Tarina henkisyydestä ja matkasta taivaan isän luo maanpäällä.

ei musta tarvii olla huolissaan . jos hulluus on tätä että järkikin on tallella ja sydän laulaa ja arkikin rullaa niin kiitos mitään muuta en osaa sanoa. se tulee teksteistä ilmi mitä jo kirjoittanut jos et lue niin elä lue jankkaamaan en rupea

 

Joskus sanoja ei tarvita ollenkaan:

Soittavat vedestä - Wasser

 

 

Minä haluan lukea tältä palstalta ne ketjut, joissa tätä aloittajaa panettelevat kirjoittavat omasta vakaumuksestaan. Ei tule sitä ketjua. Orjina te seuraatte laumanne mukana ja luulottelette tietävänne jotakin Kristuksen seuraamisesta. Kukaan ei ole teistä kauempana kuin Kristus. Maalliset pölpöttäjät voivat kertoa omissa ketjuissaan omista vakaumuksista. Toisten vakaumuksia ei tarvitse tulla solvaamaan. Kertokaa omistanne!

 

Minä haluan lukea tältä palstalta ne ketjut, joissa tätä aloittajaa panettelevat kirjoittavat omasta vakaumuksestaan. Ei tule sitä ketjua. Orjina te seuraatte laumanne mukana ja luulottelette tietävänne jotakin Kristuksen seuraamisesta. Kukaan ei ole teistä kauempana kuin Kristus. Maalliset pölpöttäjät voivat kertoa omissa ketjuissaan omista vakaumuksista. Toisten vakaumuksia ei tarvitse tulla solvaamaan. Kertokaa omistanne!

solvaa nyt ensin meitä ei uskovia vähän lisää.

 

Miksi sä oletat, että voisit koskaan minua vähätellä?
Mahdatkohan kuvitella itsestäsi vähän liikoja?

Tässä sulle mielenkiintoista luettavaa, jossa näitä kaikkia ristiriitaisuuksia on kerätty yhteen nippuun :

http://www.vapaasana.net/artikkelit/2007/11/raamatun-julmuuksia-ja-ristiriitoja

1:26-28 Jumala nauraa epäonnellesi, haukkuu sinua, kun olet peloissasi, ja on välinpitämätön, kun pyydät häneltä apua.

Erityisesti ylläoleva kohta kertoo jotain raamatun jumalasta...

Mun täytyy sanoa ihan rehellisesti että tuo " Jumala nauraa meille"- kohta ei ole mua koskaan vaivannut.

Jumalakin saa olla pottuuntunut. Ei Jumala ole mikään hymistelijä, joku humanisti jonka ainut osoitus vihastumisesta on joku kulmakarvan kohottaminen. Meidän kulttuurissa pitää olla hillitty viimeiseen asti, mutta Jumala on railakkaampi, Hänen olemus sopi varmasti oikein hyvin juutalaiseen kulttuuriin. Vaikka kyllä Jumala osaa rauhallinen olla.

Mä en ole uskovaiseksi sieltä kilteimmästä päästä, mutta mun minuutta ei murenna tippaakaan se tieto että mä suututan Jumalan varmasti päivittäin. Ärsytän Häntä, teen asioita joiden tiedän olevan väärin.
Jumala saattaa repiä peliverkkarinsa joka päivä mun takia ja sanoa "äh, taas Echo teki ihan alkeellisen jutun jonka se tietää oikein hyvin."
Mä osasin lapsenakin ärsyttää ja provosoida vanhempiani. En olisi yhtään ihmetellyt jos vanhempani olisivat repineet hiuksiaan ja mielessään toivottaneet mut maata kiertävälle radalle.

Ei Jumala ole semmoinen että Häntä aina itkettäisi ja surettaisi. Häntä välillä ihan rehellisesti potuttaa.
Jesajalla on hyvä sana siitä, kuinka Jumala kerta toisensa jälkeen kutsuu omaa kansaansa eikä kukaan tottele.
Eikö Jumala saisi suuttua?

Tuo Jumalan nauraminen liittyy Raamatussa lisäksi vielä isompiin synteihin kuin normiuskovalla kuten murhaamiseen, esim. Saul ajoi Daavidia tappaakseen hänet. Ja liittyy ylpeilyyn.

Ja ihmisen ylpeily - no, jos ajatellaan mittasuhteita Jumala-ihminen, niin jos me oltaisiin jumalia, niin sama kuin joku atomin miljoonasosa kävisi ylpeilemään meille. Se on vaan huvittavaa ja säälittävää.

Ja ettei se toinen puoli jäisi paitsioon, niin Jumala VT:ssä antoi suuttumuksen näkyä, mutta sitten taas miljoonannen kerran veti porukkaansa luokseen. Kuunteli, antoi anteeksi, armahti.

 

aivan minne tuuli tuuli kuljettaa ja nenä näyttäää. sellainen on rakkauden tie!

Tuolta ajalta on paljonkin mukavia biisejä!
Ekan kerran luuntelin tuon Tapio Heinosen laulaman kappaleen sanat ja niin kamalat olivat, että piti etsiä tietoa - mitä en olis ikinä tiennytkään! Solenzara on kaunis laulu häneltä ja Jälet hiekassa, jos löytyy.
Mutta tässä iloisempaa menoa. On sun tarinalla melkoinen lukijakunta, sille:

 

Ja juu, Jumala on Isä, ja vanhempien on nykykäsityksen mukaan pitänyt olla viilipyttyjä melkein viimeiseen asti. Mutta onneksi siitä ihanteesta ollaan luopumassa ja vanhemmat saa näyttää tunteensa.

Juutalaiset (+myöhemmin kristityt) on lisäksi Jumalan oma kansa. Jumala on mustasukkainen kuin aviomies joka ei siedä muita kilpailijoita eli epäjumalia.

Jumalan suuttumuksen ymmärtää paremmin jos ajattelee tällaista näkyä: aviomies tulee kotiin, vaimo on naapurin Peran kanssa sängyssä tositoimissa, Pera on lisäksi syönyt ruuat ja ajanut miehen toisen auton päin lyhtytolppaa.
Kaiken lisäksi vaimo ja Pera kysyy sängyn pohjalta vetelänä aviomieheltä: "Viittiksä käydä ostaa ärrältä meille kortsuja kun ne on loppu?"

Ja tältä Jumalasta tuntuu joka päivä, Raamattu puhuu paljon siitä kun Israel "menee muiden miesten" perässä. Jumalan apu kyllä kelpaa mutta ei Hänen antamansa neuvot ja oikea tie.
Onneks Hän on pitkämielinen.

 

Jumalan apu kyllä kelpaa

 

Ja tältä Jumalasta tuntuu joka päivä, Raamattu puhuu paljon siitä kun Israel "menee muiden miesten" perässä. Jumalan apu kyllä kelpaa mutta ei Hänen antamansa neuvot ja oikea tie.
Onneks Hän on pitkämielinen.

Siinä se lyhyesti.

 

Jos näin on, niinkuin Echo asian kertoo, ei synnintekijöillä ole mitään hätää. Jumala huvittuneesti katselee ja antaa anteeksi, kun kristitty homo elää parisuhteessa puolisonsa kanssa. Ei siis mitään hätää.

 

Mun täytyy sanoa ihan rehellisesti että tuo " Jumala nauraa meille"- kohta ei ole mua koskaan vaivannut.

Jumalakin saa olla pottuuntunut. Ei Jumala ole mikään hymistelijä, joku humanisti jonka ainut osoitus vihastumisesta on joku kulmakarvan kohottaminen. Meidän kulttuurissa pitää olla hillitty viimeiseen asti, mutta Jumala on railakkaampi, Hänen olemus sopi varmasti oikein hyvin juutalaiseen kulttuuriin. Vaikka kyllä Jumala osaa rauhallinen olla.

Mä en ole uskovaiseksi sieltä kilteimmästä päästä, mutta mun minuutta ei murenna tippaakaan se tieto että mä suututan Jumalan varmasti päivittäin. Ärsytän Häntä, teen asioita joiden tiedän olevan väärin.
Jumala saattaa repiä peliverkkarinsa joka päivä mun takia ja sanoa "äh, taas Echo teki ihan alkeellisen jutun jonka se tietää oikein hyvin."
Mä osasin lapsenakin ärsyttää ja provosoida vanhempiani. En olisi yhtään ihmetellyt jos vanhempani olisivat repineet hiuksiaan ja mielessään toivottaneet mut maata kiertävälle radalle.

Ei Jumala ole semmoinen että Häntä aina itkettäisi ja surettaisi. Häntä välillä ihan rehellisesti potuttaa.
Jesajalla on hyvä sana siitä, kuinka Jumala kerta toisensa jälkeen kutsuu omaa kansaansa eikä kukaan tottele.
Eikö Jumala saisi suuttua?

Tuo Jumalan nauraminen liittyy Raamatussa lisäksi vielä isompiin synteihin kuin normiuskovalla kuten murhaamiseen, esim. Saul ajoi Daavidia tappaakseen hänet. Ja liittyy ylpeilyyn.

Ja ihmisen ylpeily - no, jos ajatellaan mittasuhteita Jumala-ihminen, niin jos me oltaisiin jumalia, niin sama kuin joku atomin miljoonasosa kävisi ylpeilemään meille. Se on vaan huvittavaa ja säälittävää.

Ja ettei se toinen puoli jäisi paitsioon, niin Jumala VT:ssä antoi suuttumuksen näkyä, mutta sitten taas miljoonannen kerran veti porukkaansa luokseen. Kuunteli, antoi anteeksi, armahti.

Teet tietoisesti syntiä päivittäin? Miten se Jeesuksen "Mene, äläkä enää syntiä tee" toteutuu sun elämässä? Tai siis kun se ei toteudu, niin miten olet silti hanakasti täälläkin tuomitsemassa muita? Pitäiskö se hirsi sieltä omasta silmästä ensin kaivaa pois ja vasta sen jälkeen arvostella muiden tapaa uskoa?

 

Muistako tällaista pyhäkoululaulua:

 

Muistako tällaista pyhäkoululaulua:

en edes muista että olenko missään pyhäkoulussa koskaan ollukkaan.

 

en edes muista että olenko missään pyhäkoulussa koskaan ollukkaan.

Moni muu kuitenkin on mutta harva haluaa muistella niin kamalaa asiaa...
Se on meidän kulttuurissa syvällä.

 

en edes muista että olenko missään pyhäkoulussa koskaan ollukkaan.

Parempi onkin, jos ei tiedä tuosta, mutta esimerkiksi elokuvassa Magdalenasisaret (tositapahtumiin perustuva..) kerrottiin, että osa sisarista lähetettiin Afrikkaan - tai varmaan peloteltiin ainakin sillä. Osa sinne outuikin, koska kukaan ei päässyt kotiin, kunnes yhden sisterin (nunnia) veli älysi puuttua asiaan. Tässä menee kai aamuun asti.

 

Pitkästyttävä gradu oli, mutta kyllä siellä oli asiaa, jolla on suuri merkitys tässä meidänkin systeemissä vielä nykyäänkin... Ja liittyvät yhteen monella tapaa elokuvaankin, mistä Iltalehdessä luki: "Mullanin filmi on synkkä kuvaus väärinkäsitetystä kristillisyydestä, kun Magdalena-nunnat pitävät kasvatuslaitosvaltaa 1964-69 Irlannissa:
30 000 tyttöä kävi läpi helvetin". Se lakkautettiin vasta viime vuosituhannen lopulla...

 

Jos näin on, niinkuin Echo asian kertoo, ei synnintekijöillä ole mitään hätää. Jumala huvittuneesti katselee ja antaa anteeksi, kun kristitty homo elää parisuhteessa puolisonsa kanssa. Ei siis mitään hätää.

Kissa herätti yöllä...
Olenko mä sanonut että Jumalan uhmaaminen on järkevää? Ei, se on uhkarohkeaa tai tyhmänrohkeaa, koska siinä ihminen kietoo koko ajan itseään vastapuolen eli sielunvihollisen pauloihin. Olo on reteä ja uhmakas kuin aitauksesta karanneella pässillä, mutta ihminen ei näe mihin vaaraan itsensä asettaa kun lähtee Jumalan luota kauemmas. Siellä toisella puolella on sielunvihollinen vastassa.

Kirjoitin varmaan epäselvästi....Kirjoitin siltä varalta jos joku ahdistuu Jumalan suuttumisesta ja pottuilusta ja miettii "Jumalan suuttumus ei tue mielenterveyttä, ei semmoinen jumala voi olla hyvä joka suuttuu ja jopa pottuilee meille", niin vastaan että hyvä, armeliaskin Jumala osaa olla äkäinen.

Ja se on ihan oikein meille silloin kun uhmataan Jumalaa. Jumala ei ole äkäinen jollekin masentuneelle ja synneistään tuskailevalle, vaan rehvakkaille ja ylpeille pöljäkkeille.

 

Pitkästyttävä gradu oli, mutta kyllä siellä oli asiaa, jolla on suuri merkitys tässä meidänkin systeemissä vielä nykyäänkin... Ja liittyvät yhteen monella tapaa elokuvaankin, mistä Iltalehdessä luki: "Mullanin filmi on synkkä kuvaus väärinkäsitetystä kristillisyydestä, kun Magdalena-nunnat pitävät kasvatuslaitosvaltaa 1964-69 Irlannissa:
30 000 tyttöä kävi läpi helvetin". Se lakkautettiin vasta viime vuosituhannen lopulla...

No mä ole koskaan nähnyt (uskossaoloaikanani) luostarilaitosta kauhean kristillisenä, sitä ei löydy Raamatusta. Jeesus ei käskenyt uskovia pakenemaan maailmaa joihinkin poteroihin, vähemmästäkin semmoisissa nuppi hajoaa.
Naimattomuus on Raamatussa suositeltavaa mutta ei pakollista, Pietarillakin oli muija.

 

Teet tietoisesti syntiä päivittäin? Miten se Jeesuksen "Mene, äläkä enää syntiä tee" toteutuu sun elämässä? Tai siis kun se ei toteudu, niin miten olet silti hanakasti täälläkin tuomitsemassa muita? Pitäiskö se hirsi sieltä omasta silmästä ensin kaivaa pois ja vasta sen jälkeen arvostella muiden tapaa uskoa?

Sama vastaus kuin tuolle toiselle vieraalle (jos ette ole 1 ja sama vieras): olenko sanonut että Jumalan uhmaamiseen ei sisältyisi riskejä? Oli uhmaajana sitten minä tai joku muu.

 

Kyykäärmeetten sikiöille kohta on tarkoitettu juuri fariseuksille, jotka kuvittelivat isien perinnäissääntöjä noudattamalla päääsevänsä taivaaseen. Eli voisi sanoa, että tämpäivän papit ovat samanlaisia. Jeesus on uskonnollisuutta vastaan, jolla yritetään ostaa teoilla taivaspaikkaa, ja lisäksi alistetaan muut.

Tyhmä ja sokea on henkilö, joka luulee itse näkevänsä, mutta ei todellisuudessa näe. Syyttää toista vaikkapa varastamisesta, mutta itse varastaa vaikkapa työnantajalta jotain pientä ja omasta mielestään mitätönsä. Vaikkapa työaikana tekee jotain sellaista, jota ei työaikana saisi tehsä=varastaa työnantajan aikaa, ja velottaa maksua tekemättömistä töistä.
Miekan Jeesua on totisesti tuonut. Mitähän nytkin tehdään? Taistellaan toisia vastaan sanoin ja teoin. Mekin olemme eripuolilla.
Sama koskee noita loppuja. Jeesuksen nimen tähden vainotaan kaikissa arabimaissa kristittyjä. Kristityt luulivat tekevänsä keskiajalla oikein tappamalla muut kuin katolilaiset.
Onko mitään suurempaa vastakkainasettelua kuin henkilöt, joista toinen uskoo Jumalaan ja toinen ei.

Ongelmahan on se, että oppien mukaan pitää ymmärtää ja rakastaa kaikkia. Silti kyseisessä kirjassa syydetään tuollaisia haukkumisia ja nimittelyjä. Sehän on täysin asiatonta eikä kerro minkäänlaisesta lähimmäisen rakkaudesta.

 

Mun täytyy sanoa ihan rehellisesti että tuo " Jumala nauraa meille"- kohta ei ole mua koskaan vaivannut.

Jumalakin saa olla pottuuntunut. Ei Jumala ole mikään hymistelijä, joku humanisti jonka ainut osoitus vihastumisesta on joku kulmakarvan kohottaminen. Meidän kulttuurissa pitää olla hillitty viimeiseen asti, mutta Jumala on railakkaampi, Hänen olemus sopi varmasti oikein hyvin juutalaiseen kulttuuriin. Vaikka kyllä Jumala osaa rauhallinen olla.

Mä en ole uskovaiseksi sieltä kilteimmästä päästä, mutta mun minuutta ei murenna tippaakaan se tieto että mä suututan Jumalan varmasti päivittäin. Ärsytän Häntä, teen asioita joiden tiedän olevan väärin.
Jumala saattaa repiä peliverkkarinsa joka päivä mun takia ja sanoa "äh, taas Echo teki ihan alkeellisen jutun jonka se tietää oikein hyvin."
Mä osasin lapsenakin ärsyttää ja provosoida vanhempiani. En olisi yhtään ihmetellyt jos vanhempani olisivat repineet hiuksiaan ja mielessään toivottaneet mut maata kiertävälle radalle.

Ei Jumala ole semmoinen että Häntä aina itkettäisi ja surettaisi. Häntä välillä ihan rehellisesti potuttaa.
Jesajalla on hyvä sana siitä, kuinka Jumala kerta toisensa jälkeen kutsuu omaa kansaansa eikä kukaan tottele.
Eikö Jumala saisi suuttua?

Tuo Jumalan nauraminen liittyy Raamatussa lisäksi vielä isompiin synteihin kuin normiuskovalla kuten murhaamiseen, esim. Saul ajoi Daavidia tappaakseen hänet. Ja liittyy ylpeilyyn.

Ja ihmisen ylpeily - no, jos ajatellaan mittasuhteita Jumala-ihminen, niin jos me oltaisiin jumalia, niin sama kuin joku atomin miljoonasosa kävisi ylpeilemään meille. Se on vaan huvittavaa ja säälittävää.

Ja ettei se toinen puoli jäisi paitsioon, niin Jumala VT:ssä antoi suuttumuksen näkyä, mutta sitten taas miljoonannen kerran veti porukkaansa luokseen. Kuunteli, antoi anteeksi, armahti.

Muakaan ei varsinaisesti se nauraa kohta häiritse pelkästään, vaan koko lause:

1:26-28 Jumala nauraa epäonnellesi, haukkuu sinua, kun olet peloissasi, ja on välinpitämätön, kun pyydät häneltä apua.

Niinkuin ihan oikeasti. Millaisen arvon antaisit ihmiselle, joka nauraa muiden epäonnelle? Haukkuu sinua, kun sinua pelottaa? On välinpitämätön, kun pyydät apua?

Eihän tällainen kerro mistään rakastamisesta, välittämisestä tai muustakaan hyvästä?

Mun Jumala ei ole lainkaan sellainen, kuin raamatun jumala. Enkä nyt tarkoita olla epäkohtelias, mutta sinunkaan Jumalasi ei kuulosta samalle tyypille, kuin joka raamatussa on kuvattu.

 

Kissa herätti yöllä...
Olenko mä sanonut että Jumalan uhmaaminen on järkevää? Ei, se on uhkarohkeaa tai tyhmänrohkeaa, koska siinä ihminen kietoo koko ajan itseään vastapuolen eli sielunvihollisen pauloihin. Olo on reteä ja uhmakas kuin aitauksesta karanneella pässillä, mutta ihminen ei näe mihin vaaraan itsensä asettaa kun lähtee Jumalan luota kauemmas. Siellä toisella puolella on sielunvihollinen vastassa.

Kirjoitin varmaan epäselvästi....Kirjoitin siltä varalta jos joku ahdistuu Jumalan suuttumisesta ja pottuilusta ja miettii "Jumalan suuttumus ei tue mielenterveyttä, ei semmoinen jumala voi olla hyvä joka suuttuu ja jopa pottuilee meille", niin vastaan että hyvä, armeliaskin Jumala osaa olla äkäinen.

Ja se on ihan oikein meille silloin kun uhmataan Jumalaa. Jumala ei ole äkäinen jollekin masentuneelle ja synneistään tuskailevalle, vaan rehvakkaille ja ylpeille pöljäkkeille.

Suuttuminen, turhautuminen ja ärsyyntyminen on ihan ok tuntemuksia.
Toisen peloille nauraminen, avunpyynnön ohittaminen ja jonkun epäonnelle nauraminen on ilkeämielistä kiusaamista. Se on täysin eri asia, kuin olla suuttunut tai ärsyyntynyt.

 

Parempi onkin, jos ei tiedä tuosta, mutta esimerkiksi elokuvassa Magdalenasisaret (tositapahtumiin perustuva..) kerrottiin, että osa sisarista lähetettiin Afrikkaan - tai varmaan peloteltiin ainakin sillä. Osa sinne outuikin, koska kukaan ei päässyt kotiin, kunnes yhden sisterin (nunnia) veli älysi puuttua asiaan. Tässä menee kai aamuun asti.

Sinne on viety "sanaa" vuosikausia... Kaikilla ei tietenkään ole ollut kovin ruusuista tulevaisuutta kokomaassa, mutta .... Elävästä arkistosta löytyy jotain...

 

Sinne on viety "sanaa" vuosikausia... Kaikilla ei tietenkään ole ollut kovin ruusuista tulevaisuutta kokomaassa, mutta .... Elävästä arkistosta löytyy jotain...

Tuolla olevat haastattelut voi kuunnella taustalla, ei tarvi lukea. Yksi teksti kannattaa lukea, jos ei ole ennestään tuttu. Linkki on ollut täällä toisessa yhteydessä, mut onhan nuo meidän historiaa kaikki. Mukana ollaan - se kai on sitä perisyntiä sitten?