tajuan kyllä ettei koko ajan pysty ulkona vahtimaan kaikkia mutta silti tuntuu vähän oudolta että tädit eivät enempää pysty valvomaan pihalla... Näitä tilanteita tapahtuu siis lähes joka päivä.
 
Nää tilanteet tapahtuu tosiaan yleensä ulkona, koska sisällä ovat yrittäneet erottaa....

Terve,

Lapsi on alaikäinen ja näin ollen huoltajiensa vastuulla. Ehdotan asian selvittämistä toisen tytön vanhempien kanssa yhdessä. Näin toimiessanne annatte toisellekin tytölle mahdollisuuden selvitä ongelmista ajoissa. Kohtaamistilanteessa käyttäytykää asiallisesti ja syyllistämättä, sekä koittakaa toisen lapsen vanhempien kanssa rakentavasti tehdä jotain lapsille kivaa toimintaa yhdessä.

Siunausta ja varjelusta elämäänne!

Matti
 
Nää tilanteet tapahtuu tosiaan yleensä ulkona, koska sisällä ovat yrittäneet erottaa. Tajuan kyllä ettei koko ajan pysty ulkona vahtimaan kaikkia mutta silti tuntuu vähän oudolta että tädit eivät enempää pysty valvomaan pihalla... Näitä tilanteita tapahtuu siis lähes joka päivä.

Kuulostaahan tuo oudolta. Meillä pidetään ulkonakin tarkasti silmällä vastaavissa tilanteissa. Myös ulkona onnistuu ohjaaminen tarvittaessa. - Mitäs jos menisit Lotta hiekkalaatikolle kun Siirillä ei näytä olevan kaveria. Jne
 
Meiän päikyssä on poika joka ei ole sopeutunut isojen rymään ja kiusaa mun tyttöä. Koska ovat samanikäisiä niin hakeutuvat toistensa seuraan ja hoitajat vievät pojan toiseen ryhmään jos tilanne menee riidaksi.
Itse sanon kanssa aina lapselle, että pitää heti kertoa jos toinen kiusaa, mutta en tiedä tekeekö hän niin. Mulla on paljon nuorempi lapsi kuin sulla niin ei ihan ymmärrä vielä kaikkea.
Sun pitää saada se lapses uskomaan, että kertomalla vaan asiat paranee ei muuten.
Ei kai tämä riitapukari tule samaan kouluun lapsesi kanssa?
 
Itse näkisin niin, että ennemmin tai myöhemmin sinun lapsesi on uskallettava pitää puolensa. Voimakastahtoisia ihmisiä kun on aina kaikkialla. Oma poikani oli vähän samantapainen, mutta me ollaan jankutettu sille nyt pari vuotta, että hänellä on oikeus pitää puolensa. Kenenkään muun käskytettävänä ei tarvitse olla ja jos joku on turhan innokas määräilemään, niin sille voi sanoa, että leiki yksinäsi.
Näyttää sille, että tämä toimii vallan mainiosti.
 
Meiän päikyssä on poika joka ei ole sopeutunut isojen rymään ja kiusaa mun tyttöä. Koska ovat samanikäisiä niin hakeutuvat toistensa seuraan ja hoitajat vievät pojan toiseen ryhmään jos tilanne menee riidaksi.
Itse sanon kanssa aina lapselle, että pitää heti kertoa jos toinen kiusaa, mutta en tiedä tekeekö hän niin. Mulla on paljon nuorempi lapsi kuin sulla niin ei ihan ymmärrä vielä kaikkea.
Sun pitää saada se lapses uskomaan, että kertomalla vaan asiat paranee ei muuten.
Ei kai tämä riitapukari tule samaan kouluun lapsesi kanssa?

No sepä se, että on tulossa samaan kouluun...
 
Nää tilanteet tapahtuu tosiaan yleensä ulkona, koska sisällä ovat yrittäneet erottaa. Tajuan kyllä ettei koko ajan pysty ulkona vahtimaan kaikkia mutta silti tuntuu vähän oudolta että tädit eivät enempää pysty valvomaan pihalla... Näitä tilanteita tapahtuu siis lähes joka päivä.

Kuusivuotiaita vipeltäjiäkö luulet minkään mahdin pitävän erossa toisistaan jos ovat olevinaan kavereita???? Ei päiväkodeissa ole erillisiä karsinoita valitettavasti jokaiselle lapselle, vaikka tuntuu, että nykyisin ne olisivat ainoa vaihtoehto jälkikasvunne hoitamisessa.
 
Ei oikeasti tuon ikäisiä kyllä toisistaan erossa pidä, ellei suoranaisesti kiellä leikkimästä yhdessä. Tämä tuo ongelman esimerkiksi silloin, kun isompi porukka leikkii keskenään ja sitten jompikumpi lapsista joutuukin jäämään ulkopuolelle, koska kielletty leikkikaveri on leikissä mukana. Onko tilanne mielestäsi niin paha, että näiden keskenään leikkiminen pitäisi kokonaan kieltää? Tässäkin on ongelma, miten selittää asia lapsille.

Mielestäni leikkimisen kieltäminen ulkona olisi haitallista kummallekin lapselle tuossa tilanteessa. Hakeutuvat kuitenkin toistensa seuraan eli ilmeisesti jollain tavalla lapsi pitää määräilijän kanssa leikkimisestä. Jos kumpikin olisi vahvatahtoisia ja ongelmana olisi siitä syntyvät riidat, olisi erottaminen toimivampaa ja sen selittäminen lapsille ongelmattomampaa. Nyt pitäisi aloittajan lapsen itse kieltäytyä leikkimästä toisen kanssa, jos toinen määräilee liikaa tai oppia sanomaan vastaan. Sitä taitoa kun tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa paljon.
 
Huh mitä vittuilua. Toivon sydämeni pohjasta ettet ole päiväkodissa töissä.
:) Mitä siitä jos olen. Vittuilu pelastaa päivän, kun on joutunut kestämään kaikenlaista ja esittämään, että jooo kyllä se teidänkin lapsi vielä joskus ihmiseksi kasvaa. Repii vaan toisilta silmät päästä ja hakkaa isolla kivella joskus ym ym. Enkä minä nyt sinun lapsestasi puhu vaan yleisellä tasolla.
 
Ikävä sanoa, mutta suuri osa päiväkotilapsista joutuu kestämään sellaisten lasten julmuuksia, joiden kanssa eivät missään tapauksessa olla missään tekemisissä. Psykkiset ongelmat ovat jo alle kouluikäisillä sen verran vaikeita.

Jaksamista tietenkin aloittajan lapselle ja aloittajalle, mutta halusin vain kertoa, että ehkä vielä on sentään jotain toivoa, jos kiusaaja ei mukiloi eikä revi.
 
Ikävä sanoa, mutta suuri osa päiväkotilapsista joutuu kestämään sellaisten lasten julmuuksia, joiden kanssa eivät missään tapauksessa haluaisi olla missään tekemisissä. Psyykkiset ongelmat ovat jo alle kouluikäisillä sen verran vaikeita.

Jaksamista tietenkin aloittajan lapselle ja aloittajalle, mutta halusin vain kertoa, että ehkä vielä on sentään jotain toivoa, jos kiusaaja ei mukiloi eikä revi.

Alkaa jo rentouttavat aineet vaikuttaa ;) Raskas työ vaatii raskaat huvit :P
 
Meilläkään poika ei uskalla kertoa tarhatädeille kiusaamista. Vasta kotona pitkän tivaamisen jälkeen kertoo jos on kiusattu tai tullut esim. Kiistaa leluista. Normaaliahan osa on, mutta kyllä niiden tätien tehtävä mielestäni on puuttua kiusaamiseen ja riitatilanteisiin. Vaikeampaahan tuo pompottelu on huomata mutta voisi vaikka tädit sanoa toiselle lapselle että jos tekisitte välillä mitä se sinun lapsesi haluaa tehdä? Näin ne oppivat tekemään kompromissejä. Elämä on kuitenkin neuvottelutaitojen kyvystä kiinni.
 
Eiköhän sille toiselle lapselle ole jo opetettukin neuvottelutaitoja ja jopa käsketty tekemään asioita vuorotellen, mutta ei se niin helpolla onnistu. On lapsia, jotka määräävät aina kun siihen on mahdollisuus, ihan kuten aikuisissakin on samanlaisia. Ei kuitenkaan ole määräävänkään lapsen itsetunnon kannalta hyvä, jos aikuinen on koko ajan kimpussa. Toki määräilevälle lapselle pitää puhua, että määräilevän kanssa ei ole kiva leikkiä ja tämä voi aiheuttaa sen, että tulevaisuudessa kavereita ei määräilevälle löydykään. Tällainen keskustelu on kuitenkin syytä käydä neutraalilla hetkellä, ei silloin kun kieltää lasta määräämästä tai "pakottaa" huomioimaan toistenkin ehdotuksia.
 
Meilläkään poika ei uskalla kertoa tarhatädeille kiusaamista. Vasta kotona pitkän tivaamisen jälkeen kertoo jos on kiusattu tai tullut esim. Kiistaa leluista. Normaaliahan osa on, mutta kyllä niiden tätien tehtävä mielestäni on puuttua kiusaamiseen ja riitatilanteisiin. Vaikeampaahan tuo pompottelu on huomata mutta voisi vaikka tädit sanoa toiselle lapselle että jos tekisitte välillä mitä se sinun lapsesi haluaa tehdä? Näin ne oppivat tekemään kompromissejä. Elämä on kuitenkin neuvottelutaitojen kyvystä kiinni.

Lapsihan ei sitä sinulle välttämättä kerro, että tädit varmasti tekevätkin noin kun ehdotat. Tilanteita on yleensä niin paljon, että osassa tilanteista lapsesi joutuisi olemaan itse se, joka toimii puolustaen itseään.
 
Näissä tilanteissa on aina kaksi puolta. Lasten kanssa asiasta on varmaan keskusteltu puolin ja toisin, yhdessä ja erikseen. Myös toisen lapsen vanhemmat on hyvä pitää ajan tasalla asiasta. Päiväkodissa tädit ja sedät ovat tosiaan pitämässä huolta, että kaikki sujuu lasten päivässä kuin pitää. Kun lapsia on seistsemän yhtä aikuista kohden, yleensä ryhmässä yli parikymmentä lasta, kaikkialle ei kertakaikkiaan, hyvällä tahdollakaan aina ehdi. Ja tehdyt päätökset ryhmäkokojen kasvattamisesta eivät varmasti tule helpottamaan tilannetta. Näitä ongelmia tulee valitettavasti jatkossa olemaan varmasti yhä enemmän.

Aralle, alistuvalle lapselle pitää vaan jankata kovasti itseluottamusta ja sitä, ettei kaikkeen tarvitse suostua. Saa ja pitää sanoa "ei", kun siltä tuntuu. Jokaisen pitää oppia pitämään puolensa. Aikuisten (sekä kotona että päiväkodissa) tehtävä on opettaa lapselle oikeat keinot selvitä hankalista tilanteista, koska jokaisessa tilanteessa ei aikuinen vain pysty olemaan mukana. Tässä tapauksessa myös aikuisten välinen kommunikaatio on tärkeää. Pitää keskustella avoimesti ja rehellisesti faktoista ja omista toiveista ym. Toivottavasti saatte tilanteen pian haltuun!
 

Yhteistyössä