Häpeän lapseni homoutta :(

Mielestäni teimme vanhempina parhaamme. Yritimme kasvattaa lapsemme niin hyvin kuin osasimme. Olemme olleet mielestäni liberaaleja ja antaneet lapselle hyvät eväät elämään.

Nyt kuitenkin lapsemme (15v) kertoi olevansa homo

Emme mitenkään ole ilmaisseet lapselle pettymystämme. Mutta tunnen silti kauheaa epätoivoa ja pettymystä, mitä tein väärin, miksi lapsestani tuli homo. Miten kestän sen, että poikani tuo kotiin pian poikaystäviään

Miten kestän tämän häpeän, toivon kovasti, että tämä kuitenkin olisi vaan jokin teinin "kokeilu" ja hän lopulta huomaisi kuitenkin olevansa hetero.

Toivon, että lapseni ei huomaa ikinä, että en hyväksy homoutta. Mutta kyllä tulevaisuus pelottaa. Ja se, että lapseni huomaa, että en pidä -enkä hyväksy homoutta.

 

No, tässä on sinulle hyvä kasvun paikka. Mitään muuta kun sinun osallesi ei jää tehdä, kuin kasvaa, hyväksyä poikasi homous, ja kohdella häntä ja hänen poikaystäviään tasan samalla tavalla kun kohtelisit jos olisivat heteroita.

Homous ei ole valinta, eikä negatiivinen "asia".

 

Kukaan ei kyllä synny homoksi, evoluutio on sellaista.

Homous on aina kasvatuksen tulos, sekä valinta.

 

Jos toisen homous nolottaa niin sietääkin olla nolo. -Ihan itsensä vuoksi.

 

No, tässä on sinulle hyvä kasvun paikka. Mitään muuta kun sinun osallesi ei jää tehdä, kuin kasvaa, hyväksyä poikasi homous, ja kohdella häntä ja hänen poikaystäviään tasan samalla tavalla kun kohtelisit jos olisivat heteroita.

Homous ei ole valinta, eikä negatiivinen "asia".

Homoutta ei tarvitse hyväksyä. Mutta se lapsi pitää silti hyväksyä. Ja myös se poikaystävä ihmisenä.

Mä olisin myös tosi pettynyt. Homous on Raamatun vastaista eikä sovi kristitylle. Ne jotka ei ole kristittyjä niin niillä on erilainen maailmankatsomus. Mutta vaikka ei-kristityt saakin tehdä mitä huvittaa, niin silti homous on musta ällöttävää heilläkin.

 

Hyväksyn homouden, mutta en sitä että oma lapsi on homo.
Kyllähän homot ovat "erilaisia", eivät ole niinkuin normaalit ihmiset yleensä.
On ikävää ettei saa lapselta sitä mitä haluais alunperin.
Kyllä odotan omalta lapselta jälkikasvua yms, jota homo/lesbopareilla harvoin on.
En halua mitään adoptiolasta katella, vaan sitä oikeaa biologista lasta.

 

Hyväksyn homouden, mutta en sitä että oma lapsi on homo.
Kyllähän homot ovat "erilaisia", eivät ole niinkuin normaalit ihmiset yleensä.
On ikävää ettei saa lapselta sitä mitä haluais alunperin.
Kyllä odotan omalta lapselta jälkikasvua yms, jota homo/lesbopareilla harvoin on.
En halua mitään adoptiolasta katella, vaan sitä oikeaa biologista lasta.

Sä olet tehnyt lapsen jotta lapsi täyttäisi sinun tarpeitasi?

 

Sä olet tehnyt lapsen jotta lapsi täyttäisi sinun tarpeitasi?

Hyvä huomio - aika moni tekee, vaikka siitä ei ikinä puhuttaisi. Jotkut asiat vaan on niin.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/intersukupuolisia-leikataan-surutta/291612/

---toikin oli arkipäivää, kunnes yksi lääkäri kieltäytyi leikkaamasta! En tiennyt enne tuota artikkelia asiasta mitään.

 

Sulla ap, meni siinä vikaan, että lapsen kohdussa ollessa eritit liian vähän testosteroiinia (?). Siksi homoksi synnytyään.

 

Kattokaa muo,mul on kinkkeli mut mä oon lesbo
Mä nyt synnyin tälläseen homotätilesbo ruumiiseen

 

Kukaan ei kyllä synny homoksi, evoluutio on sellaista.

Homous on aina kasvatuksen tulos, sekä valinta.

Miten noin konkreettisesti kasvatetaan homoksi? Tuleeko mun pojasta homo sen perusteella että se on saanu leikkiä millä haluaa ja pukeutua jopa hameeseen? Mitä se ei enää tee. Vai sekö tekee homoksi että opetamme hänelle kaikkien ihmisten olevan samanarvoisia ja on olemassa niitä jotka tykkää samasta sukupuolesta? Miten tapahtuu se ihmisen valinta tulla joksikin muuksi kun heteroksi? Tai miten se tapahtuu että ihminen päättääkin yhtäkkiä että hän on väärässä kehossa? Muuten, kukaan hetero ei ole osannu vastata tyhjentävästi,homot taas sanoo että se ei oo asia joka vaan päätetään tai mikä ois hameleikkien seuraus.

 

Voisin ymmärtää jos oltais vaik 50 luvulla mutta nyt on 2000 luku ja homous arkipäivää nykyään. Kuten esim lesbot,bi,trans sukupuolisuus jne
Homous ei ole sairaus eikä kasvatuksen tulos...

 

Onhan tuo tosi ikävää. Toivottavasti ei tule omalle kohdalle. Oma rakas lapsi olisi tietysti silti. Nykyään homoutta ja leboutta oikein kannustetaan joka paikassa. Mut ei mun päässä. En todellakaan kasvata lapsiani miksikään foobikoiksi kun en ole sellainen itsekään mutta pyrin tuomaan esille mahdollisimman heteronormatiivista mallia, en ainakaan kannusta homoseksuaalisuuteen.

 

Mielestäni teimme vanhempina parhaamme. Yritimme kasvattaa lapsemme niin hyvin kuin osasimme. Olemme olleet mielestäni liberaaleja ja antaneet lapselle hyvät eväät elämään.

Nyt kuitenkin lapsemme (15v) kertoi olevansa homo

Emme mitenkään ole ilmaisseet lapselle pettymystämme. Mutta tunnen silti kauheaa epätoivoa ja pettymystä, mitä tein väärin, miksi lapsestani tuli homo. Miten kestän sen, että poikani tuo kotiin pian poikaystäviään

Miten kestän tämän häpeän, toivon kovasti, että tämä kuitenkin olisi vaan jokin teinin "kokeilu" ja hän lopulta huomaisi kuitenkin olevansa hetero.

Toivon, että lapseni ei huomaa ikinä, että en hyväksy homoutta. Mutta kyllä tulevaisuus pelottaa. Ja se, että lapseni huomaa, että en pidä -enkä hyväksy homoutta.

 

Sä olet tehnyt lapsen jotta lapsi täyttäisi sinun tarpeitasi?

Eivätköhän kaikki ole.
Tai kerro ihmeessä, mikä on sinun motiivisi.

 

Voisin ymmärtää jos oltais vaik 50 luvulla mutta nyt on 2000 luku ja homous arkipäivää nykyään. Kuten esim lesbot,bi,trans sukupuolisuus jne
Homous ei ole sairaus eikä kasvatuksen tulos...

Ei, mutta ei se ihan normaaliakaan, tai ainakaan toivottavaa ole.

 

Hyväksyn homouden, mutta en sitä että oma lapsi on homo.
Kyllähän homot ovat "erilaisia", eivät ole niinkuin normaalit ihmiset yleensä.
On ikävää ettei saa lapselta sitä mitä haluais alunperin.
Kyllä odotan omalta lapselta jälkikasvua yms, jota homo/lesbopareilla harvoin on.
En halua mitään adoptiolasta katella, vaan sitä oikeaa biologista lasta.

Aika moni tässä asiassa on varmaan kanssasi samoilla linjoilla.
Useimmat haluavat tavallisen lapsen, joka jatkaa sukua.
Jos sitä ei saa, on se vain pakko hyväksyä. Mutta ei asiaa auta se, että kauhistellaan ja pöyristellään, että miten joku noin voi miettiä, Tottakai jokainen niin miettii. Tuskin kukaan lähtökohtaisesti toivoo lapsestaan homoa.

 

Siinä, että mies tuntee himoa toisen miehen peräaukkoon, siinnä ei ole mitään normaalia, se on sairasta.

Ei kai sitä himoa mihinkään aukkoon tunne vaan ihmiseen

 

Mun mielestä häpeä kuuluu sellaisiin tilanteisiin, jotka on uusia ja joissa ei ole jo valmiina taitoja toimia. Se on osa itsesuojelua ja automaattista. Elämä heitti haasteen ja siihen on tartuttava. Hienoa on jos suhde omaan lapseen on sellainen että lapsi voi kertoa sulle olevansa homo. Löytyy luottamusta! Löydätte varmasti keinot sopeutua tilanteeseen meni miten meni, vaikka se vaatisi aikaa, jos rakastatte poikaanne.

 

Homoutta ei tarvitse hyväksyä. Mutta se lapsi pitää silti hyväksyä. Ja myös se poikaystävä ihmisenä.

Mä olisin myös tosi pettynyt. Homous on Raamatun vastaista eikä sovi kristitylle. Ne jotka ei ole kristittyjä niin niillä on erilainen maailmankatsomus. Mutta vaikka ei-kristityt saakin tehdä mitä huvittaa, niin silti homous on musta ällöttävää heilläkin.

Kristittyjen kirja on uusitestamentti. Vanha testamentti on historia osuus. Eroa on yhtä paljon kuin sosialismilla ja kommunismilla. Osin samoja mutta monessa kohdassa myös erimielisiä. Vanhassa testamentissa ihmisen syntejä ei ole armahdettu, uudessa on. Vanhassa ei sanota ''älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi''.
Lesbojen suhteen asia on vielä yksinkertaisempi.

 

Moni mies himoitsee naisen peräaukkoa. Onko se hyväksyttävämpää?

Tai nainen miehen!

 

Mun lapseni on transukupuolinen ja korjaamassa sukupuoltaan. Rakastan lastani, mutta en van voi hyväksyä tätä, Koska se on mielestäni väärin. En voi puhua pahasta olosta kellekään, koska saisin vain haukkuja päälleni. Koen olevani täysin epäonnistunut ja sairastanut varmaan masennukseen, mutta en edes uskalla mennä lääkäriin, koska häpeän tunteitani.

 

"Hienoa. Sitä sietääkin hävetä, sika!"