Lääkäriranking-nettisivusto

Kävin täysin korvatussa psykoterapiassa psykiatrisella sairaanhoitajalla yksityisellä puolella. Samassa firmassa toimi myös psykologi, jolle olisin halunnut, mutta hänelle jonoa riitti. Sh:lle pääsi heti. Tapaukseni on hieman erikoinen, mutta oletetaan että kyse oli raiskauksesta, josta ei jäänyt mitään jälkiä minuun. Rikosilmoa en tehnyt siitä syystä.

Tämä psykiatrinen sh ei uskonut minua alusta alkaen, mutta olin tehnyt hänen kanssaan sopimuksen. Syvä depressio, kokemus oli minulle todella vaikea, nipin napin pysyin elossa. Terapeutin kommentit olivat luokkaa: Sinä sitten illalla taas laitat minihameen päälle, kun menet illalla ulos." 40. käyntikerran jälkeen lopetin ja pääsin vihdoin tälle psykologille. Yhteiskunta korvaa saman hinnan kummallekin terapeutille, mutta psykologi oli kuin aivan eri planeetalta pätevyytensä puolesta. Olen erittäin tyytyväinen psykologiin. Toipumista on tapahtunut ja olen palaamassa työelämään.

Hyvä knoppisääntö on: jos pääsee heti psykoterapeutille, niin kannattaa kysyä, miksi hänellä ei ole jonoa? Hyvällä terapeutilla on potilaita jonossa. Kyllä sana kiirii.

Jos olisi ollut ranking-lista, niin minä olisin säästynyt erittäin rankalta kokemukselta epäpätevän terapeutin "hoidossa". Terapeutti olisi joutunut vähän tarkastelemaan niitä omia ajattelumallejaan ja ehkä kouluttautumaan lisää. Minä en kertonut tästä terapeutista millekään instanssille, joten jatkaa toimintaansa kuten ennenkin.
 
Muuntokoulutuksellahan sitä saadaankin hyviä tuloksia nopeasti ja ratkaistaan ongelmat. Viimeisinkin Raskin väkisin ajama muuntis oli fiasko ja haudattiin kaikessa hiljaisuudessa.
Sairaanhoitajat käsittäkseni voivat hakea samalta viivalta lääkäreiksi kuin kaikki muutkin, ei siinä pitäisi olla mitään epäkohtaa.

Et tajunnut pointtia. Mikäli sairaanhoitaja osaa tehdä perusdiagnoosit, malliin todeta flunssan, mitata crp:n, PVK:n ja kirjoittaa sopivat reseptit, antaa se aikaa niille lääkäreille, jotka toimivat siellä ongelmallisimpien tapausten parissa. Eli pitäisi olla niitäkin, joilla on pitkä kokemus ja kokonaisvaltaisempi käsitys asioista. Eli uusi kandi ei osu läheskään niin usein oikein diagnoosissaan kuin pitkän sh-uran tehnyt, muuntokouluttautunut hoitsu.

Oma juttunsa on tietysti hierarkinen organisaatiomalli, joka joissain paikoissa toimii jo tiimipohjalta aidosti, eikä vaan paperilla.

Ehkä sekin on ratkaisu, että palataan saneluun ja annetaan halpistyövoiman kirjoitella epikriisit, niin jää sitten enmpi aikaa vastaanottaa, mutta kaikki em. jutut kuuluvat osaksi prosessin hallintaa, jota pitää voida mitata järkevin mittarein. Tärkeinpänä laatu.
 
Kuka sen arvion lääkärin mokailusta tälläisella rankinglistalla sitten tekisi? Potilas itse? Mihin arvio perustuisi? Muistinvaraisiin subjektiivisesti koettiin asioihin?

Jos näin, kyse olisi täysin epätieteellisestä huuhaasta, jolla ei olisi mitään todellisuuspohjaa. Kyse olisi puhtaasti solvauksista.

On totta että hoitovirheitä tapahtuu ja lääkeaineet aiheuttavat haittavaikutuksia. Tälläinen huuhaalista ei ole kuitenkaanoikea ja tehokas tapa vähentää niitä. Kuten sanottu, isolla osalla ihmisistä ei ole hajuakaan milloin hoito on lääketieteellisesti asianmukaisesti toteutettu ja milloin ei.

Tietellisyydellä ei ole tässä merkitystä. Mikäli esimerkiksi lääkäri on tehnyt väärän diagnoosin ja toinen oikean, väärän diagnoosin tehneen lääkärin pitää saada siitä palaute ja mielellään siten, että hän häviää kuvioista markkinatalouden ehdoilla.

Esimerkki: et varmasti käytä kahta kertaa sellaista putkimiestä, joka liittää vesihanaan tulevan veden paskavesiputkeen, vaikka putkimiehiäkin on aivan liian vähän saatavilla.
 
Kävin täysin korvatussa psykoterapiassa psykiatrisella sairaanhoitajalla yksityisellä puolella. Samassa firmassa toimi myös psykologi, jolle olisin halunnut, mutta hänelle jonoa riitti. Sh:lle pääsi heti. Tapaukseni on hieman erikoinen, mutta oletetaan että kyse oli raiskauksesta, josta ei jäänyt mitään jälkiä minuun. Rikosilmoa en tehnyt siitä syystä.

Tämä psykiatrinen sh ei uskonut minua alusta alkaen, mutta olin tehnyt hänen kanssaan sopimuksen. Syvä depressio, kokemus oli minulle todella vaikea, nipin napin pysyin elossa. Terapeutin kommentit olivat luokkaa: Sinä sitten illalla taas laitat minihameen päälle, kun menet illalla ulos." 40. käyntikerran jälkeen lopetin ja pääsin vihdoin tälle psykologille. Yhteiskunta korvaa saman hinnan kummallekin terapeutille, mutta psykologi oli kuin aivan eri planeetalta pätevyytensä puolesta. Olen erittäin tyytyväinen psykologiin. Toipumista on tapahtunut ja olen palaamassa työelämään.

Hyvä knoppisääntö on: jos pääsee heti psykoterapeutille, niin kannattaa kysyä, miksi hänellä ei ole jonoa? Hyvällä terapeutilla on potilaita jonossa. Kyllä sana kiirii.

Jos olisi ollut ranking-lista, niin minä olisin säästynyt erittäin rankalta kokemukselta epäpätevän terapeutin "hoidossa". Terapeutti olisi joutunut vähän tarkastelemaan niitä omia ajattelumallejaan ja ehkä kouluttautumaan lisää. Minä en kertonut tästä terapeutista millekään instanssille, joten jatkaa toimintaansa kuten ennenkin.

Juuri näin! Mikäli kävelet Brysselissä ravintolakadulla, älä koskaan mene ravintolaan, jossa ei ole muita ihmisiä! Tämä pätee lähes kaikkeen.
 
Esimerkki elävästä elämästä kuinka subjektiivinen potilaiden antama arvio lääkäristä toimii todellisuudessa: on olemassa kirurgi, joka on kovin arvostettu etenkin tietyn potilasryhmän piirissä ja tunnettu koko maassa. Useat haluavat hänen vastaanotolleen ja leikattavakseen koska maine on kiirinyt. Totuus on kuitenkin toinen: tämä kyseinen lääkäri on toiminnallaan aiheuttanut tavallista enemmän potilasvahinkoja.
 
  • Tykkää
Reactions: Occamin partaveitsi
Esimerkki elävästä elämästä kuinka subjektiivinen potilaiden antama arvio lääkäristä toimii todellisuudessa: on olemassa kirurgi, joka on kovin arvostettu etenkin tietyn potilasryhmän piirissä ja tunnettu koko maassa. Useat haluavat hänen vastaanotolleen ja leikattavakseen koska maine on kiirinyt. Totuus on kuitenkin toinen: tämä kyseinen lääkäri on toiminnallaan aiheuttanut tavallista enemmän potilasvahinkoja.

Hyvä esimerkki, mutta mikä tässä silloin mättää? Minun mielestäni tässä mättää juuri se, että voi aiheuttaa potilasvahinkoja ilman seuraamuksia! Mikäli tällaisella ranking-sivustolla olisi myös potilasvahingon kärsineiden arviot, luuletko, etteivät ne vaikuttaisi?

Rankingsivuston uskottavuus on tietysti asia, jonka voi menettää hyvinkin nopeasti. Verrattuna vaikka eBayhin, niin siellä jos saat yhdenkin negatiivisen arvostelun, voi myynti loppua siihen.
 
tarkotin tolla myös sitä että psygologi on voinnu tietosesti ottaa vähemmän asiakkaita jotta kerkee paremmin hoitamaan asiakkaita esim raskaan session jälkeen on hyvä että heti ei tuu seuraava asiakas et kerkee niitä edellisen ongelmia selvittään. sitten voi olla juuri aloittanut töissään en tiädä mutta aloittelijoille vois siirtää helppot tapaukset jotta psygolokin saa onnistumisen tunteita.
 
Hyvä esimerkki, mutta mikä tässä silloin mättää? Minun mielestäni tässä mättää juuri se, että voi aiheuttaa potilasvahinkoja ilman seuraamuksia! Mikäli tällaisella ranking-sivustolla olisi myös potilasvahingon kärsineiden arviot, luuletko, etteivät ne vaikuttaisi?

Rankingsivuston uskottavuus on tietysti asia, jonka voi menettää hyvinkin nopeasti. Verrattuna vaikka eBayhin, niin siellä jos saat yhdenkin negatiivisen arvostelun, voi myynti loppua siihen.

Se mättää, että pieleen tulee menemään kuten tuossa elävän elämän tapauksessakin. Hyviä rankataan huonoiksi ja huonoja hyviksi kun arvio perustuu potilaan 'musta tuntuu' menetelmään.
 
Et tajunnut pointtia. Mikäli sairaanhoitaja osaa tehdä perusdiagnoosit, malliin todeta flunssan, mitata crp:n, PVK:n ja kirjoittaa sopivat reseptit, antaa se aikaa niille lääkäreille, jotka toimivat siellä ongelmallisimpien tapausten parissa. Eli pitäisi olla niitäkin, joilla on pitkä kokemus ja kokonaisvaltaisempi käsitys asioista. Eli uusi kandi ei osu läheskään niin usein oikein diagnoosissaan kuin pitkän sh-uran tehnyt, muuntokouluttautunut hoitsu.

Oma juttunsa on tietysti hierarkinen organisaatiomalli, joka joissain paikoissa toimii jo tiimipohjalta aidosti, eikä vaan paperilla.

Ehkä sekin on ratkaisu, että palataan saneluun ja annetaan halpistyövoiman kirjoitella epikriisit, niin jää sitten enmpi aikaa vastaanottaa, mutta kaikki em. jutut kuuluvat osaksi prosessin hallintaa, jota pitää voida mitata järkevin mittarein. Tärkeinpänä laatu.

Et niin. Kannattaa perehtyä muuntokoulutusten lyhyeen, epäonnistuneeseen historiaan. Kustannustehokasta lienee myös kouluttaa ihmisiä kahteen kertaan ja sitten tuoda filippiineiltämalesiasta jengiä tilalle tekemään jäljelle jävät työt? Ei sairaanhoitajat ole mitään pikku lääkäreitä, vaan heillä on ihan itsenäinen, erillinen työnkuvansa.

Jos olet itse akateeminen niin kerrohan kuinka akateemisuuteen muutokoulutetaan?i
 
Et tajunnut pointtia. Mikäli sairaanhoitaja osaa tehdä perusdiagnoosit, malliin todeta flunssan, mitata crp:n, PVK:n ja kirjoittaa sopivat reseptit, antaa se aikaa niille lääkäreille, jotka toimivat siellä ongelmallisimpien tapausten parissa. Eli pitäisi olla niitäkin, joilla on pitkä kokemus ja kokonaisvaltaisempi käsitys asioista. Eli uusi kandi ei osu läheskään niin usein oikein diagnoosissaan kuin pitkän sh-uran tehnyt, muuntokouluttautunut hoitsu.

Oma juttunsa on tietysti hierarkinen organisaatiomalli, joka joissain paikoissa toimii jo tiimipohjalta aidosti, eikä vaan paperilla.

Ehkä sekin on ratkaisu, että palataan saneluun ja annetaan halpistyövoiman kirjoitella epikriisit, niin jää sitten enmpi aikaa vastaanottaa, mutta kaikki em. jutut kuuluvat osaksi prosessin hallintaa, jota pitää voida mitata järkevin mittarein. Tärkeinpänä laatu.

Sh ei tee diagnooseja.
 
Sh ei tee diagnooseja.
Virallisesti ei, mutta käytännässä kyllä. Esimerkiksi viimekertaisella terveyskeskuskäynillä en päässyt suoraan lääkärille, vaan jouduin ensin jonottamaan muutaman tunnin sairaanhoitajalle. Sairaanhoitaja teki tutkimuksensa ja hänen tekemänsä epävirallisen diagnoosin perusteella pääsin lääkärille, joka vahvisti diagnoosin ja kirjoitti lääkekuurin.
 
Sh ei tee diagnooseja.

Ihan miten vaan, mutta esimerkiksi se, kun ilmoittauduin kyynärpään limapussitulehduksen takia vastaanotolle, sanoin, että en tarvi sairaanhoitajaa, vaan lääkekuurin, sinne vaan piti mennä kahteen eri jonoon! Tulehdus oli selvä, mutta olis ollut luennon paikka sille vastaanottovirkailijalle, joka kysyi, olenko ottanut kipulääkettä? Vastasin, että en, kun en niitä koskaan käytä muutenkaan. No, hän inostui selittämän, että lääkäri määrää niitä kuitenkin sitten - mut eipä määrännytkään! Olisi pitänyt ottaa uusi jonotuslappu, et pääsisi korjaamaan sen vastaanottovirkailijan kommentit hengenvaarallisena? Nyt se tulenpalava tulehdus on ohi, mutta tosiaan, sanooko tuo tyyppi kaikille jonottaijlle samaa? En tiedä, mikä koulutus, mutta törkeää, kun kipu on hyvä merkki siitä, että anna olla levossa se jänne nyt yms. Olis pitänyt sanoa, et onko joku sellainen merkki olemassa, mikä ei ärsytä mahaa ja mikä ei estä prostaglandiinisynteesiä (paranemista!) ja missä ei ole natriumlauryylisulfaattia, josta tulis aftoja. Niin teenkin seuraavalla kerralla:-)
Apteekissa olen tavannut sellaisia tyyppejä, jotka ei ole kyseisestä myrkystä ikinä kuulleetkaan. Sodiumlaurylsulfat sama asia.
 
Se mättää, että pieleen tulee menemään kuten tuossa elävän elämän tapauksessakin. Hyviä rankataan huonoiksi ja huonoja hyviksi kun arvio perustuu potilaan 'musta tuntuu' menetelmään.

Musta tuntuu se toimii putkimiehilläkin: jos tekee paskaa, menee businekset alta. Tosin, jos iso osa lääkäreistä on pilleristejä ja narsisteja, niin eivät he tule ikinä tajuamaan edes potilaan tyytyväisyyden merkitystä.

Mikä sitten olisi parempi? Omavalonta ei toimi, faktat edelleen: kolmanneksi suurin kuolisyy on hoitovirheet ja kolmanneksi eniten kuolee lääkkeisiin. Nykysysteemissä mikään ei muutu, se on varmaa.
 
Et niin. Kannattaa perehtyä muuntokoulutusten lyhyeen, epäonnistuneeseen historiaan. Kustannustehokasta lienee myös kouluttaa ihmisiä kahteen kertaan ja sitten tuoda filippiineiltämalesiasta jengiä tilalle tekemään jäljelle jävät työt? Ei sairaanhoitajat ole mitään pikku lääkäreitä, vaan heillä on ihan itsenäinen, erillinen työnkuvansa.

Jos olet itse akateeminen niin kerrohan kuinka akateemisuuteen muutokoulutetaan?i

Pakko myöntää, että en tiedä miksi kokeilu lopulta epäonnistui. Luulen taustalla olevan kismaa ja kateutta, joka torpedoi hyvän hankkeen (kuten yleensä tässä maassa). Eli asiat voivat näyttää joltain, mutta totuus on muuta.

Vedät myös turhia rajoja prosesseille. Mikäli vastaanottavan lääkärin työajasta kuluu 50% koneen näpyttelyyn (helvetin huonoilla atk-taidoilla) ja toinen puoli kuunnellaan jos jaksetaan potilasta, niin luuletko, ettei tätä osaisi tehdä joku muukin, kuin lääkärin koulutuksen saanut? Onko sillä oikeastaan mitään merkitystä, kuka sen potilaan saa hoidetuksi kuntoon? Ei voi olla väärin sammutettua tulipaloa, eli tulipalonkin voi sammuttaa muu kuin palomies. Eli jos kyse on jostain perusjutusta, kuten flunssan hoidosta, niin sen varmasti osaa hoitaa asiaan perehtynyt, oli koulutus mikä tahansa.

Mikäli olisit prosessin omistaja, jonka tarkoitus on tuottaa mahdollisimman tehokasta ja laadukasta diagnosointia vaikkapa tk-vastaanotossa, niin mitä mittaat? Minä ainakin mittaisin seuraavia asioita:
- asiakastyytyväisyys perustuen asiakaspalautteeseen (-> prosessin parannustarpeet, laatu, placebo/psykosomatiikka)
- kustannukset per asiakas (-> kerralla oikein tarkoittaa vähemmän kustannuksia kokonaisuuden kannalta, mutta ei välttämättä TK:ssa, eli tästä syystä pitää nähdä koko prosessi, ei pelkästään yhtä asiaa kuten nyt)
- sairauksien ennaltaehkäiseminen (nyt pitkälti työterveyshuollon tehtävä)
 
Viimeksi muokattu:
Pakko myöntää, että en tiedä miksi kokeilu lopulta epäonnistui. Luulen taustalla olevan kismaa ja kateutta, joka torpedoi hyvän hankkeen (kuten yleensä tässä maassa). Eli asiat voivat näyttää joltain, mutta totuus on muuta.

Vedät myös turhia rajoja prosesseille. Mikäli vastaanottavan lääkärin työajasta kuluu 50% koneen näpyttelyyn (helvetin huonoilla atk-taidoilla) ja toinen puoli kuunnellaan jos jaksetaan potilasta, niin luuletko, ettei tätä osaisi tehdä joku muukin, kuin lääkärin koulutuksen saanut? Onko sillä oikeastaan mitään merkitystä, kuka sen potilaan saa hoidetuksi kuntoon? Ei voi olla väärin sammutettua tulipaloa, eli tulipalonkin voi sammuttaa muu kuin palomies. Eli jos kyse on jostain perusjutusta, kuten flunssan hoidosta, niin sen varmasti osaa hoitaa asiaan perehtynyt, oli koulutus mikä tahansa.

Mikäli olisit prosessin omistaja, jonka tarkoitus on tuottaa mahdollisimman tehokasta ja laadukasta diagnosointia vaikkapa tk-vastaanotossa, niin mitä mittaat? Minä ainakin mittaisin seuraavia asioita:
- asiakastyytyväisyys perustuen asiakaspalautteeseen (-> prosessin parannustarpeet, laatu, placebo/psykosomatiikka)
- kustannukset per asiakas (-> kerralla oikein tarkoittaa vähemmän kustannuksia kokonaisuuden kannalta, mutta ei välttämättä TK:ssa, eli tästä syystä pitää nähdä koko prosessi, ei pelkästään yhtä asiaa kuten nyt)
- sairauksien ennaltaehkäiseminen (nyt pitkälti työterveyshuollon tehtävä)

Et vastannut kysymykseen: jos olet akateeminen niin kerrohan, kuinka akateemisuuteen muuntokoulutetaan. Siitä löytyisi osavastaus tämänkin kokeilun epäonnistumiseen. Kerrohan myös miksi lääkäreitä pitäisi tuottaa kalliimmalla prosessilla (muuntokoulutus) tavanomaisen tuotannon sijaan?

Jos olisin prosessin omistaja niin flunsaa ei ylipäätään hoidettaisi missään terveydenhuollon toimipisteessä.
Sinulla ei myöskään nöytä olevan mitään käsitystä siitä mitä nykyisin mitataan ja mitä ei.
 
Musta tuntuu se toimii putkimiehilläkin: jos tekee paskaa, menee businekset alta. Tosin, jos iso osa lääkäreistä on pilleristejä ja narsisteja, niin eivät he tule ikinä tajuamaan edes potilaan tyytyväisyyden merkitystä.

Mikä sitten olisi parempi? Omavalonta ei toimi, faktat edelleen: kolmanneksi suurin kuolisyy on hoitovirheet ja kolmanneksi eniten kuolee lääkkeisiin. Nykysysteemissä mikään ei muutu, se on varmaa.

Onneksi et endis ole lääkäri: Se tekee sinusta raittiin, reippaan, terveen, viisaan ja empaattisen? Lääkikseen pääsemättömyys voi näköjään traumatisoida ihmisen, jouduit tyytymään varasuunnitelmaan (joka ei palstalla notkumisesta päätellen urkene kovin kummoisesti sekään). Mutta ei hätää, kyllä aikuisenakin vo vielä vaihtaa ammattia, reippaasti vaan toukukuussa pääsykokeisin!

Pronssisijalla tuntuu olevan ruuhkaista.
 
Sanokaa mulle, minkä takia infuusionesteessä on tuota edellämainittua ainetta, joka tekee aftoja limakalvoille? En millään keksi, mutta eikai se ihan syyttä voi siinä olla?

Se on pinta-aktiivinen aine minkä on sinua viisaammat tuohon levinneen munuaissyövän hoitoon tarkoitettuun lääkevalmisteeseen päättäneet laittaa parantaakseen lääkeaineen ominaisuuksia. Huolestuttaako sua että ne syöpäpotilaat saa tosta aftoja.
 
1. Et vastannut kysymykseen: jos olet akateeminen niin kerrohan, kuinka akateemisuuteen muuntokoulutetaan. Siitä löytyisi osavastaus tämänkin kokeilun epäonnistumiseen. Kerrohan myös miksi lääkäreitä pitäisi tuottaa kalliimmalla prosessilla (muuntokoulutus) tavanomaisen tuotannon sijaan?

2. Jos olisin prosessin omistaja niin flunsaa ei ylipäätään hoidettaisi missään terveydenhuollon toimipisteessä.
Sinulla ei myöskään nöytä olevan mitään käsitystä siitä mitä nykyisin mitataan ja mitä ei.

1. Mikä saa sinut olettamaan, että muuntokoulutus olisi vallitsevasti käytettävä malli? Toisaalta, miksi lääkärit eivät voisi ensin kouluttautua sairaanhoitajiksi lattiatasolle ja siitä sitten opiskella eteenpäin? Kysehän on vain tavoista toteuttaa asiat.

2. Oikein. Mutta koska näin tehdään, niin pitää aloittaa prosessin muutos.
 
1. Mikä saa sinut olettamaan, että muuntokoulutus olisi vallitsevasti käytettävä malli? Toisaalta, miksi lääkärit eivät voisi ensin kouluttautua sairaanhoitajiksi lattiatasolle ja siitä sitten opiskella eteenpäin? Kysehän on vain tavoista toteuttaa asiat.

2. Oikein. Mutta koska näin tehdään, niin pitää aloittaa prosessin muutos.

1. eli et ole akateeminen

2. samaam mieltä, et tiedä mitä jo mitataan
 
Onneksi et endis ole lääkäri: Se tekee sinusta raittiin, reippaan, terveen, viisaan ja empaattisen? Lääkikseen pääsemättömyys voi näköjään traumatisoida ihmisen, jouduit tyytymään varasuunnitelmaan (joka ei palstalla notkumisesta päätellen urkene kovin kummoisesti sekään). Mutta ei hätää, kyllä aikuisenakin vo vielä vaihtaa ammattia, reippaasti vaan toukukuussa pääsykokeisin!

Pronssisijalla tuntuu olevan ruuhkaista.

Mistä edelleenkään tiedät olenko vai enkö ole lääkäri? Mistä tiedät jos satun olemaan vaikka tutkija, jolla sattuu olemaan myös lääkärin paperit? Tai josko vaikka teen toista väikkäriä jostakin aiheesta? Et mistään.
 

Yhteistyössä